Kiteen Moottoripyöräklubi järjesti Ponutaipaleen jo 31. kerran. Pitkään arvottiin onko suunta Saaristoralliin vai Ponutaipaleelle ja Ponuun sitten päädyttiin, osaksi sääarvausten vuoksi ja osaksi majoituskustannusten takia. Menomatkalla satoi kahdesti, ekalla kerralla laitoimme sadeasut päälle, tosin kun haalarit oli niskassa, niin sade loppui ja toisella kerralla emme edes vaivautuneet kaivamaan sadeasuja laukusta. Eikä sade toisella kertaa ollut edes kovin rankkaa, hyvä kun ajoasu edes kastui ja ehti hyvinkin kuivua ennen pelipaikoille pääsyä. Ponutaivalhan järjestetään Karjalan Kievarissa. Kun majapaikka oli lunastettu, niin tietenkin se vaatii perinteiset rituaalit.
Kypäräkalja |
Tämän jälkeen kiertelemään alueelle ja katsomaan onko tuttuja paikalla. Aluehan on hieno ja iso, joten hieman reilumpikin joukko motoristeja näyttää pieneltä.
Välillä tuli vettä ihan maahan asti, mutta vain tämän yhden kerran |
Ponussa sisäänpääsyyn kuuluu myös pe ruoka, joka on perinteisesti ollut hernekeittoa, niin myös nyt. Tämä on mielestäni hieno kädenojennus järjestäjän puolelta, sillä harvassa kokoontumisajossa pe saa sapuskaa talon puolesta. Vielä kun hernari tehdään alusta alkaen itse ja soppatykillä tulee siitä kunnollista.
Olipa kyllä erikoinen laitos! |
La aamu käynnistyi aamupalalla ja nyt kun majoitus ei ollut teltassa, vaan Karjalan Kievarissa oli aamupaloja ns. kaksi, eli Kievarin ja Ponun. Tosin jälkimmäisen aamupalan jätimme väliin, kävimme hakemassa juuri ennen aamupalan loppua vain kaffet.
Varsinkin tikkakisa oli tiukka, siinä jouduttiin ottamaan 2 uusintakierrosta kun kaverukset heittivät samoja lukemia! Mutta voittaja lopulta selvisi, olisiko ollut 2 pisteen erolla. Iltajykeestä piti huolen Bordertown ja palkinnotkin jaettiin siinä musisoinnin lomassa.
Pisin matka miehet, Kiki Ranskasta |
Tikkakisan voittaja Ahti JKL:stä |
Niin päättyi la iltakin ja seuraavana päivänä olikin sitten kotiinlähdön aika. Kiirettä ei olisi ollut, olinhan lomalla. Silti jo ennen 10 istuttiin pyörien päällä ja nokka osoitti kohti kotia. Ponu oli jälleen hyvin järjestetty, kaikki toimi ja ihmisillä oli hauskaa. Kävijämäärä oli valitettavan pieni, jos nyt oikein muistan niin 270 paikkeilla päiväkävijöineen kun yöpyjiä oli se reipas 220. Kyllä kun tuota väkeä katsoo, niin ikääntyvää sakkia aletaan olemaan, minäkin (melkein 50) ja kuuluun kuitenkin siihen nuorempaan päähän porukkaa! Mikä itsellä pisti iloisesti silmään, se että talkoolaisissa oli paljon nuorisoa! Eli ehkä sieltä sitä tulevaisuutta vielä kasvaa.
Tuosta kurvattiin Juvalle ja oli juuri sen verran nälkä että jokin pieni väliruoka uppoisi. Siinä mietittiin jo ABC:n sämpylää ja kahvia mutta onneksi muistettiin Wehmaisin Teehuone! Paikka on erittäin suosittu ja nytkin "jouduimme" ulkoruokintaan kun meillä ei ollut pöytävarausta. Paikasta saa siis myös kahvia ja muita virvokkeita sekä erilaisia suolaisia ja makeita palasia teen tai kahvin kanssa. Nyt päädyttiin jääteehen (lime sitruuna) ja suolaiseen skonssiin, johon tuli savuvoita ja mademoussea! Itse kun en ole kauhea kalan ystävä tuo made hieman mietitytti.
Pillinä oljenkorsi! ei siis vettyvää pahvipilliä. |
Olipas kaikista ennakkoluuloista huolimatta ihan järkyttävän hyvää! ja juuri sopivan kokoinen. Miljöönähän tämä paikka on mahtava, vanhaa kartanon pihaa, jossa navetta jonne voi kurkkia sisälle. Suosittelen, ei ehkä halvin mahdollinen mutta jos nuo 2 jääteetä ja skonssit maksoivat 18€, niin en pidä pahana, elämys oli kyllä vähintäänkin sen arvoinen.
Että osasikin kutkutella makuhermoja! Suosittelen tätäkin! Ei voinut moittia pieneksi tai mauttomaksi, tällaisia kunnon perinteisiä grilliannoksia saa nykyään niin harvoin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti