Piti etsiä paikka, jossa ei olla aikaisemmin käyty ja nyt pikaisella etsimisellä valinnaksi osui Aulanko ja majapaikka varattiin Scandic Aulangosta. Mikä mukavana bonuksena, että hotellissa on kylpylä. Ajomatka ei ollut mikään miellyttävin, sillä asteet olivat 7-9 välillä ja vettäkin saatiin ihan maahan asti. Onneksi oli tuo kylpylä ja syväjäätyneet matkaajat pääsivät lämpöisiin poreisiin lämmittelemään. Kylpylähän ei ole mikään suuren suuri, mutta kaikki tarvittava löytyy poreista, kylmävesialtaista ulkoaltaaseen sekä tietenkin allasbaari. Menomatka koukattiin Jämsän kautta Kuhmoisiin ja paluumatkalla Kangasalan ja Raudanmaan sekä Oriveden kautta takaisin kotiin.
Hotellihuoneeseen saapuessa olikin pöydällä mukava yllätys. Pöydälle jätetty terveiset, pienten herkkujen kera. Elehän on pieni mutta ainakin itselle sen vaikutus fiilikseen oli suuri.
Tokihan myös asiaankuuluvat kypäräkaljat ja kypäräirkkukahvit tuli nautittua.Se mikä yllätti, kun kyse oli kuitenkin to päivästä, että hotelli oli aika täynnä ja ravintolaankin piti tehdä pöytävaraus, joka saatiin vasta klo 21 aikaan. Ensimmäisenä iltana päädyimme siis hotellin omaan ravintolaan Little Italyyn. Aikani listaa katsellessani päädyin ottamaan listalta 4 eri alkuruokaa ja jälkihyväksi Brownien. Annos oli todella hyvä ja palvelu ripeää, vaikka ravintola oli täynnä. Tuosta olikin hyvä mennä iltakaljalle ja siitä nukkumatin maille.
Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen päätimme suunnata Hämeenlinnan keskustaan. Sinne kulkeminen onkin varsin helppoa, koska paikallisliikenteen bussi lähtee hotellin oven edestä ja keskustasta sama bussi palaa hotelille. Pieni kävely Hämeenlinnan keskustassa ja sen jälkeen katsomaan Hämeen linnaa, lippua itse linnaan ei ostettu mutta sen yhteydessä olevaan vankilamuseoon sen sijaan tuli mentyä. Tämä olikin varsin mielenkiintoinen paikka, voin suositella lämpimästä. Avaa silmiä niin vangin oloista kuin kuritushuoneen historiasta.  |
| Aina ei Suomi ole ollut kovin järkevä maa |
Mahtava kierros tosiaan ja paljon on onneksi korjaantunut nykypäivään mennessä, vaikka ei kaikki asiat vieläkään täydellisiä ole. Paljon oli museossa nähtävää, tutkittavaa ja tarinoita siltä ajalta, kun vankila oli vielä toiminnassa, hienoa että tuollainen museo on olemassa. Nälkähän tuossa tuli kierrellessä ja suuntana keskusta ja aikamme gookkelia tutkittuani ja erilaisia esityksiä tehtyäni päädyimme Kellariravintola Hällään. Itse otin maksaa ja matkakumppani sienirisottoa.Oma annokseni oli täydellinen, en ole hetkeen noin hyvää ja maukasta maksaa saanut! Kumppanin risotto taas oli ehkä mauttomin risotto, jota olen maistanut, kauden sienillä varustettu risotto oli siis herkkusienillä...tokihan herkkusienien kausi on varmasti aina mutta jotain muuta olisin odottanut. No puolet kuitenkin osui täysin nappiin eli voi tuolla käydä toisenkin kerran, kunhan ei ota sienirisottoa.
Tuosta sitä sitten linkillä takaisin hotellille, itse menin käymään vielä kylpemässä, kun matkakumppani jäi huoneeseen nauttimaan olostaan. Illalla sitten pitkästä aikaa keilaamaan, mukavaa puuhaa, jota ei ole nyt muutamaan vuoteen tullut harrastettua.
Ihan tuo ei enää suju kuten joskus ennen, tosin mikään ammattilainen en ole ollut koskaan, kunhan huvikseen aikoinaan kävin heittelemässä mutta silloin se oli melkein viikoittaista. Eipä tuo jälkeen paljoa enää jaksanut muuta kuin huoneeseen Suomen peli ja auringonlaskun ihailua.
Aulangon alue jäi nyt tutkimatta lähes täysin, joka tietää sitä, että tänne tulee palattua. Itse hotellin lähiympäristössä on niin paljon nähtävää, että tuolla menisi useampi päivä. Myös aktiviteetteja on tarjolla vaikka kuinka paljon. Kylpylä, keilahalli, seikkailupuisto, golf, ratsastustalli ja maastoreittejä, joissa voi kävellä ja ajella pyörällä. Mukava vierailu ja olihan tuo paluumatkan kelikin pikkaisen parempi kuin mennessä, erittäin rentouttava loma! Plussana vielä hotellille että, pyörille on oma parkkipaikka.Paluumatkalla vielä törmättiin Raudanmaan kylätaloon, jossa oli lounaskahvila. Hieman kahvia ja virkistävää vettä ja matka voi jatkua. Tuolta pihalta löytyy kotieläinpiha ja tosiaan ruokaa, kahvia ja pientä suolapalaa. Kyläyhdistys on tuon ostanut kaupungilta, hienoa että tuollaisia paikkoja löytyy.
