MC-Kiteen järjestämä Ponutaival järjestettiin nyt jo 34. kerran, paikkana tuttu Karjalan kievari. Startti klo 10 ja navin opastamana lyhintä tai nopeinta reittiä paikanpäälle. Pikku poikkeama toki Punkaharjun harjutielle, joka on mahtava pätkä ajaa. Siitä sitten pelipaikoille, teltan pystytystä ja kypäräkaljan nauttimista, niin voi viikonloppu alkaa hyvässä seurassa!
Ponussa on monista muista ralleista poiketen ruoka myös perjantaina, tuttua ja turvallista hernekeittoa on ollut tarjolla monena vuonna.
Tosiaan teltan pystytyksen ja kypäräkaljan jälkeen, nopea saunominen ja sen jälkeen toteuttamaan sitä kokoontumisajoille tuttua toimintaa eli kiertämään aluetta, morjestamaan tuttuja ja tuntemattomia, sekä tietenkin nauttimaan illan ohjelmasta.
 |
| Ponukoira |
Porukkaa valui paikalle pitkin pe iltaa ja väkimäärä lisääntyi mukavasti. Perjantain bändinä toimi Black Ram Band, joka veti tuttuja rokkiklassikoita ja sai porukan laittamaan jalalla koreasti. Iltahan jatkui kuten kokoontumisajoissa ruukaa eli virvokkeiden nauttimisella ja hyviä juttuja kuunnellen. Meinasin käydä vielä yömyssyllä tuossa Karjalan kievarissa mutta siellähän oli bändi ja oliko liput jopa 20€, joten jäi menemättä.
Lauantai alkoi ravitsevalla aamupalalla, jonka jälkeen turistiin pääsääntöisesti teltoilla ja mietittiin päivän kulkua. Nyt jäi bingotkin välistä, kun ei vaan jaksanut raahautua kaljalle. Trubaduuri esiintyi päivällä, muuten tuo aamupäivä meni kierrellessä aluetta.
 |
| Teltan korjaus käynnissä, niin vai tuokin katkennut kaari saatiin korjattua. |
Maittavan lounaan jälkeen tuli otettua pikku päikkärit ja sitten odottelemaan kilpailuiden alkua. Kisoina oli wc-rullan kuljetus ja nännikumien heitto, kumpaankaan en osallistunut. Mutta voittajille oli tarjolla mainetta ja kunniaa sekä rallivieraiden pyyteetön ihailu.
Hauskoja ja yllättävän vaikeita lajeja näytti molemmat olevan, mutta kyllä noissa paremmuus saatiin selville. Ennen palkintojenjakoa hieman makkaran paistoa ja turinoita grillikatoksella.
Ennen iltajytkeitä olutteltalla kävi laulamassa taustamusiikin kera, joku nainen ja herran jestas sentään mikä ääni! Tuli bluesia, rokkia ja vaikka mitä mutta tuolla äänellä pitäisi olla isommilla lavoilla! Harmi kun ei tajunnut edes ottaa kuvia saati videota tuosta, kun kuuntelin vain niin lumoutuneena. Samaa ei voi sitten sanoa la illan bändistä Pärnäsen korjaamosta, joka oli kyllä niin surkea, ettei missään! Soiton ja laulun sekamelska oli sellaista, että ilman välipuheita ei olisi edes tunnistanut kaikkia biisejä!
Niin se taittui la iltakin yöksi ja nukkumaan oli mentävä, sillä kotiinkin olisi ajettava. Iso kiitos jälleen järjestäjille, Ponussa viihtyy aina ja järjestelyt toimivat! Ilo on myös nähdä, että paljon on nuorisoa talkoissa. Viikonlopun saldo oli 252 yöpyjää ja 70 päiväkävijää.
Paluumatkalla vielä perinteinen pysähtyminen TeaHouse of Wehmaisiin, jossa on ruukattu ottaa pientä palasta. Nyt vain palanen oli pikkaisen isompi, ei edes jaksanut syödä kaikkea ja tuohon tietenkin tarjoilijan suosittelema tee. Paikka oli nytkin niin täysi, että sisätiloista ei pöytiä ollut vapaana ja jouduimme ulkoruokintaan.
Tätä paikkaa voi kyllä suositella lämpimästi, mutta kannattaa varata se pöytä. Iso kiitos vielä kaikille mukana olleille ja Ponussa tavatuille porukoille, sekä tietenkin järjestäjille! Mahtava Ponu jälleen kerran!
