Hyvää Joulua ja Onnea Vuodelle 2023

 Alkaa olemaan vuosi purkissa tarinankertojallakin, tahti on ehkä iän myötä hidastunut mutta toivottavasti sisältö on pysynyt yhtä luokattomana, kun aikaisemminkin ;).

Tänä vuonna tuli jälleen tehtyä taloja lahjaksi, nyt vain tuollaisia minitönöjä. Tuli myös käytyä katsomassa Toivolan vanhalla pihalla Lumiukko-animaatio.

Näiden kuvien myötä kaikille blogin seuraajille Hyvää Joulua ja onnea Vuodelle 2023! 

Murmuu-teatteri esittää: Ilmasta rahaa

 Muuramessa toimiva Murmuu-teatteri esittää marras- ja joulukuun aikana farssin nimeltä Ilmasta rahaa. Kävin sen katsomassa 12.11. Kuviahan on varsin vähän koska kuvaaminen on kielletty esityksen aikana.

Murmuu-teatterin sivuilta lainattua: Esitys kertoo Erkki Joutsenesta, joka joutuu keskelle itse keksimiensä valheiden aiheuttamaa juonenkäänteiden verkkoa.

Kaikki alkaa siitä, kun Erkki sai pomoltaan 'joulubonuksen' eli potkut sähkölaitokselta. Erkki ei henno kertoa tästä vaimolleen Liisalle, sillä hän ajattelee saavansa pian uuden työpaikan. Uutta työpaikkaa ei kuitenkaan kuulu... 

Erkin ja Liisan postilaatikkoon kolahtaa säännöllisesti entisen alivuokralaisen Kela-etuudet. Erkin pitäisi toimittaa etuudet entiselle alivuokralaiselleen Ruotsiin. Hän kuitenkin pitää rahat itsellään ja siitä se ajatus sitten lähti…

Pian Erkin olohuoneessa alkaa tapahtua, kun mukaan tulee hulvaton hahmojen kavalkadi. Erkki onnistuu luomaan valheiden labyrintin, josta ulospääsy tuntuu mahdottomalta.

Vauhti on kovaa alusta asti ja kiihtyy koko ajan! Toisella puoliajalla mennään jo niin lujaa, että heikompaa hirvittää, siis hyvällä tavalla. Yleisöstä kuuluu naurua ja tirskumista ja itsekin kuulun näiden naurajien joukkoon. Esitys on hyvä ja hauska, jopa näin ei teatteri-ihmisenä tämä reipas kaksituntinen meni hujauksessa. Kelloa ei ehdi katsomaan, kun pitää keskittyä mitä lavalla tapahtuu.

Pääosan esittäjä Marko Pöllänen tekee aivan ilmiömäisen suorituksen, ei voi kun ihmetellä miten voikaan pysyä perillä kaikista nimistä ja käänteistä. Vuorosanoja on yhdelle ihmiselle aivan valtava määrä. Toinen näyttelijä, jonka nostan esille on Jorma Rusasta näyttelevä Matti Toikkanen, hänellä on lähes yhtä vaativa osa kuin Markolla. 

Ei sinänsä koko näyttelijä kaarti tekee hyvää jälkeä, mutta nämä kaksi ovat kyllä erikoismainintansa ansainneet. Vielä yksi nosto, kaiken tämän härdellin keskellä mahtavaa vakavuutta sekaan tuo Herra Yli-Kirkkaala ja Neiti Kuparinen! Eikä ole huono hauskuuttaja Erkki-setäkään.

Esitysajat ja muut tärkeämmät tiedot löytyy Murmuu-teatterin sivuilta, suosittelen lämpimästi! 

Näytelmän on käsikirjoittanut Michael Cooney ja suomentanut Sami Pakarinen. Ohjauksesta vastaa Suvi Salomaa, hänkin on kyllä tehnyt vakuuttavaa työtä.

Syksyinen Tallinna

 Ammattiliiton alueyhdistyksen vuosikokous ja pikkujoulumatka suuntautui tällä kertaa Tallinnaan ja mikäs sinne oli lähtiessä, hetki onkin vierähtänyt kun tuon etelänaapurin pääkaupungissa on tullut pyörittyä. 

La aamuna ennen kukonlaulua ylös ja linja-autolla kohti Helsinkiä, lonkeronharmaa keli otti matkaajat vastaan Helsingissä. Ensin ohjelmassa oli laivan ja taxfreen esittelyä, tämän jälkeen vuosikokous ja kokouksen jälkeen kevyt salaattilounas.

Lounas oli kyllä hyvä, juuri sopivan monipuolinen ja kevyt, sillä tarkoitus oli mennä vielä yhdessä illastamaan Tallinnassa. Eipä tuo keli juuri Tallinnan päässä muuttunut, muutaman asteen lämpimämpää mutta harmaata. Onneksi ei kuitenkaan satanut, kuten ennusteet olivat luvanneen. Satamasta pieni ostosreissu SuperAlkoon, jonka jälkeen majoittuminen Sokos Hotel Viruun.

Illallinen alkoi vasta klo 18, joten hyvin ehti käymään pienellä kävelykierroksella ennen lähtöä. Samalla tuli käytyä Viron Venäjän suurlähetystön edustalla ja mukavasti on muistutettu Venäjää siitä miten paska valtio se on.

Illallisen olin varannut One Sixty ravintolaan, Telliskiven alueelta. Joka oli itselle täysin tuntematon alue kaupungista. Aluehan on ihan hämmentävän hieno, vaikka siellä nyt ei isoa kierrosta tullut tehtyä, mutta tähän osaan kaupungista pitää kyllä tutustua paremmin.

Itse ravintola oli viihtyisä ja itsellekin selvisi vasta perjantaina, että kyseessä tuollainen prätkähenkinen paikka. Listalta otin Naudan poskea, perunamuusin ja salaatin kanssa. Mukava yllätys oli että itse salaatti oli tulista. Jälkiruokalistalla oli Figft Club soap, joka oli pakko ottaa, eteen tuli "saippuapala", joka oli suklaata ja sisällä oli kirsikkahilloa ja suklaamoussea, hankala syödä mutta hyvää. Ruoka oli muutenkin ihan pirun hyvä, mutta palvelusta pitää antaa moitteita. Varsinkin laskun jakaminen meinasi olla mahdotonta, vaikka siitä ihan alussa mainittiin. Mukavan rouhea paikka, johon palaan kyllä, vaikka palvelussa olikin toivomisen varaa.

Tuolta sitten kävellen vanhaan kaupunkiin ja ensimmäinen stoppi oli Depeche Mode bar, joka itselle kuuluu niihin paikkoihin, joissa käyn aina kun Tallinnassa olen. Sieltä matka jatkuin Hell Hunttiin, johon saatiin jo sitten hieman isompi porukka kasaan. Hell Huntista matka jatkui vielä Mad Murphy's baariin, jossa olikin elävää musiikkia tarjolla.

Ukrainan lipun värit olivat komeasti rakennuksessa, vaikka se ei kuvassa niin hyvin erotukkaan.

Tuoltahan sitä sitten jo jouti nukkumaan, tosin pienen kävelylenkin kautta, joten nukkumaan pääsi vasta joskus yhden jälkeen.

Aamupalan jälkeen uusi kierros kaupungilla ja nyt kohti Patkulin näköalatasannetta ja Tanskan kuninkaan puutarhaa. Oma kiipeämisensähän tuonne on mutta se kyllä kannattaa.

Vielä ehti hotellilla ottaa pienet nokoset ennen kuin kamat piti lastata linja-autoon. Tämän jälkeen oli vielä hetki aikaa ennen kuin laiva lähtisi, joten kaverin kanssa kierros Rotermann-kortterissa.

Nii jäi taakse Tallinna ja nokka kohti Helsinkiä. Reissu oli mukava, uusia paikkoja, uusia tuttavuuksia ja rentoa meininkiä! Eipä sitä tällaiselta minilomalta muuta voi toivoa!