Moporeissu Viroon

 Oli aika jälleen perinteisen moporeissun ja Viroonhan se suuntautui. Kohteet olivat tällä kertaa Tartto ja Pärnu. Tartto on kaunis kaupunki, jossa on tullut parikin kertaa käytyä, nyt majapaikka oli varattuna Hansa hotellista, hieman kauempana keskustasta. Paikka yllätti kyllä todella positiivisesti, sisustukseltaan ja tunnelmaltaan. Yläkerran huoneet oli nimetty Saksalaisten kaupunkien mukaan, muutenkin hotelli oli täynnä kaikenlaista rekvisiittaa vanhoilta ajoilta.

Kypäräkalja, tosin ilman kypärää

Honda pääsi sisäpihalle parkkiin, oikein kehysten kanssa!

Pramea oli sängynpääty

Vahva suositus kyllä tälle hotellille, voi sanoa että hinta ja laatu kohtasivat, 2 hengen huone oli 78€/yö sis. aamupalan, joka oli ihan kohtalainen.

Kun koko päivän reissaa niin nälkähän siinä tulee ja päätimme testata myös hotellin ruokatarjonnan. Lautaselle päätyi juustopekoni täytteinen kanarulla.

Hyvää ja maukasta tuo oli, nälkä lähti ja makukin oli kohdallaan, hintaa annokselle kertyi 15.9€.

Mukava yllätys oli  että samaan aikaan kaupungissa oli käymässä tuttuja, Kimmo ja A-K olivat myös lomamatkalla ja treffithän sovittiin kaupungin keskustaan. Kaupunkia kierrellessä Kimmo ehdotti Pühasten kellariravintolaa ja mikäs siellä oli nauttiessa hyvästä oluesta.

Olipas mukava tavata ja viettää iltaa, kiitos teille ystävät! Eipä siinä myöhään jaksanut matkapäivän jälkeen kukkua ja kun toisilla oli vielä seuraavana aamuna ajomatka Pärnuuhun, niin nukkumaan jouti ajoissa.

Seuraavan päivän ohjelmaa ei sen kummemmin oltu suunniteltu, muuta kuin kävelyä kaupungilla ja rentoa chillailua. Tosin bongasin päivän aikana museon, johon oli pakko mennä pyörähtämään. Kyseessähän oli A.Le Coq:n olutmuseo.

Jotakin asiaa niillä toisilleen oli

Suutelevat opiskelijat-patsas oli remontissa, joten kuvaa siitä ei ole. Koko keskusaukiolla tuntui olevan aikamoinen remontti päällä, johtuisiko 2024 tulevasta Euroopan kulttuuripääkaupungin tittelistä?

Kävellessä tuli nälkä ja ennen museolle menoa piti saada murua rinnan alle, että jaksaa kävellä museossa kierroksen. Nyt päädyimme Italialaiseen ravintolaan nimeltä La Dolce Vita. Tulinen kanapasta päätyi lautaselle ja jälkiruuaksi pieni pötkylä, joka oli täytetty Ricottajuustolla.

Hyvää oli tämäkin ja hintaa annokselle kertyi 16.5€, onneksi jälkiruoka ei ollut tuon isompi, muuten olisi tullut ähky!

Museokierros maksoi 10€ ja se sisälsi omatoimisen kierroksen museossa ja yhden maistiaisen museon baarissa. Tarjolla on myös opastettuja kierroksia.

Kierros ja museo oli kasattu hienosta, oli erilaisia tehtäviä, tietoa oluttyypeistä, tietoa oluen teosta ja historiasta sekä A.Le Coq:n historiasta. Aika kekseliäs ja edistyksellinen on ollut tämän oluen historia. Museolta pikku kiertotien kautta hotellille ja iltapalalle- ja kaljalle. Seuraavana päivänä oli tarkoitus jatkaa matkaa Pärnuuhun.

Valkosipulileivät on aina varma valinta, nytkin leipiä oli niin paljon että niitä hieman syömättä. 
Tartto on kyllä kaunis kaupunki, hienoja rakennuksia, paljon seinämaalauksia ja pieniä yksityiskohtia, jotka ainakin itselle osuu silmään. Opiskelijakaupunkina myös yöelämä on kuulemma vilkasta mutta mitäpä minä siitä tietäisin. Löytyy sieltä myös paljon muitakin museoita kuin olutmuseo, mm. Anatomian museo, KGB museo, Luonnontieteellinen museo ja monia muita.

Aamupalan jälkeen kamat kasaan ja kohti Pärnuuta. Alkuperäinen tarkoitus oli mennä käymään Jögeva Treffenillä päiväkäynnillä, mutta sääennusteiden mukaan sinne povattiin sateita, joten päädyimme ajelemaan suoraan seuraavaan majapaikkaan. Pärnussa majapaikkana toimi aina tuttu ja turvallinen Aleksandri Pub, paikka on siis hyvin motoristihenkinen, mutta paljon siellä on vieraita myös muuten kuin pyörillä. Nyt tosin paikka oli aika hiljainen, olisiko Jögeva vaikuttanut asiaan. Perinteisesti kypäräkaljat ja seljankat heti naamariin, niin ei tarvitse haikailla ruuan perään ihan heti.

Keiton jälkeen olikin virtaa lähteä käpyttelemään biitsille, Pärnuun ranta on suosittu kohde ja vetää vertoja hyvin esim. Espanjan hietikoille, toki täällä ei aina paista aurinko ja välillä tulee vettä, mutta rantana aivan oivallinen käyntikohde. Pärnussa on myös paljon puistoja, joissa ihmiset viettävät paljon aikaa ja nauttivat kesästä.

Ei nyt ihan uimassa tullut käytyä, mutta kahlaamassa kuitenkin. Paljon porukkaa ei rannalla ollut, tosin tuuli aika navakasti joten se varmasti osaltaan vaikutti asiaan. Tuolta jälleen bongaamaan katutaidetta ja syömään, nyt valinta osui edelliseltä reissulta tuttuun Oliverin kahvilaan, viimeksi tuli otettua "tapaksia" ja nyt lautaselle päätyi Unkarilainen liha-annos.

Mahtavaa kun liha grillataan hiiligrillissä ihan siinä silmien edessä! Hyvää oli ja hintakaan ei ollut kuin 11€. Tuon jälkeen suunta kohti majapaikkaa ja siinähän se meni loppuilta mukavasti terassilla turisten. 

On muuten hienoa kun ystävinä on matkaajia, jotka ilmoittelevat oivista käyntikohteista! Kiitos Timon suositusten oli seuraavaksi aamuksi retki siideritehtaaseen tarjolla. Aamupalan jälkeen mopon keula kohti Jaani Hanso siideritehdasta. Pitkä matka tuonne ei ollut vain reipas 35 km, joten matka taittui nopeasti. Ovet olivat kuitenkin lukossa ja piha tyhjä. Puhelin käteen ja soitto, 5 min päästä tyttö olikin meille jo pitämässä luentoa siitä miten he siiderin valmistavat. Huokeaan 10€ hintaan sai luennon ja tastingin, tosin allekirjoittanut ei päässyt kuin kastelemaan kieltä lasissa, sillä Viron promilleraja on 0, joka voisi olla hyvin Suomenkin!

Siiderit valmistetaan samalla menetelmällä kuin samppanjatkin ja ovat siksi hyvin viinimäisiä. Heiltä löytyy myös nk. jääviinejä (icewine), jotka ovat makeita jälkiruokaviinejä. Nämä valmistetaan niin että omenoista käytetään mäski, joka jäädytetään ja sen jälkeen sulatetaan. Sulaneesta aineksesta ei oteta kuin ensimmäinen 1/3 talteen, jolloin saadaan makea tahmea erittäin sokerinen tuote ja sitä kypsytetään tynnyrissä. Kaikki tuotteet, myös gini olivat hyviä, mutta paras oli puolikuiva siideri ja jälkiruokaviini. Tehtaalle järjestetään myös esittelykierroksia mutta ne pitää tilata etukäteen ja ovat väh. 10 hengelle.
Kun tultiin takaisin majapaikkaan, niin pihassa ei ollut pyörän pyörää! tuota tarkoitin kun sanoin, että niin tyhjänä en paikkaa ole nähnyt koskaan.

Toki illaksi porukkaa ilmestyi paikalle, mutta itselle outo tilanne tämän paikan osalta. Tehdasvierailun jälkeen olikin ruoka-aika ja nyt mentiin Steffanin pitseriaan, ruuaksi tuli otettua Kana-burrito.

Annoshan oli valtava ja hintakaan ei ollut kuin 12€, mutta makuhan tuosta puuttui! Hieman oli pettymys mutta eihän tuo missään nimessä pahaa ollut. Tuosta kun lähdimme kävelemään rantaa kohti, tulikin puistossa kohdalle ruokafestarit! Tämän jos oisin tiennyt en olisi edes vilkaissut aikaisempaa paikkaa, nyt maha ihan pullollaan ei voinut kuin ihailla kojujen tarjontaa. Noh lohdutukseksi piti ottaa tietenkin Mojito, johon sai valita maun (ananas, mansikka ja vesimeloni) otin melonin ja lasiin laitettiin myös kuivajäätä, joka sai juoman savuamaan. Mutta kyllä oikein harmitti, ettei tämä tapahtuma ollut osunut silmiin! 

Eipä auttanut itku markkinoilla! Paljon oli väkeä ja tunnelma oli hyvä. Se on kyllä jännä, että täälläkin onnistuu se mikä ei Suomessa eli juoman kanssa alueella kiertely tai sietä pois lähtö ja mitään järjestyshäiriöitä ei ollut! Aina se vaan jaksaa ihmetyttää miten takapajulassa me joissain asioissa täällä elämme! Juomat kädessä kiertelyä keskustassa ja takaisin majapaikalle, jonne oli nyt jo tullut väkeäkin, osa Jögevan matkaajista oli tullut jo pois, kuulemma pehmeämpi lasku arkeen! Nukkumaan ajoissa ja aamulla nokka kohti Tallinnaa. 

Kaksi laatupyörää peräkkäin!

Pitihän se vielä apetta ottaa, laivan Grill ravintolassa burgeri hintaan 19.5€, jännä miten tuli ykkönen eteen kun vertaa tuota yhtä ruokakärry-kuvaa. 

Matka oli ajoa satamasta kotiin vaille valmis, kelit olivat mitä mainioimmat, vettä satoi to-pe yönä ja n. 1-2 min tihkua kun ajoimme Tartosta Pärnuun, eli sääarvaukset eivät pitäneet paikkaansa. Viro on edelleen hyvä, turvallinen ja edullinen paikka matkustaa, vaikka hintataso on sielläkin noussut. Mutta silti majoitus, juoma ja ruoka maksavat murto-osan siitä mitä kotimaassa. Hyvä reissu, paljon tuli nähtyä ja koettua, varsinkin uusia paikkoja. Kilometrejä kertyi vajaa 1100, joten välimatkat eivät pitkiä olleet.