Jo pidemmän aikaa on tehnyt mieli lähteä reissuun, pitkään mietin ulkomaan matkaa, mutta ehkä vielä ei ole sen aika. Joten siis kotimaan reissua pukkaa. Kylpylät on aina olleet suosikkeja ja siispä reissu jonnekin kylpylään, nyt paikaksi valikoitui Imatran kupeessa oleva Holiday Club Saimaa. Huoneen hintaan kuuluu pääsy kylpylään ja lisämaksusta voi ostaa lipun ns. saunamaailmaan. Majoitus oli varattu la-ma päiville.
Majoittuminen oli Castle-hotellin puolella ja huone oli varsin hyvän kokoinen ja viihtyisä.
Ennen reissua kun tutkin mitä Imatralla olisi tarjota turistille, niin törmäsin Erja Lyytisen kevätkiertueeseen, joten lippuhan oli hankittava. Nyt oli la illaksi tekemistä. Mutta keikkaa ennen piti käydä syömässä ja hotellin yhteydestä löytyi sopivasti Classic Pizza Restaurant. Listalta valikoitui tarjoilijan suosittelema Alpen Würster, johon tuli tulista salsakastiketta, mozzarellaraastetta, pekonia, bratwurstia, maustekurkkuja ja piparjuurismetanaa.
Olipahan muuten pirun hyvä lätty! ja ei ihan normipitsanmakuinenkaan. Jälkiruuaksi vielä cappucino ja viski. Näiden jälkeen olikin valmis lähtemään kohti keikkapaikkaa.
Lyytisen keikka oli Imatran kulttuuritalo Virrassa. Taksin saanti meinasi olla hieman hidasta ja ehdin juuri ja juuri keikalle.
Huh huh! Onhan se kyllä huikea esiintyjä ja muusikko! Eikä meinannut Imatran voimallakaan riittää paukut Erjan musisointiin, kun heti ekan biisin alkusointujen jälkeen hävisi äänentoistolta sähköt. Noh muutama kovempi pamaus ja sulakkeet isompiin ja keikka saattoi jatkua. Tarinan lopussa taas muutama biisi videon muodossa ja pahoittelut jälleen äänen ja kuvankin laadusta mutta still-kameralla ei kuuhun lennetä. Keikan jälkeen vielä pisto Imatran "yöhön", joka oli aika hiljainen, tosin allekirjoittanut poistui "yöstä" jo ennen yhtätoista.
Aamupala on päivän tärkein ateria ja kyllähän se pitää paikkansa. Hotellin aamupala oli hyvää perustasoa. Tarjolla ei ollut mitään paikallisia erikoisuuksia, joista olisi voinut antaa erikseen plussaa.
Olin ehtinyt jo edellisenä päivänä käydä kylpylässä, joten aamupalan jälkeen matka suuntautui Imatrankoskelle. Tosin kuohuja ei ollut, kun eivät talvella juoksuta vettä sulkujen läpi, mutta vaikuttava näky uoma oli joka tapauksessa.
Pitkästä aikaa kanniskelin mukana järkkäriä ja jalustaa. Näköalapaikalla ei ollut talvikunnossapitoa, vaikka minusta se olisi kyllä talvinnut kunnossapitoa. Oli aika haasteellista könytä ylös ja alas jalustan ja järkkärin kanssa.
Eipä siinä nyt kotona huomasin myös, että kameran linssiin tai johonkin muualle oli päässyt pölyä, joka valitettavasti näkyy osassa kuvia, eli pitääpä taas muistella miten tuo aparaatti puhdistetaan.
Mukava pieni happihyppely tuli tuossa ihan huomaamatta, kun käveli koskenvierustaa. Samalla tuli käytyä myös tutustumassa Imatran valtionhotelliin, joka on vuonna 1903 valmistunut Usko Nyströmin suunnittelema jugendlinna.
Siinä samalla linnaa kiertäessä suunnittelin tuon aina kurnivan vatsani täyttämistä, huomasin että Imatralaiset eivät varmaan syö sunnuntaisin...ainakaan ravintoloissa! Kun oli suunnitellut, että söisin oikein hienosti, niin ei! Valtionhotellin ravintola su kiinni, Holiday Clubin pihviravintola su kiinni, kaverin suosittelema Buttenhof su kiinni! Rosso ois ollu auki mutta ei nyt houkuttanut. Noh suutuspäissäni kävin vielä kiukkunälkää kasvattamassa Saimaan jäällä pikku kävelylenkillä.
Ei auta itku markkinoilla, eli suunta kohti hotellilla olevaa sporttibaari O'Learysia, jossa ei tietenkään mitään vikaa ollut mutta poikkesi toki tuosta alkuperäisestä hopealusikasta. Lautaselle valikoitui Pullet Beef Burger, jossa revittyä naudanlihaa, pekonia, juustoa, valkosipulimajoneesia, salaattia, tomaattia, punasipulia ja ranuja.
Hyvä oli hamppari, mehevä, maukas ja täyttävä. Jälkkärihän oli pakko ottaa ja mikäs muukaan kuin mutakakku!
Aa että, nyt oli hyvää! ei tuohon kylkeen tarvinnut kuin perus kahvin ja olin tyytyväinen! Tuosta matka suuntautui kylpylään, jossa tulikin lilluttua sitten useampi tunti! Joo vesi ja vesiliukumäet on mun juttu, vaikka jokuhan voisi sanoa että ne on lapsia varten. Mutta minkäs teet, parikymmentä pientä jonottajaa ja sitten on Petri, joka on aivan yhtä innoissaan vesiliukumäistä kuin nää pienet! Kuvia ei valitettavasti kylpylästä ole, koska kuvaaminen oli kiellettyä.
Kylpylä ei mikään jättimäinen ole, mutta hyvin sai aikansa kulumaan, varsinkin kun kävi välillä löhöämässä saunamaailmassa. Kylpylän jälkeen vielä yömyssylle tuohon samaiseen ravintolaan, jossa olin käynyt hampparin syömässä. Lasi viskiä ja unille.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin myös tämäkin! Loma oli onnistunut ja hotelli oli hyvä valinta. Palvelu toimi hotellissa hyvin, niin vastaanotossa kuin ravintoloissakin. Ruoka oli hyvää, vaikka se hopealusikalla tarjottu pihvi jäikin syömättä. Kirsikkana kakun päällä oli kuitenkin tuo Lyytisen keikka! Lopuksi vielä muutaman biisin verran elävää kuvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti