Bruce Springsteen 12.7.24 Olympiastadionilla

 Bruce on jollain tavalla aina ollut omassa musiikillisessa elämässä mukana, ei kovin näkyvästi mutta silti kulkenut aina matkassa, mutta keikalla en ole koskaan ollut. Nyt kun pomon keikka tuli, niin ostin liput heti kun ne tulivat myyntiin. 

Ensin oli tarkoitus yöpyä Helsingissä, mutta kun majoituksen hinta oli 238€ yöltä, niin pistää se pikkaisen miettimään vaihtoehtoja. Niinpä vaihdoin majapaikan Hyvinkäälle, josta pääsee kätevästi junalla pelipaikoille!

Jos nälkä yllättää Hyvinkäällä voin lämpimästi suositella Obelix nimistä ravintolaa, jossa on tarjolla sekä lounasta että Á la Cartea. Erittäin viihtyisä paikka ja ruoka oli erinomaista!

Tuon jälkeen joutikin jo junalle ja kohti keikkapaikkaa. Ohjelmassa ilmoitettiin että keikka alkaisi kahdeksalta, mutta kehotettiin tulemaan hyvinkin ajoissa paikalle, joten astelimme stadionille joskus klo 18 paikkeilla ja jo silloin pystyi toteamaan että pari muutakin oli lähtenyt.

Sen enempää selittelemättä, alla kuvat keikalta ja lopuksi pieni oma arvio, sekä reipas 30 minuutin video.

Pomo veti reippaan kolmen tunnin keikan ja käytännössä ilman taukoja, muutama "pidempi" rumpu- ja kitarasoolo tuli mutta ukko ei poistunut lavalta kertaakaan huilaamaan! Keikka soljui hyvin ja Springsteen piti yleisön tiukassa mutta hellässä otteessaan koko setin ajan. Yleisöä oli paikalla 42000 ja biisejä kuultiin 32 kipaletta. Keikkana aivan huikea, menee heittämällä sijalle numero 1 omassa keikkakokemuksessa. En oikein osaa selittää sitä fiilistä mikä keikan aikana ja sen jälkeen oli, mutta tuollaista en ole kokenut koskaan, vieläkin menee kylmät väreet kun ajattelen asiaa! Brucen ääni ei ole enää nuoruuden tasolla, joka on kyllä varsin ymmärrettävää, sillä onhan artistilla ikää jo 74 vuotta, silti mielestäni kaikki laulut meni loistavasti. Mahtavasti myös kaveri seilaili yleisön joukossa ja jakeli yläviitosista, poskisuudelmista, halauksista huuliharppuun yleisölle. Tämän huuliharpun sai n. 10 vanha poika, joka oli isänsä kanssa aivan eturivissä. Jos vain tulee mahdollisuus nähdä Springsteen vielä toiste, niin en mieti yhtään ostanko liput!

Rockfest 2022

 Liputhan kyseiseen tapahtumaan tuli ostettua jo vuodelle 2020, jolloin sen piti olla Tampereella. Koronahan sotki tämänkin ja nyt armon vuonna 2022 Rockfest päästiin järjestämään mutta paikka oli aikaisemmilta vuosilta tuttu Hyvinkään lentokenttä. Aluetta on täysin mahdoton kuvailla mutta sana valtava on ehkä se joka tulee mieleen, valokuvistakaan ei tuota oikein osaa hahmottaa.

Majoituimme Pasilan Sokos Hotel Triplassa, jossa to-su majoitus maksoi vain 370€, joka on varsin kohtuullinen kun miettii että festarin leirintäalueella 2 sängyn pikkumökistä olisit saanut pulittaa 400€, nyt oli sentään oma kylpyhuone, aamupala, saunat yms. käytettävissä. Lähijunalla vaan HKI - Hyvinkää -HKI. Hotellista sen verran että palvelu oli kohillaan ja ei näkymiäkään voinut moittia, kun 13. kerroksen ikkunoista aukesi näkymä suoraan kohti Helsingin keskustaa. Huone oli siisti ja tilava.

Tuolla hotskan aamupalalla jaksoi varsin hyvin pitkälle päivään ja nyt kun jälkeenpäin miettii olisiko ollut järkevää majoittua tapahtumapaikan viereen kanakoppiin ja säästynyt junamatkoilta, niin ei! Aamupala, aamusauna, ylipäätään oma rauha ja kylpyhuone, niin ei tarvitse miettiä toistamiseen.

To saavuimme alueelle Fever 333 vetäessä settiä, tuosta bändistä ei paljoa tarinoita ole kerrottavana jälkipolville, melko huonoa soitantaa. Kaveri halusi nähdä Diablon ja sitä kuuntelin minäkin hetken kunnes siirryin toiseen telttaan kuuntelemaan Cypher16, joka osoittautui oivaksi valinnaksi. Torstain bändikattauksesta ei oikeastaan itselle ollut tärkeää kuin Nightwish, jota en ollut vielä nähnyt livenä kertaakaan.

Kelihän oli aivan karsea, lämmintä ehkä siinä 10 astetta, vettä tuli vaakaan, pystyyn, alhaalta ylös ja ylhäältä alas ja tuuli niin perhanasti, että tukka meinasi lähteä päästä ja ne ketkä minut tuntee tietää että tukkaa ei edes ole! Onneksi olimme molemmat varustautuneet kumppareilla, sillä ne olivat tarpeen! 

Kelistä huolimatta Nightwish ei jättänyt kylmäksi, ei bändiä ole turhaan kehuttu. Aivan huikea show ja varsinkin solisti Floor Jansen on uskomaton ilmestys lavalla! Ei tässä oikein osaa keksiä tarpeeksi vahvoja ylistyssanoja keikalle, mutta erittäin ison vaikutuksen se teki. 

Pe oli päivä jolloin paikalle piti saapua heti ekaa bändiä katsomaan, sillä British Lion oli nähtävä. Ihan vain siksi että bändin basisti on tuttu musiikki- ja soitinyhtye Iron Maidenista. 

Setti oli taattua kamaa, ei sinänsä mitään yllättävää, mutta ei kyllä moitittavaakaan. Hyvä setti perus rokkia! 

Järjestelyjen puolesta ei voi antaa kuin kehuja! Turvatarkastukset sujuivat nopeasti ja järkkärit olivat äärimmäisen ystävällisiä. Myyntipisteitä, niin ruualle kuin juomalle oli vähintään riittävästi. La kovimpana ruuhka-aikana jonotin olutta 10 min. Bajamajoja oli aivan älytön määrä, joten vessaankaan tai siis pienemmälle hädälle ei tarvinnut jonotella. Muutenkin Hyvinkää tai Hevinkää kuten monissa paikoissa luki, oli hoitanut järjestelyt mahtavasti. Opasteet alkoivat heti juna-asemalta, joten tällainen maalainenkaan ei päässyt eksymään. Bussit kulkivat loistavasti ja ennen busseja Hyvinkään kaupunki jakoi ilmaiseksi korvatulppia ja käsidesiä.

Kuten kuvista näkyy, niin pe oli jo kelienkin puolesta, jotain aivan muuta kuin torstai. Välillä piti käydä syömässäkin ja nämä non-stoppina kulkevat bussit mahdollistivat nopean ruokaretken Hyvinkään keskustaan, jossa olikin ruokapaikat ottaneet hyvin haltuun rokkikansan. To ja pe kävimme syömässä Pancho Villassa, jossa oli rokkirannekkeella megahamppari ja 0.5 olut 20€, ei paha hinta ollenkaan kun hampparin listahinta on 17.5€

To chilihamppari

Pe kanahampari

Megadethiä odotellessa erehdyin menemään kuuntelemaan Lähiöbotoxia. Nyt oli kyllä sellasta kuraa, ettei missään. Onneksi viereisellä lavalla oli Moon Shot, joka oli taas täysin kuunneltavaa kamaa!

Tämän jälkeen olikin aika suunata katseet kohti päälavaa, jossa aloitteli Megadeth. Itse en ole ko. bändiä aikaisemmin livenä nähnyt, joten tulipahan taas yksi rasti ruutuun siihen must to see listaan.

Olin kuullut ristiriitaisia tietoja bändin keikkakunnosta ja tokihan minun on paha sanoa kun en ole bändiä aikaisemmin nähnyt, mutta minusta ne huhut että kunto olisi huono, voi vetää pöntöstä alas! Setti oli hyvä, eikä esiintymisessäkään ollut moittimista. 

Ennen illan varsinaista pääesiintyjää ehti vielä kuunnella Sarparanta nimistä yhtyettä, joka oli ehkä pe yllätyksellisin. Vaikka setti oli illan rauhallisinta antia, oli se myös hyvin positiivinen ja hyvä kokemus.

Sitten olikin illan pääesiintyjän vuoro eli Scorpions vai pitäisikö sanoa THE SCORPIONS. Eikä voi kun nostaa hattua ukoille, jotka vielä jaksaa kiertää. Solisti Klaus Meine on jo 74 vuoden kypsässä iässä, joten mitään saksipotkuja on turha odotella, eikä nämä muutkaan bändin jäsenet mitään teinejä ole! 

Tokihan keikan aikana oli paljon pitkiä kitara- ja rumpusooloja, jolloin Maine sai levähtää, mutta on edelleen uskomatonta miten ukon ääni kantaa ja se pysyy tahdissa! Monet arvuuttelivat soiko Wind of Change ollenkaan maailmalla vallitsevan tilanteen johdosta, mutta kyllä se soi. Tosin sanoja oli muutettu ja tuon videollakin kuultavan biisin myötä voisinkin lähettää terveiset Venäjän päättäjille, että haistakaa pitkä paska!! SLAVA UKRAINI!!

La paikalle savuin parahiksi katsomaan The Hives bändiä Ruotsista ja pojathan olivat erinomaisia! Oikein energinen ja hauska yhtye.

Siitä muutaman mutkan kautta katsomaan Huoraa, joka itselle oli täysin tuntematon bändi.

Vaikka en ole edes mikään kauhea punkin ystävä, niin tämä kolahti! Hiton kova setti ja energinen meininki. Porukan paljoudesta päätellen tykkäsi tästä moni muukin. 

Näiden treffien jälkeen olikin sitten oikeastaan sen bändin aika, joka oli se varsinainen syys ostaa liput, eli Iron Maiden!! Setti alkoi uusimman Senjutsu levyn biiseillä ja jatkui siitä niin klassikoilla ja sekaan laitettu pari harvemminkin livenä kuultua biisiä.

Huh huh! Olihan siinä taas nautintoa kerrakseen, ei voi kun ihmetellä sitä energisyyttä mikä lavalta välittyy. Myös tuo rekvisiitan määrä minkä he saavat lavalle tuotua ja vaihdeltua on uskomaton, maskotti Eddie vieraili lavalla kolmeen otteeseen ja sitten vielä tuo iso pää. Laskeutuipa ilmoille vielä Spitfire. Ei menneet rahat hukkaan, sen voin sanoa! 

Illan viimeinen esiintyjä oli Amorphis, jonka keikkaa en ihan loppuun asti katsonut. Takki oli aivan tyhjä ja nukkumatti kolkutteli jo ovella, joten suunta kohti juna-asemaa ja hotellia. 

Tämä oli itselle ensimmäiset festarit, joissa olin koko viikonlopun. Aikaisemmin on ollut vain yhden päivän lippuja. Saiko rahalle vastinetta, no kyllä sai ja hieman ylikin! Kuten aikaisemmin todettu järjestelyt toimivat erinomaisesti. Oliko rankaa, no kyllä mutta nyt on monta muistoa ja bändiä plakkarissa! Vielä pikkuisen elävääkin kuvaa festareilta ja pahoittelut äänen laadusta, kännykällä ei kuuhun mennä! Kiitos Rockfest ja kiitos Hyvinkää!