Poets of the Fall @Pakkahuone

 Liput kun tulivat myyntiin, oli itsestään selvää että ne ostetaan. Poets of the Fall kiersi 20-vuotis juhlakiertueella ja viimeinen keikka oli Tampereella Tullikamarin Pakkahuoneella.

Poets of the Fallin musiikista olen tykännyt aina, mutta koskaan en ole heitä livenä nähnyt. Kaikki kehuivat minulle miten loistava livebändi he ovat. Ja kun olin noita hehkutuksia useamman viikon kuunnellut, en oikein voinut ajatella muuta kuin että tulen pettymään, koska odotukset olivat jo niin korkealla. 

Mutta laitetaas ensin kuvat ja kerrotaan sitten miten kävi, paikkahan oli loppuunmyyty ja onneksi menin ajoissa, jotta pääsin hyville paikoille.

Keikan loppupuoliskolle siirryin salin takaosaan miksauspöydän tuntumaan, nauttimaan virvokkeista. Olutlasin kanssa en viitsinyt lähteä tunkemaan takaisin vanhalle paikalle, sen verran ahdasta oli jo tulla sieltä pois.

Niin oliko keikka niin hyvä kun kaikki se hehkutus antoi ymmärtää? Oli se ja vieläpä parempi, kyllä kaverit ovat kovassa kunnossa ja osaavat ottaa yleisönsä. Ainut pettymys oli se että keikka loppui! Videosta ei valitettavasti välity se tunnelma joka Pakkahuoneella oli!

Murmuu-teatteri esittää: Perheistä parhain

 Oli jälleen aika korkeamman kulttuurin, kun tuli mentyä Murmuu-teatterin näytökseen, Perheistä parhain.

Esittely, kopiotu Murmuun-sivuilta:

Perheitä parhain on komedia kahden siskoksen Hyvin erillaisista perheistä. Kun siskosten äidin poismeno aiheuttaa odottamattoman perintöriidan vanhasta, koinsyömästä ryijystä, perheiden erillaiset arvot ja asenteet ottavat mittaa toisitaan.....
Lähde: www.murmuu.fi

Alku oli omasta mielestäni hieman hidas, tosin omat hauskat piirteet löytyivät ja yleisöstä kuului naurua tasaisin väliajoin. Yksi parhaista hahmoista oli naapurin satunnaiset vierailut eri laitteiden kanssa. "Ihme vehkeitä...." Vaikka hahmo oli täysin erillään itse tarinasta, oli se hauska lisämauste näytökseen!

Väliajan jälkeen hauskuus pääsi kunnolla valloilleen ja se lämmitti yleisön nauramaan välillä ihan kunnolla. Myös perheen nuorison tarina oli varsin mielenkiintoinen ja ajankohtainen.

Hauska, vakavillakin asioilla leikittelevä esitys upposi kyllä hyvin, varsinkin kun itselle harva asia on niin pyhä, etteikö siitä voisi vitsiä murjaista. Mukavaa ajanvietettä, joten kannattaa mennä katsomaan, itse ainakin nautin ja kaksituntinen meni kuin siivillä.

Live-musaa Muurmannissa

 Pitkästä aikaa osui silmään paikallisen baarin eli Muurmannin esiintyjistä kaksi sellaista joita oli pakko mennä katsomaan.

Oivasti pe 13.10. tarjosi bluesia iltaan Big Creek Slim. Kaveri on Tanskalainen ja noussut kuulemma aika korkealle eurooppalaisessa blues-skenessä ja nyt kaveria kuulleena, en yhtään ihmettele.

Pe 20.10. taas säveliä tarjosi J-P Leppäluoto, joillekin tuttu Charonista, toisille Harmajasta. Itselle kaveri tuli tietoisuuteen Northern Kingsistä ja Raskasta Joulua-kiertueelta ja sen myötä myös nuo edellä mainitut on otettu haltuun.

Big Creek Slimin kaveri kyllä veti loistavaa settiä, lopussa olevasta videosta saa pienen käsityksen siitä tarjonnasta. Väkeä oli vain harmittavan vähän, vaikka sisäänpääsymaksua ei ollut. Alla muutama kuva.

Paljoa se ei tarvitse, että ilta on hyvä, kitara, läskibasso, ääni ja hyvä ystävä! Ilta oli kyllä loistava!

Viikko vierähti ja jälleen oli perjantai, nyt Muurmannin otti haltuun J-P Leppäluoto. Nyt oli oikein liputkin (20€). 

Enpä ole Muurmannia noin täynnä nähnyt varmaan ikinä, eikä se mikään ihme ole. Vaikka genre on täysin edellistä eri, oli ilta ja setti aivan loistava! Kaverin ääni on ihan omaa luokkaansa ja kontakti yleisöön on käsin kosketeltavaa! Videon lopussa on pikkuinen pätkä joululaulusta Tonttu joka oli jonkun yleisössä olevan toive, joten ei kannata ihmetellä miksi joululaulu lokakuussa.

XXXIV Savojärven telttakokoontuminen

 Oli jälleen aika Savojärven telttakokoontumisen, jonka järjestäjänä toimii AMP, paikkana toimii hieno Koivuniemen virkistysalue. Matkaa kertyy pelipaikoille vajaa 300 km toki riippuen ajoreitistä, jopa enemmänkin, eli pyörä valmiiksi aamusta ja kohti kokkareita.

Perille päästyä alkoi telttapaikan etsintä, viimevuotinen paikka oli jo varattuna, joten teltta uuteen paikkaan. Hieman jännitti kun mukana oli teltta jota en ollut aikaisemmin käyttänyt ja pe-la yöksi oli luvattu rankaakin vesisadetta. Miten kävisi, pysyisikö paikat kuivina vai saisiko aamulla uida teltasta ulos.

Niin löytyi teltalle kuten pyörällekin paikka, tosin eipä koskaan ole jäänyt ilman! Siitä sitten olut käteen ja kiertelemään aluetta.

Nopeasti löytyi tuttuja ja muutenkin puheensorina ja musiikki raikui alueella. Omasta kerhosta paikalle oli eksynyt myös Anki ja Jallu. Jallu toi Tujun panimolta tuliaisia! Kiitos siitä! Iltahan jatkui perinteisin menoin musiikkia, tanssia, kavereita ja virvokkeita! Kauniit ja Rohkeet veti lavalle porukkaa kokeilemaan lanteiden liikkuvuutta ja liikkuihan ne!

Väsy tuli juhlijalle ja piti kömpiä nukkumaan, hieman pienihän tuo teltta oli kun on tottunut siihen 4 hengen lukaaliin.  Niin ja sitä vettähän muuten tuli, en ole hetkeen sellaista monsuunia nähnyt, mutta teltta piti vedet ulkopuolella ja kuivana säilyttiin. Aamu valkeni, aamupalan ja pikku hohhailun jälkeen oli vuorossa perinteinen kierros Kurjenrahkan luonnonpuiston ympäri (n.6.5km) jälleen tämä sekalainen joukko motoristeja herätti hilpeyttä ja ihmetystä muissa patikoijissa, meillä kun ei välttämättä tuo retkeilyvarustus ollut ihan samaa luokkaa.

On se pippurivotka hyvvee!

Takaisin tuolta ehditään aina parahiksi syömään, tarjolla oli perinteisesti soppatykistä hernekeittoa ja näkkileipää. Hyvää oli, tosin nyt keitto oli aika laihanlaista, joten santsikipon joutui hakemaan. Ruokailun jälkeen alkoi kilpailut, moottorin heitto, löylyn heitto, maitokärryajelu ja kolikon heitto.

Paremmuudet saatiin ratkottua ja kisat kisailtua. Saunan kautta illanviettoon, luvassa olisi karaokea mutta kohtalo puuttui peliin ja laitteistoa ei saatu toimimaan, joten karaoke vaihtui toivebiisi-illaksi. Jallun kanssahan me tästä innostuttiin ja minä kävin toivomassa Jamppa tuomisen Kuin tarpeeton mä oisin ja Jallu Reijo Kallion Ikuinen kakkonen 😄 Ensin ajattelin että sanomista tulee, mutta mitäs vielä porukkahan veti poskivalssia ihan kympillä. Toki tuo laitteisto saatiin jossain vaiheessa iltaa toimimaan, joten porukka pääsi laulamaankin.

Eki sai vanhimman osallistujan palkinnon! Hattua päästä, sillä kaverilla on ikää yli 80 ja motskarilla ajellaan ja teltassa nukutaan.

Palkinnot jaettiin ja mainetta sekä kunniaa tuli myös omalle kerholle! Tosin ei omasta toimesta, sillä kisoihin en osallistunut. Niin tuon Ekin mukana oli toinenkin yli 80, Oiva ja hattua päästä myös hänelle! Itseltäni ilta loppui hieman palkintojen jaon jälkeen, pääsee su helpommalla, kun ei rieku aamun pikkutunneille asti. Hyvät oli jälleen kekkerit ja iso kiitos järjestäjille! Kiitos myös seuralaisille Anki, Jallu, Veiko, Kaurismäen pariskunta, Mari ja Rami + kaikki muut! mukava oli taas viettää aikaa ja pitää hauskaa, iso kiitos viikonlopusta!