Kierros helvetistä itään ja ryövärinkuopalle

 Jälleen teki reissuun mieli ja siitä alkoikin kiivas netin selaaminen että minne. Kansallispuistot olivat jotenkin teemana ja kun tuo parempi puolisko ehdotti Helvetinjärven kansallispuistoa, niin jo pelkän nimen perustella olin mukana. Tokihan myös majoitus piti löytää, vaikka tuolla nyt jo päiväseltäänkin kävisi ja jälleen tuon paremman puoliskon silmät bongasivat oivalta vaikuttavan majapaikan, Ylä-Tuuhosen B&B tarjosi juuri mukavan näköistä ja oloista maisemaa.

Aikataulullisesti mentiin ensin kiertämään kansallispuistoa ja vasta sen jälkeen kohti majapaikkaa.

Mutta ihan ensin piti syödä, sillä nälkä oli jo hirmuinen ja jopa hieman kiukun puolella ja patikoimisestahan ei tule mitään jos on kiukku ja nälkä. Onneksi tämäkin selvitettiin etukäteen ja ihan tuon lähtöpaikan vieressä on ravintola Helvetin Portti, joka tarjoaa lähiruokaa, niin villisiasta kuin strutsistakin. Tuota jälkimmäistä en ole maistanut joten valinta osui automaattisesti strutsiin.

Hyväähän se tuokin lintu oli, ehkä olin odottanut hieman erikoisempaa makumaailmaa, ei silti, annos oli hyvä ja ruokaa oli riittävästi. Pihapiirissä on myös kanoja ja kukkoja joita voi käydä ihastelemassa.

Sapuskan ja kanojen hämmästelyn jälkeen olikin jo kroppa ja mieli valmis lähtemään katselemaan maisemia. 

Me kiersimme siis Helvetistä itään nimisen luontopolun, joka on noin 4 km pitkä. Noin reitin puolivälissä on vessat ja järven rannalla päivätupa. Tuosta matka jatkuu rotkolle ja näköalapaikalle.

Keli oli mitä mainion, aurinkoinen ja lämmin jopa hieman kuuma, joten onneksi oli vettä mukana useampikin pullo. Tuosta matka jatkui komean suon läpi pitkospuita pitkin takaisin lähtöpisteeseen.

Todistetusti helvetistäkin voi päästä takaisin! Reitti oli ainakin itselle helppokulkuista, toki nousuja oli sekä portaita mutta helposti niistä selviää. Tätä voi suositella, vaikka ei niin kokenut "vaeltaja" olisikaan. 

Tuolta matka jatkui sitten kohti majapaikkaa, jonka olimme varanneet kahdeksi yöksi, kahden yön majoittumiseen kuuluu myös yhden tunnin saunavuoro. Majapaikasta löytyy majoitusta, niin yhdelle kuin isommallekin henkilömäärälle, meillä oli ns. Rättiaitta, joka oli pieni mutta aivan ihana aitta.

Tuo vasemmanpuoleinen oli meidän.

Ei ihan uusinta lukkotekniikkaa....

...mutta miksi muuttamaan, kun se toimii. Toki jos hukkaat avaimen sitä ei respassa voida koodata uudestaan 😁

Saunan olimme varanneet klo 20-21, joten tuossa ehti ennen saunaa hyvin tutustua tilan pihaan ja lampaisiin, joita tilalla on nyt 10 kpl.

Päärakennus, jossa tarjoillaan aamupala ja jossa myös isäntäpari asuu

Aitat

Taaempana olevassa rakennuksessa on huoltotilat eli vessat, suihkut ja keittiö

Myös sauna oli aivan mahtava, puulämmitteinen, jonka isäntä oli meille lämmittänyt, juuri tätä oli kaivattu, ei mitään hienouksia vaan rauhaa ja aitoa tunnelmaa.

Vesi oli lämmintä ja märkää, kyllä kelpasi saunoa ja uida kun puitteet on näin kohdillaan! Tuon jälkeen ei paljoa unta tarvinnut houkutella kun kävi aittaan makuulle. Aamupala oli sovittu klo 9 paikkeille ja mielenkiinnolla odotin mitä olisi tarjolla.

Itse kun on saanut majoittua hotelleissa jokseenkin paljon, niin en todellakaan kaipaa mitään vettyneitä pekoneita ja eineslihapullia tms. vaan aivan jotain muuta. Olihan se hienoa kun puuro oli juuri keitetty, sämpylät olivat vielä lämpöisiä ja pöydällä oli talon emännän valmistamia hilloja, munakaskin oli juuri tehty. Mikä mukavinta isäntäpari istuskeli vieraiden seurana aamiaisella ja siinä samalla oli oiva mahdollisuus kysellä paikkoja missä käydä.

Niinpä neuvoja noudattaen lähdimme käymään Siikanevalla ja Ryövärinkuopalla. 

Kaikessa yksinkertaisuudessaan kaunista ja mikä parasta rauhoittavaa, vain suon tuoksu ja äänettömyys. Paljon oli myös liikkeellä sisiliskon poikasia ja sudenkorentoja, varsinkin noiden liskojen vipellystä oli hauska seurata. Tuon kierroksen jälkeen oli tarkoitus mennä ryövärinkuopalle, mutta tienposkessa oli viitta Ollinkivestä, niinpä auton nokka kohti kiveä.

Pitihän se nyt siirtää paikalleen!

Kun oltiin saatu kivi paikalleen, niin matka ryövärinkuopalle saattoi jatkua. Nimi on tullut siitä kun aikoinaan kuopassa väijyi maantierosvot, jotka kuopasta käsin yllättivät hevosmiehet.

Tuolta matka jatkui Ruoveden keskustaan ja katselemaan mitä sieltä löytyisi. Pieneksi kyläksi yllättävän paljon! Ja se mikä yllätti, oli ulkomaalaisten määrä, vieraita kieliä kuului tosi paljon. Ensin piti saada murua rinnan alle, joten painuimme lounaalle Rantaravintolaan, jossa olikin tarjolla varsin maittava lounas.

Hyvin lähti nälkä ja vielä kun menimme jälkiruualle Vinhan kirjakaupassa sijaitsevaan kahvilaan, niin olihan taas täysi olo.

Ruoveden keskustassa olisi ollut paljon muutakin, mutta nyt ei jaksanut kierrellä, joten nokka kohti majapaikkaa ja rantasaunaa, josta oltiin jälleen varattu vuoro. 

Mitä reissusta jäi mieleen? ehkä eniten se rauha ja luonnon hiljaisuus ja kauneus. Myös majapaikka saa erikoismaininnan, sillä olihan mahtava paikka! Varsinkin isäntäparin ystävällisyys ja jutustelut jäivät mieleen, iso kiitos Irma ja Esko, teidän paikka teki pienestä lomasta loman!

Tuolta matka jatkuikin Tampereelle mutta se onkin sitten jo ihan eri tarina!