Keski-Suomen Miestenilta

 Parin vuoden tauon jälkeen Keski-Suomen Miestenilta järjestettiin pe 2.9. Petäjäveden kirkossa, teemana oli tukea ja turvaa. Vaikka kyse on seurakunnan järjestämästä tapahtumasta, ei uskonto ja usko ole pääosassa, vaan miesten yhdessäolo ja ajankohtaiset aiheet.

Aluksi näytti siltä, että väkeä ei paljoa tulisi paikalle, mutta kun yhteiskyyditykset (5 linja-autoa) saapui paikalle, alkoi kenttä täyttymään. Tilaisuus siis alkoi klo 16.30 jolloin seurakuntatalon pihassa nautittiin makkaraa perunasalaatilla ja munkkikahvit!

Vaikka itse kuulun tässä tapahtumassa ns. nuorisoon, oli ilo huomata, että nyt en ollut nuorin ja muutamia kymmeniä "pojankoltiaisia" oli mukana isänsä tai vaarinsa kanssa! Porukkaa oli todella paljon ja Petäjäveden kirkkoon mahtuu noin 900 henkeä ja se oli lähes täynnä.

Ensimmäisenä puhujana oli Samuli Heimonen, joka on tehnyt kirkon uudistuksen myötä nuo ylhäällä näkyvät parvien kaiteet. Samuli kertoi siitä, miten epätodellinen koko tuo oli toteuttaa 76 cm * 10 m. Hän kertoi myös maalausten symboliikasta, joka olikin hyvin mielenkiintoista kuunneltavaa. Sanokaas esim. yksi kirkko, jossa käärme olisi maalauksissa? Hienoa oli kuunnella ja varsinkin kun hän kertoi taulujen yksityiskohdista, joita oli vaikea havaita, ellei mennyt aivan taulun lähelle katsomaan. 

Toisena puhujana oli Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola. Hänen puheestaan ei oikeasti jäänyt kauheasti kerrottavaa, todella sekava ja itseään toistava puhe. Tokihan hän yhdisteli hyvin nykytilannetta Suomen sotiin mutta silti puhe jäi sekavaksi.

Puhujien välissä oli yhteislaulua ja välillä kanttori Jukka Kuljun säestyksellä lauloi Hannu Haahtela. Pienoinen pettymys oli, että yhteislauluina oli pelkkiä virsiä ja muut kappaleet oli Haahtelan esittämiä, kun aikaisempina vuosina on laulettu yhteislauluna myös muutakin kuin virsiä.

Kolmantena puhujana oli Lapuan hiippakunnan piispa Matti Salomäki, jonka puhe tukeutui toki uskoon ja uskontoon mutta mistään saarnasta ei kuitenkaan ollut kyse.

Lopuksi kävimme vielä erikseen juttelemassa Samuli Heimosen kanssa kirkon taiteesta ja taiteesta muutenkin. 

Jälleen kerran hieno ilta ja väen määrästä voi hyvin päätellä, että näille on kova kysyntä, en tosin tiedä miten suosittuja nämä ovat muualla Suomessa. Voin varauksetta suositella näissä käymistä, mukavaa äijähenkeä ja ajankohtaisia asioita miesten näkökulmasta!

Keski-Suomen miestenilta

Keski-Suomen miestenilta pidettiin tänä vuonna Jämsässä, tapahtuma pidetään kerran vuodessa ja se vaihtaa paikkaa joka vuosi. Miestenilta on varsin suosittu sillä se kerää väkeä ympäri Keski-Suomea ja nytkin paikalle oli saapunut 860 miestä. Ilta alkaa iltapalalla, jonka jakaa sotilaskodin naisväki. Nyt tarjolla oli grillimakkaraa, kahvia, teetä ja munkkeja. Jälleen oli mielenkiintoista katsella ja kuunnella eri ryhmien keskustelua maan ja taivaan väliltä ja kuinka yhteisöllisyys muodostui joukossa, jossa suurin osa oli toisilleen tuntemattomia miehiä. Ikäjakauma valitettavasti on edelleen, no vähän kuin kokoontumisajoissa tai metsästysseuroissa eli ukkoontumaan päin ja minä reilun neljänkymmenen vuoden iässä edustin joukon nuorinta kaartia.

Tämän vuoden teemana oli "onnellinen mies". Tilaisuuden avasi Jämsän kirkkoherra Harri Niemelä, joka toivotti miehet tervetulleiksi iltaan. Puhujina tänä vuonna oli Jämsän äijä Sakari Nurmesvirta, joka puheessaan sivusi Jämsäläisten miesten historiaa onnesta mm. sodan aikana kuinka onni saattoi koostua vain pienistä hippusista.

Toisena puhujana oli professori Markku Ojanen, joka puhui onnen hetkistä ja kestosta, siitä kuinka elämä koostuu pienistä onnen hetkistä ns. pipanaonnesta ja siitä miten pidempikestoinen onni on enemmänkin tyytyväisyyttä eikä jatkuvaa onnea. Puhe keskittyi myös siihen miten paradoksaalista onni on, esim. tutkimuksen mukaan Suomi on maailman onnellisin kansa, silti meillä tehdään erittäin paljon itsemurhia ja on paljon masennusta. Ihmisiltä kun kysytään mihin suuntaan maailma on menossa, vastaus on usein että huonompaan suuntaan. Kun kysymyksen asettelee niin että kysyy mihin suuntaan oma elämä on menossa, niin se taas on menossa hyvään suuntaan. Ojanen myös vertasi onnellisuutta kaivoon, jota ammentaessa se ei tyhjene vaan täyttyy uudestaan eli onnellisuus ei kulu jakamalla.

Viimeisenä puhujana oli Piispa Seppo Häkkinen, joka puheessaan kehotti miettimään onnellisuus tutkimuksista huolimatta omaa onneaan, olenko juuri minä onnellinen ja miksi? yksilönä ei kansakuntana. Muistamaan myös sen että onnellisuuden lähteet ovat yksilöllisiä, peruspilarin kuitenkin hänen mielestään muodostaa läheiset ihmiset.

Tämä on hieno tapahtuma ja kävijämäärä kielii siitä että kysyntää tälle on. Valitettavasti puheissa ja varmaan osaltaan johtuen puhujista, monilla kun oli taustaa kirkon palveluksessa, puheet menivät välillä liian uskonnollisiksi ja jopa saarnankin puolelle. Aikaisempina vuosina puhujina on ollut enemmän ns. maalikkoja, kansanmiehiä jolloin puheetkin ovat koskettaneet enemmän ns. kansanmiestä. Välillä tuli olo että onnea ei muka voi löytää ilman jumalaa tai uskoa Jeesukseen. No kyllä sen voi. En toki sano, että se olisi väärin jos sen onnen löytää edellä mainituista asioista, mutta kaikille se onni ei sieltä löydy. Toivonkin että tulevissa miestenilloissa keskityttäisiin enemmän yleismaailmallisiin puheisiin kuin saarnaamiseen uskosta. Että puhujat olisivat ns. kansanmiehiä, ei kirkon edustajia. Tilaisuudessa myös on yhteislaulua, virsiä ja muita lauluja ja onhan se hienon kuuloista kun reilu 800 miestä kajauttaa laulun ilmoille, vaikka se välillä menisikin hiukan nuotin vierestä! Vuonna 2020 miestenilta on kuulema Petäjävedellä, hienoa olisi jos se järjestettäisiin vanhassa kirkossa mutta epäilen suuresti.