Synttärireissua Saksaan

Aikoinaan vuosikymmeniä sitten olin Saksassa opiskelemassa ja silloin asuin erään perheen luona ja tämän perheen poika Stefan oli minun opiskelukaverini. Siitä asti olemme pitäneet yhteyttä, välillä vähän harvaksempaan ja välillä hyvinkin tiiviisti. Ystävyys on siis jatkunut näihin päiviin asti ja kun kutsuin Stefanin omiin nelikympppisiin, hän ei valitettavsti päässyt. Silloin päätin että jos hän joskus juhlat järjestää tulen sinne menemään ja niinhän siinä kävi että kutsu tuli ja lomaa oli otettava!
Kaveri asuu Waldkirchissä, eteläisessä Saksassa, sinne siis suunta, ensin lento Stuttgarttiin ja Stefanin kyyydillä loppumatka.

Kyseessä on Saksan mittapuun mukaan pieni kylä keskellä mustaametsää, kylän nimikin tarkoittaa metäkirkkoa ja hyvin tuo pitää paikkansa metsän ja viinirinteiden välissä on kaunis kylä!

Perhe omistaa tuon ensimmäisen kuvan rinteellä "pienen" puutarhan, jossa on kasvimaata ja erillaisia puita kirsikoista manteliin. Siellä möngersi myös hillittömän kokoisia etanoita, joita meinasin ensin listiä mutta ne ovat kuulema hyödyllisiä, hoitavat viinipeltoja.

ja kun Saksassa ollaan mitä on ilta ilman nahkahousuja, olutta ja makkaroita! no ei mitään, onneksi noita ei tarvinnut ostaan vaan isäntä ystävällisesti lainasi, näin saatiin Suomessa asuva naapurikin tyytyväiseksi!

Itse juhlapaikkan kantoi nimeä Kammererhof ja se oli 1691 rakennettu talo keskellä ei mitään. Joka puolella metsää ja laiduinta, siellä kelpasi ottaa 40 vuotta vastaan!

Tarjoilut oli vähintäänkin riittävät ja mikään ei maksanut mitään, laadukasta olutta sai laskea tuoppiin suoraan hanasta, mikäs sen parempaa! Ruokakokemuksia saatte lukea enemmän One man whisky bar:sta.

Vieraita oli kutsuttu noin 60 ja jokaiselle löytyi tarvittaessa yösija, siskonpedissä tosin mutta kelpasi vallan mainiosti! Tässä on yksi ero Suomen ja muun euroopan välillä mikä tulisi korjata! Sillä lapsiperheitä oli paljon ja mikään ei estänyt vanhempia ottamasta muutamaan olutta tai viinilasillista, Suomessa tästä tulisi varmaan lastensuojeluilmoitus! ja kun lapset väsyi vietiin ne nukkumaan ja bileet jatkuivat. Tietenkin pienimpien lasten toinen vanhemmista jäi lapsen kanssa mutta silti meininki on paljon vapautuneempi ja kukaan ei örvellä! Hauskaa oli myös että paikalla oli erillaisia asusteita, peruukkeja yms rekvisiittaa ja niitä sai kokeilla ja otattaa itsestään ja kavereistaan kuvia!

Aivan loistava meiniki tosiaan iltaa ja yötä myöten diskokin saatiin pystyyn ja monenlaista musiikkia tuli tuutista, itse toin vivahduksen skandinaavista örinää taloon kun soitin Noumenan Metsän vihan, osa tykkäsi ja osa ei!

Kyllä nää vaan jaksaa! kello oli kuusi kun Suomalainen luovutti mutta osa vielä jaksoi riekkua. Pitää myös ihmetellä sitä että kun noin klo 10 nousin aamupalalle kaikki jotka ylhäällä olivat näyttivät juurikin siltä että mitään eivät olisi ottaneetkaan...se on varmasti tuo alppi-ilma :P
Pakko nostaa hattua ja kumartaa sekä kiittää suuresti Stefania ja hänen perhettään, joka majoitti, ruokki ja kuskasi matkamiestä monen päivän ajan!!
Tausend Dank!!

Tour De Europe

Hetki on taas vierähtänyt aikaa ja kun ei ole ollut mitään kirjoittamisen aihetta niin turha sitä on tänne raapustella, mutta nyt on aihetta! Suunnitelmat pyöräreissusta alkoivat jo viime vuoden puolella ja suunnitelmatkin muuttuivat varsin radikaalisti talven ja kevään aikana.
Nyt siis suuntana Saksa, Ranska, Luxembourg ja Belgia. Pitkään mietittiin ajammekko vai menemmekkö lautalla suoraan Rostockiin ja jälkimmäinen vei voiton jo ihan käytännön syistä sillä lautta on mukavasti Rostockissa klo. 7 aamulla ja siitä on hyvä aloittaa.
Itse lauttamatka on todella puuduttava laivalla kun ei ole juurikaan mitään tekemistä nukkumisen, syömisen ja juomisen lisäksi, tosin joku voisi tuumata että mitä sitä muuta tarviikaan mutta ei noitakaan jaksa melkein 40 tuntia.
Aamu Rostockissa aukeni harmaana mutta onneksi lämpimänä, olimme päättäneet että ajamme ensimmäisenä päivänä niin paljon kuin viitsimme ettei seuraavana päivänä olisi niin pitkää siivua edessä ja matkanteko päättyi Frankfurttiin.

Lähtötunnelmia Helsingistä.

Aavan meren tuollepuolen.

Rostock.

Sadeasuiset matkamiehet.

Levähdyspaikan näkymiä.











Franfurtista etsimme melkein ensimmäisen hotellin joka vastaan tuli ja eihän se nyt ollut halvimmasta päästä 99 eur yö, mutta siinä vaiheessa iltaa ei paljoa jaksanut enää etsiä. Hotellina toimi Tryp Frankfurt kamat huoneeseen nopea suihku ja kaupunkia katsomaan sekä syömään, sapuskoista voipi lukea sitten enemmän täältä.

Korkea se on, muistaisi vaan että mikä!

Oopperatalo.

Ostoskatua.

Vanhakaupunki jäi nyt kiertämättä sen verran väsytti ja nukkumaan piti päästä. Seuraavana aamuna suuntana Waldkirch ja Stefanin tapaaminen. Reitiksi valittiin edelleen suorin mahdollinen reitti ja nämä kaksi päivää pitikin olla ainoat jolloin olisimme ajaneet pelkillä moottoriteillä.

Reitti on nopea mutta ei tarjoa paljoa nähtävää.

Waldkirch on pieni kaupunki Freiburgin vieressä lähellä Ranskan ja Sveitsin rajaa. Varsin mukava pikku kylä. Majapaikkana toimi Stefanin varaama Scheffelhof jossa majoitumme kahdeksi yöksi, tämä olikin ainut paikka jossa olimme enemmän kuin yhden yön. Hintakaan ei päätä huimannut sillä aamupaloineen hinnaksi muodostui 77 euroa.

 Majapaikka.

Stefan asuu maatilalla ja siellä oli lehmien lisäksi alpakoita.

Tässä perimmäinen syy matkasuunnitelman vaihtoon.

Komeat on näkymät pihasta.

Waldkirchin keskustaa.

Edelleen keskustasta.

Markkinoilta.

Ensimmäisenä iltana suuntasimme Ranskan puolelle maistelemaan viinejä. Hieno kokemus sillä en erityisemmin ole viinin ystävä ja tuolla pääsi tutustumaan reiluun 200 eri valkoviiniin. Seuraavana päivänä lähdimme ensin käymään Mustanmetsän maalaishistoriaa esittävässä Vogtsbauernhofissa. Alueella oli taloja ja käyttöesineitä 1590 luvulta 1900-luvulle asti.

Vanhoja taloja oli todella paljon ja jokaisen sisällä esiteltiin eri vuosikymmenten elämää.

Pirtti.

Hiukan vanhemmat hevoskärryt.

Ja kärryjä hiukan nuorempi vetäjä.

Tämäkin taisi olla siihen aikaan laillista.

Hiukan koristeellisempi mylly.

Iltapäivä ja ilta menikin sitten tutustuessa Freburgin keskustaan ja istuskelua hyvän ruuan ääressä Stefanin tykönä.

Jokitalo.

Vettä vartioiva krokotiili.

Freiburgin katedraali

Keskusaukio.

Katedraalin sisältä.

edelleen.

Keskusaukion portti.

Seuraavaksi olikin aika lähteä Ranskaan ja reittiä suunnitellessa oli jälleen Stefanista korvaamaton apu ja itse kun en ole alppiteitä vielä ajanut niin kyllä tämä oli sitä reissun parasta osaa. Matkanvarrelle osui vielä 1. maailmansodan muistoa kunnioittava alue.

Maalaismaisemaa.

Muistomerkki.

Vallihautoja.

Pojilta jääny pari kerää vetämättä.

Tämä odotti jos oisit ajanut ulos.

Upeat oli näköalat.

Kuvaustauko.

Reitti Ranskan puolelle.

Määränpääksi valikoitui Nancy ja tuossa matkalla sattui vielä pieni "haaveri" kun jossain pikkukylässä oli markkinat ja kylän läpi vievä tie oli täysin suljettu. No kiertotien viitat olivat kyllä mutta jossain vaiheessa ne loppuivat ja osa aidoistakin oli heitetty tienposkeen. Viisaana miehenä sitten sitä tietä eteenpäin ja kohtahan ajelimme kojujen ja ihmisten joukossa keskellä markkinahumua. Muutamia huutoja, vihaisia katseita, tyypillisiä Ranskalaisia käsimerkkejä tuli osaksemme ja taisi siellä loppupuolella yksi epätoivoinen järjestysmieskin juosta perässä mutta niin ajoimme "turistikortilla" kylän ja markkinoiden läpi.

Nancyssä menimme suoraan keskustaan ja kuin onnen kaupalla pysäköimme suoraan turistitoimiston oven eteen. Sieltä vain kysymään hotellia ja he vieläpä ystävällisesti varasivat sen. Hotelliksi info valitsi meille Etap hotel nimisen majapaikan huokeaan 55.9 euron hintaan. Nancy olikin positiivinen yllätys oikein kaunis ja jotenkin Ranskalaisuutta huokuva kaupunki.

Joen ylitys ennen keskustaa.

Riemukaaren päällinen.

Ja taas katedraalia.

Jokainen keskusaukiolle päättyvä tie oli koristeltu.

Prameeta on.

Jälleen riemukaari.

Suihkulähde.

Ja toinen.

Keskusaukio.

Nancystä matka suuntautui Luxemburgin ja Belgian kautta takaisin Saksaan ja määränpääksi valittiin Köln. En oikein osaa sanoa miksi emme olleet yötä Luxemburgissa tai Belgiassa sillä siihenkin olisi ollut mahdollisuus mutta joku toinen kerta sitten.

Jälleen mentiin etiäpäin.

Kölnistä on sanottava että ensivaikutelma oli sellainen että jos jossain varastetaan pyörä ja henkikulta on uhattuna niin täällä, jotenkin vain tuli siitä ihmismäärästä ja katukuvasta sellainen olo. Jälleen menimme suoraan turistineuvontaan josta meille varattiin huone hotelli Heinzelmännchenistä hintakaan ei ollut paha 49 euroa. Yllätys olikin kun pääsimme hotellille että pyöriä emme saaneet mihinkään parkkiin, joten hotellin neuvoa noudattaen ajoimme 2 km päähän parkkihalliin, johon hotellilla oli sopimus. Kyllä oli näppeää kävellä 30 asteen helteessä takaisin hotelille pyöräkamat niskassa.

Tämä oli hieno liike, kallis tosin. Pronssinen leijona oli aikas iso.

Ratsumies.

Rein se vaan virtaa.

Talojen numeroilla oli varmasti jokin tarkoitus minulle se ei vain auennut.

Vaihteeksi katedraalia.

Ja sisältä.

Ja ulkoa.

Kölnistä lähdimme ajelemaan kohti pohjoista ja päätimme vain ajella maalaisteitä läpi ja pysähtyä sitten kun siltä tuntuu. 

Niin noiden ensimmäisten kahden ja puolen sateisen päivän jälkeen keli olikin jotain ihan muuta jatkuvaa hellettä ja pahimmillaan lämpömittäri näytti Wallenhorstin kylässä 39 astetta, joten hyvin tarkeni. No Wallenhorstin kylästähän ei hotellia sitten löytynyt joten etsimään muualta ja sellainen löytyikin ihan naapurista, Rulle nimisestä kylästä joka jotenkin kuitenkin kuuluu Wallenhorstiin, mutta Lingemann hotelli otti matkaajat huomaansa ja jälleen suihkun jälkeen pyörähdys kylillä ja syömässä.

Jälleen reittiä.

Rullen kirkko.

Tervetuloa kylään!

Saksalaisilla on liikennemerkki kaikkeen.

Tuosta liikennenmerkistä tulikin mieleen niin kyllä olisi monella opittavaa Saksalaisesta liikenteestä sillä se sujuu, tietä annetaan ja nopeampia väsitetään myös muita varoitetaan hyvin jos jotain esteitä on tiellä. No mutta matka on jatkuttava ja suraava määränpää oli Lübeck. Tarkoitus oli taas kiertää pikkuteitä mutta kohtalo puuttui peliin ja matkakumppanini sarastui mahatautiin. Niin päätimme mennä suorinta tietä. Päätös oli huono sillä nyt tietää suomipoika mitä on ruuhka ja mukava oli varmasti pikku mahataudissa kärvistellä kun jonoa näkyy niin pitkälle kuin silmä kantaa ja lämpöä on ilmassa se reilut 30. No kanssamotoristin neuvoa noudattaen kaistan väliin ja ajamaan vaikka muu liikenne seisookin ja se ihme tapahtui mitä Suomessa ei näe koskaan eli autoilijat antoivat tietä!! niin pääsimme perille ilman "vahinkoja". Nyt majapaikaksi valikoitui edellisillan tutkimusten jälkeen Traveller Hotel ja hintakin oli jotain 75 euron luokkaa. 

Suorinta mahdillista reittiä mutta ei varmasti nopeinta.

Niin jäi isä hotelliin kun minä lähdin ottamaan selvää Lübeckin antimista ja positiivinen yllätys tosiaan kaikessa kauneudessaan tämäkin kaupunki oli. Hieno vanha hansakaupunki, jossa riitti näin arkkitehtuurista kiinnostuneelle nähtävää. 

Trave-joki.

Keskustan vilinää.

Torin ympäristöä.

Ja katedraalia.

Se on kirjapaino, tai siis painokone.

Katedraalin sisältä.

Ja vielä...

ja vielä.

Pikkukatuja riitti.

Sekä komeita rakennuksia.

Lübeckin jälkeen ei ollutkaan enään jäljellä kuin matka Rostockiin ja sitä kautta lautalla Suomeen. Nyt kun matkaa ei ollut paljoakaan jäljellä ja isän vatsakin oli taas oma hyvä itsensä suunnittelimme reitin rannikkoa viistäen ja se kyllä kannatti.

Siellä se satama on.

 Tuulivoimaloita muuten Saksassa riittää.

 Maissipeltoja myös.

Tälläisiä teitä sai ajella ihan rauhassa 80 - 100 km tuntivauhtia.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan tai niin luulimme mutta iloisena yllätyksenä tulikin se että Finnlines järjesti Puolan puolella kiertoajelun Gdynian keskustaan ja Sopotin kylpyläkaupunkiin. Taas löytyi yksi kohde jonne voi mennä rantalomalle lentämättä etelään asti.

Sataman ankkuri.

Komia on purjelaiva.

Sopotin keskustassa keinuu tälläinen.

Ei ole ollut vatupassi ihan kunnossa ja kyllä tämä on ihan oikea rakennus.

Hienoa on arkkitehtuuri täälläkin.

Sopotin laituri pituutta 500 metriä.

Rantaa.

Ja lisää rantaa.

Matkamies itse.

Hieno reissu kaikenkaikkiaan ei voi muuta todeta. Mahatautia lukuunottamatta mitään ei sattunut. Kilometrejä allekirjoittaneelle kertyi 2933. Jos jotain oppi niin sen että sivuteitä kannattaa suosia jos ei ole pakottava tarve edetä mahdollisiman pitkään yhden päivän aikana. Sitä on taas monta kokemusta rikkaampi ja viisaampi sekä tuli löydettyä myös uusia matkakohteita tulevaisuutta varten.