Hymyilevän Motoristin Kevätpäivä keräsi valtavan määrän motoristeja Lahteen

 Joka vuotinen HMKP eli Hymyilevän Motoristin Kevätpäivä järjestettiin tänä vuonna Lahdessa Suomen Moottoripyörämuseolla. Päätimme lähteä tutussa ns. Kontioporukassa liikkeelle, mukaan lähti allekirjoittaneen lisäksi Joni, Hannu, Jyrki sekä Jouni ja Carita. Startti oli klo 9 ja kun ei kiire ollut voitiin lasketella ns. mutkan kautta. 

Reimarin kautta pikku stoppi, jossa oli hyvä ihailla maisemia sekä tankata kahvia ja jäätelöä koneeseen. Mikäs oli ajellessa ja ihaillessa, kun keli oli mitä parhain! Aurinko paistoi ja lämmintä riitti. Onhan tuo Reimarille menevä reitti aivan käsittämättömän hieno ajella!

Tuosta sitten ajeltiin Moottoripyörämuseolle, jossa olikin jo aimo annos motoristeja paikalla ja mekin jouduimme ajelemaan pyörät parkkiin hieman syrjään. 

Eipä siinä, kevyempää asustetta päälle ja tutustumaan alueeseen. Eipä tuota taas kauaa ehtinyt kierrellä kun ensimmäisiin tuttuihin törmäsi, tai siis minähän en näe ketään vaan minut nähtiin. 
Olipas tosiaan väkeä tullut paikalle ja Riku oli järjestänyt oikein kunnon markkinameininkiä motoristeille.

Joidenkin laskelmien mukaan reipas 3000 pyörää olisi ollut alueella ja letkaankin heitä kertyi 800. Pienen neuvonpidon jälkeen osa päätti olla lähtemättä paraatiin, ihan siitä syystä että sen kesto olisi ollut suuren osallistujamäärän takia niin pitkä. Siispä oli hyvin aikaa käydä katsastamassa museo. 

Tämä on se elokuva ja pyörä, joka sai aikoinaan pienen pojan unelmoimaan omasta moottoripyörästä!

Mikään isohan tuo museo ei ole, mutta valtava määrä sinne on saatu näytille pyöriä eri aikakausilta. Hienoja ja harvinaisiakin laitteita on reilusti esillä sekä paljon historiaa.
Sitten olikin aika siirtyä katsomaan paraatin lähtöä, hieman sekavalta se näytti kun osa meni sivukujilta letkaan väliin. Tuntui ettei tuota lähtöjärjestystä oikein organisoinut kukaan. Toinen asia mitä moni kyseli, oli tarra, itsekin ihmettelin kun ei sellaisia kävijöille annettu. Muuten tapahtuma saa kyllä leppoisen ja hyvän arvosanan, sillä ihmisten kasvoilta näki että kivaa on eli monta tuhatta hymyilevää motoristia oli paikanpäällä.

Tuosta matka jatkui Vääksyyn ja Kanavan Panimolle, josta muutama olutpullo tarttui matkaan ja samalla tuli käytyä syömässä Kanavan Kruunussa. 

Listalta valikoitui Kermainen lohi-rapupasta ja olipas kyllä oiva valinta, aivan järjettömän hyvää, tuohon vielä kyytipojaksi hyvä alkoholiton olut, niin eipä sitä muuta kuin hymyillen kotia kohti.

Kierros kotimaassa

Mikäs sen parempaa kesäisenä päivänä kuin kiertää moottoripyörällä pitkin kotimaata...no ehkä kiertää ulkomaita mutta silti! Matka alkoi hiukan klo 9 jälkeen Keskisestä Suomesta ja suuntautui ensin kohti Lahtea. Eka pieni pysähdys Padasjoen Seo:lla ja siellä lenkkisämpylä naamaan sekä sotaratsuun menovettä.

Lahdessa pieni pyörähdys Levon hautausmaalla kaverin haudalla ja sen jälkeen suunta ja suunnitelma olikin täysin auki. Pitkälle ei menty tuosta, sillä Suomen MP-museossa en ole käynyt ja sinne veri nyt veti kun lähellä oltiin. Yllätys olikin suuri, kun piha oli täynnä pyöriä ja väkeä niin perhanasti.

Kävi ilmi, että siellä olikin Kopteri British Bike Day ja piha olikin täynnä toinen toistaan hienompia brittipyöriä. Porukkaa oli todella paljon ja terassi ihan täynnä. Varjopaikkaa oli itsekin etsittävä, sillä ajokamppeissa meinasi hikeä ja vaahtopalloa pukata. Nestettä kului ja nyt vilvoittavan hetken tarjosi 0% olut...tai no oluen korvike, eihän tuo ihan oluelta maistu mutta vettä parempaa kuitenkin.

Itse museossa en käynyt mutta ravintolan puolella tuli pyörähdettyä tuon pihatapahtuman lisäksi. Hienosto oli sisustettu tuokin.

Muutama klubilainenkin tuli tuolla nähtyä, joten kerhonkin porukkaa oli tuolla liikkeellä. Tuolta suunta kohti Tamperetta ja kun ei kiire ollut, niin mentiin, ajettiin ja pysähdyttiin ihan fiiliksen mukaan. Eka stoppi kauppakeskus Tuuloseen kun pari lentsikkaa osui silmään tien poskessa.

Tuosta ei sitten tarvinnutkaan ajaa kuin vajaa 10 kilometriä kun seuraava kyltti ohjasi matkaajan hieman sivummalle. Tuuloksen keskiaikainen kivikirkko oli kohde ja mikäs tuossa oli pyörähtäessä.

Samalla janoinen matkaaja sai vesipulloihinsa täytettä. Matka jatkuu kohti Tampesteria, mutta jälleen kohtalo puuttuu peliin. Silmiin osui kyltti jossa luki Valkeakoski, hetken tuon kyltin jälkeen välähti, ei perkele Kontio ja Parmas! Eli pyörä ympäri ja nokka kohti "Mokkapirttiä" sekä poliisilaitosta.

Ei näkynyt kumpaakaan poliisia eikä sen puoleen Sumeliustakaan. Ihan huippu city! Ainakin tunsi olevansa turisti, kun käveli keskustassa. Siinä sitten tajusin, että edellisestä ruokailusta alkaa olemaan tovi, joten kännykkä käteen ja katsomaan tarjontaa. Kun pitseriat ja kebabit ei kiinnostanut osui silmään Ravintola Musta Kissa. Tuulettimen alta löytyi mukavan viileä paikka istuskella ja selata ruokalistaa. Lautaselle eksyi Chilihärkä.

Olipa muuten suunmyötästä! Tuossahan oli Black Agnus ulkofileepihvi, sipulilla, aurinkokuivatuilla tomaateilla ja valkosipulilla maustettu chilikastike ja kermaan muhennettua valkosipuli-yrttiperunaa. Ai että pihvi oli kyllä niin hyvä ja kypsyys täysin se mitä pyydetty eli medium! Poltetta oli juuri sopivasti ja nuo perunat! avot! Kyllä tuolla jaksoi taas jatkaa matkaa. Hintaa annokselle ja tuopilliselle vissyä tuli karvan päälle 30€! Ruuan jälkeen soittelin kaverille, keittäisikö jälkiruokakahvit. Keula kohti Tamperetta ja siellähän kahvit ja pullat olivat valmiina, kun saavuin paikalle. Mukava oli turista joutavia! Kahvin jälkeen kohti kotia ja illansuussa saavuin pihaan. Hieno reissu, josta kertyi 484 km ja aikaa reissuun meni reilu 11 tuntia, josta ajaen reipas 6.