Kia ora

 Kia ora!, kuten täällä ruukataan sanoa. Nyt ollaan sitten ns. maailman toisella puolen ja saatu ensi kosketus Uuteen-Seelantiin. 

Lentokoneessa on tosiaan saanut istua reippaan vuorokauden, plus kaikki odotukset kentällä. Ensimmäinen etappi oli Müncheniin, josta kaima oli onneksi tajunnut ottaa loungen, koska odotusaika kentällä oli 6 tuntia. Loungen tarjoilut oli varsin riittävät erilaisia salaatteja, kasvislasagnea, kanaa ja nakkeja sekä valtava valikoima juomia.

Tuosta olikin siirtymä Singaporeen ja samalla koko reissun pisin lento n. 13 tuntia. Nyt olikin sitten sen kokoluokan kone, etten ole aikaisemmin tuollaisessa ollutkaan.

Matkan aikana sai onneksi muutakin kuin mustikkamehua ja palvelu oli muutenkin kohdallaan. Ruudulta sai katsella elokuvia, sarjoja, kuunnella musiikkia tai pelata. Mutta on tuo silti järjettömän pitkä matka! Kaikista odotuksista poiketen, sain nukuttuakin, ehkä jonkun 4 tuntia. Singaporen kenttä on iso ja hieno, kulkeminen tehty terminaalien välillä helpoksi, sillä junia kulkee non-stoppina.

Singaporessa vaihtoaikataulu oli varsin tiukka, joten huokaisimme helpotuksesta, kun tuli ilmoitus että jatkolentomme myöhästyy reippaalla 30 minuutilla. Harvoin on helpottunut kun joku asia on myöhässä.-

Hieman olin aikaerosta jo sekaisin kun ensin meinasi jäädä kypärä hihnalle turvatarkastuksessa ja sitten kamera aulan penkille kun olimme nousemassa koneeseen. Tälläkin lennolla oli tarjoilut hyvällä mallilla ja sain nytkin jopa muutaman tunnin nukuttua.

Onhan se sanottava että ensikosketuksella saari on kaunis, ihmiset ystävällisiä ja maahatulokin sujui nopeasti ja mikä parasta, ilman kumihanskaa, vaikka tiedän että eräs Muuramen paroni tätä olisi toivonutkin, ellei jopa haaveillut.

Olimme ottaneet lentokentältä kuljetuksen hotellille airportstaxitransfers-sivuston kautta, tässäkin palvelu toimi moitteettomasti. Kaveri oli kentällä vastassa, otti laukkukärryn heti hoitaakseen ja kantoi vielä laukut hotellin aulaan.

Hotellin aulassa oli sen sijaan hieman sekaannusta kun koitimme selvitellä kuka maksaa mitkäkin yöt, kun itse olemme varanneet 2 yötä ja matkanjärjestäjä 1 yön. Sen verran respa meni sekaisin, että koitti veloittaa minulta jo maksamani yöt toiseen kertaan.

Kun olin huoneeni saanut, niin pikku kävely satamaan, olut ja ranskalaiset alku nälkään. Tämän jälkeen irkkupubiin ja hotellille suihkuun.

Tätä kirjoittaessa Suomessa kello on  4.43 aamulla ja täällä15.43, kroppa ei vielä oikein tiedä kummassa aikavyöhykkeessä ollaan, mutta nyt koitetaan nyt olla nukahtamatta ja valvoa ainakin klo 21 asti ja katsotaan sitten mihin unta riittää!

Iltasella menimme vielä syömään Tony's pihviravintolaan, mukaan liittäytyi myös Harri, pojat otti pippuripihvin, itse otin lampaanpotkaa, parsalla, pottumuusilla ja minttukastikkeella.

Huh huh, olihan muuten annos! Lammas oli niin mureaa että se suli suuhun, eikä pottumuusissa oltu voita säästelty. Hintaa annokselle, oluelle ja jälkkäriksi otetulle irkkukahville tuli 75 dollaria eli noin 38€, eli varsin edullinen.

Tuon jälkeen poikkesimme vielä olusilla ja turisemaan joutavia, kun aikaa piti saada tapettua.

Mukava ilta ja hyvin nukutti tuon jälkeen. Unille joskus klo 22 ja ensimmäisen kerran heräsin klo 5 pintaan. Piti oikein pakottaa itsensä vielä nukkumaan ja uudemman kerran ylös 7.30 ja aamupalalle. 

Seikkailu jatkuu ja pari päivää tässä on ns. löysää ennen kuin ajot alkavat su aamuna, siitä alkaa sitten varsinainen seikkailu pitkin tätä vihreää saarta!

Uuden-Seelannin seikkailu part 2.

 Nyt aletaan olemaan jo jännän äärellä, sillä huomenna 11.11. juna lähtee aamulla kohti Helsinkiä ja lentokenttää, mutta silti ei ollakaan, koska jostain syystä en nyt osaa jännittää. Enkä edes hehkuttaa kun olen lähdössä tähän astisen elämäni isoimmalle seikkailulle!? Moni kaveri on hehkuttanut kuinka siistiä on että lähden ja miten upea tämä matka tulee olemaan, mutta itse olen kohtalaisen viilipyttynä pysynyt ....ainakin vielä.

Mistä tämä sitten johtuu? yleensä olen hermoilija ja jännitän uusia asioita ja tuntematonta. Luulen että yksi syy sille on se, että en tee tätä yksin, vaan mukana on 11 muuta motoristia. Ja toinen syy on uskoakseni muutto, joka on vienyt paljon aikaa ja resursseja, niin ettei ole ehtinyt jännittää. Kolmas on ehkä se, että tämä on itselle niin iso asia, että kroppa ja pää varmasti suojelee jo itseään pelkästä järkytyksestä 😂.

No mutta oli miten oli, huomenna alkaa elämäni reissu ja elämäni pisin lento! Ensin lennetään HKI- Frankfurt, jonka kesto on siedettävät 2h 45min, tämän jälkeen lento Singaporeen, joka onkin sitten 12h 15min ja sieltä Aucklandiin 9h 55min. Eli koneessa saa istua 24h 55min!! jösses mikä aika! ja kun en yleensä saa näissä härveleissä nukuttua, niin voi olla kuuppa hieman sekaisin kun pääsee perille. 

Onneksi on kuitenkin seuraa, sillä kaima Kuopiosta lähtee samoilla lennoilla ja onneksi olemme 13.11. perillä ja ajot alkavat vasta 16.11., joten ehtii hieman kääntää kelloa pään sisällä. Olen tosiaan tämän reissun muutaman henkilön tavannutkin, tuon kaiman Imatran ajoissa, jossa vain vahvistui se että myö Petrit ollaan vaan lupsakoita ihmisiä 😝.

4 muuta tapasin kesällä järjestettävässä yhteisajotapahtumassa, jonne olin ainut joka tuli ns. kehä3:n ulkopuolelta ja edelleen vahvistui että leppoista sakkia on mukana ja ammattitaitoista! Toki muut olen tavannut sitten etäyhteyden välityksellä matka-infossa.

Hikinen päivä oli mutta hienon reitin oli Riitta meille valinnut. Lähtö oli Bembölestä, josta ajettiin Kino Laikaan ja Karkkilan kautta Cafe Lättikselle.

Itselle kertyi vajaa 680 km tuolle päivälle, mutta oli se sen arvoista! Mukava kuitenkin nähdä porukka kasvokkain, vaikka nyt yhden ajolenkin ja päivän aikana ei mitään syväluotaavaa tuttavuutta ehdikään tekemään.

Mitä sitten pakata mukaan tällaiselle matkalle? varsinkin kun ajokamppeet pitää olla mukana ja kaikkien kamojen pitää mahtua kuitenkin kohteessa pyörän kyytiin. Oma tapa on se että kerää kauhea kasa kamaa ja rupea sitten karsimaan. Joka kerta on kuitenkin ollut liikaa tavaraa mukana ja eihän tämä nyt ensimmäinen reissu ole, jossa pyörällä ajellaan reipas parisen viikkoa.  Otin toki varuilta kuormaliinat mukaan, niin voi tarvittaessa köyttää tuon putkikassin pelkääjän paikalle.

Mukana siis saa olla käsimatkatavarat ja kypärä sekä yksi ruumaan menevä laukku. Nyt järkeilin kamat niin, että pidän ajotakin päällä koneessa, jolloin se ei vie tilaa laukussa. Toinen miten jaoin kamat on se, että vaikka tuo ruumaan menevä kassi ei jostain syystä tulisikaan perille, on minulla käsimatkoissa sen verran tavaraa, että voi aloittaa ajamisen.

Sinne ne vain sujahtivat ja painon puolesta reppuun saa laittaa vielä 2 kiloa ja tuohon putkikassiin 12 kiloa, mutta tilaa ei pahemmin ylimääräisille ole. Toki takaisintulomatkalla ei tarvitse järkeillä mikä menee mihinkin vaan silloin sullotaan kaikki kolot täyteen.

No niin nyt hiljenen hetkeksi ja katsotan milloin on seuraavan kerran aikaa kirjoitella, tokihan faceen ja instan laittelen kuvia yms. mutta toivon että ehtisin päivitellä blogiakin matkan aikana.

Uuden-Seelannin seikkailu vol. 1

 Tästä se alkaa, oman elämäni suurin seikkailu ja blogin kirjoitus matkasta kohti Uutta-Seelantia. Lupasin itselleni jo aikoja sitten, että kun täytän 50, lähden ajamaan moottoripyörällä Uuteen Seelantiin ja tämä kertoo nyt siitä. Vielä en osaa sanoa miten blogia kirjoitan, eli tuleeko matkan aikana kirjoitettua vai kirjoitanko vain yhden pitkän tarinan sitten reissun jälkeen.

Lähden siis PeterPanBiken järjestämälle reissulle 12 muun motoristin kanssa, reissu on täysin valmiiksi suunniteltu ja matkan hintaan kuuluu pyörän vuokra, pyörän vakuutukset, majoitukset, aamupalat, lounaat ja polttoaineet sekä pääsymaksut eri nähtävyyksiin. Lennot joutuu itse hommaamaan, mutta tässäkin matkanjärjestäjällä on yhteistyökumppaneita. 

Toki kun tuonne mennään, niin vaaditaan myös ns. viisumi eli NZeTa sekä kansainvälinen ajokortti, jotka tulee hankkia ennen matkaa. NZeTa:n saa joko netistä tai kännykän sovelluksena, itse viisumi maksaa hankintatavasta riippuen 17 tai 23 NZD:tä ja tuohon toki lisätään vielä turistimaksu, joka on 100 NZD:tä. (1 NZD = n. 0.50€) Kansainvälisiä ajokortteja on taas kahta erilaista mallia, 1 vuoden ja 3 vuoden ja aina maasta riippuen ne joko käyvät molemmat tai vain toinen. Uuteen-Seelantiin käy molemmat, joten otin tuon 3 vuoden, joka maksaa 47€.

Matkan "suunnitteluun" on ollut siis reilusti aikaa ja varusteitakin on tullut päivitettyä. Olen hankkinut kahdet uudet ajokengät pitkävartiset sekä lenkkarit, ostin uuden kypäräpuhelimen, koska halusin sellaisen, jossa on radio. Samoin reissua varten tuli ostettua pari uutta matkakassia, sellainen vedenpitävä putkikassi 55L ja selkäreppu, joka on juuri lentolaukuksi oikean kokoinen.

Yllä olevan kuvan tavarat ovat vasta ns. ajokamppeet, jotka pitäisi saada mahtumaan siihen putkikassiin ja noiden lisäksi vielä päittäin käytössä olevat vaatteet. Osa tietenkin tulee käsimatkatavaroihin, kuten esim. kypärä ja kamerat sekä varavirtalähteet, mutta ahdasta tulee laukuissa olemaan.

Meillä on ollut matkainfo ja whatsup-ryhmä, jossa on saanut hyviä neuvoja ja tukea aina kun on ollut tarve. Esimerkkinä se, että jokaisen iltapäivän kamat kannattaa pakata erikseen, niin ei tarvitse purkaa koko laukkuja, kun pääsemme päivän päätteeksi perille. Itse kokeilin 2.5l Ikean pakastepussia ja sinne sujahtaa näppärästi alkkarit, t-paita ja sukat ja paketti on todella kompakti.

Toki on olemassa myös valmiita vakuumipusseja matkailukäyttöön, mutta tuo nyt tuntui sopivalta ja oli saatavilla suoraan keittiöstä. Mutta käytännössä sitten perillä näkee, mikä toimii ja mikä ei. 

Pyöränä minulla toimii itselle hyvinkin tuttu pyörä eli Suzukin 650 V-Strom, jollaisia olen omistanut parikin kappaletta. Hyvä ja kestävä peruspyörä, jolla varmasti pärjää. 

Tässäpä alun kuulumiset, lisää tulee, kunhan matka alkaa ja kunhan ehdin kirjoitella ja päivittää. Oma odotukseni olisi kirjoitella jo matkan aikana, mutta kun ei tiedä yhtään, miten aika siihen riittää, niin en uskalla luvata, että tekstiä ja kuvia tulisi kesken matkan!