Jälleen kannatti kuulua ammattiliittoon, sillä jäsentapahtuman kylkiäisiä sai nimellistä omavastuuta vastaan 2 päivän lipun Vauhti Kiihtyy! -festivaaleille. Festivaalit järjestettiin Lutakonaukiolla, jossa onkin hyvät puitteet järjestää tapahtumia. Artistikattaus ei ollut itselle aivan kohdistettu, mutta kuten ennenkin todettu livemusa on aina hyvää vaikka se genre ei niin kolahtaisikaan. Toki mukana oli myös itselle tärkeitä bändejä kuten Stratovarius, Poets of the Fall ja Sonata Arctica. Mielenkiinnolla odotin myös Elastisen, Käärijän ja Erika Vikmannin keikkoja, vaikka en kenenkään noiden musiikkityylistä kovin välitäkään, mutta lavashow kiinnostaa aina ja livenä musa on niin erilaista kuin radiosta kuultuna. Muita esiintyjiä viikonlopun aikana olivat: Arttu Wiskari, Mikael Gabriel, Diandra, Mouhous, Evelina, Juha Tapio, Klamydia, Kuumaa, Portion Boys ja Petri Nygård.
Festarit aukesivat pe jo klo 12 ja ensimmäisenä esiintyjänä oli Stratovarius, joten sehän tarkoitti lomapäivän ottamista ko. päivälle. Kelit suosi, sillä koko viikonloppu oli sateeton ja osin aurinkoinen keli. Valitettavasti Straton keikan äänentoistossa oli jotain ongelmia ja välillä ääni hävisi tai rätisi. Ongelma saatiin korjattua ja muut artistit saivat vetää keikkansa ilman rätinöitä ja pätkimisiä.
Startovarius veti hienon ja energisen keikan, vaikka toki ajankohdasta johtuen porukkaa ei ollut vielä niin runsaasti paikalla ja äänentoiston ongelmat hieman vesitti keikkaa. Seuraavaksi lavalle asteli Elasatinen, odotukset eivät olleet korkealla mutta olipa mukava ja hyväntuulinen keikka! Kaverilla on kyllä todella taito valaa positiivista fiilistä yleisöön, keikan jälkeen oli kyllä hymy huulilla.
Otetaas tähän väliin hieman järjestelyistä ja alueesta, ensin ihmettelin että miksi alueella oli vain yksi lava, koska se aiheutti aina artistin vaihtuessa tauon, toki musiikkia soitettiin koko ajan. Loppujenlopuksi tuo oli hyvä systeemi, sillä tauko soi ihmisille aikaa käydä ostamassa juomaa, ruokaa tai käydä vessoilla. Muutenkin alue oli aika hyvin järjestetty, toki olisi toivonut istumapaikkoja myös ns. katselualueelle, nyt niitä oli vain syrjemmässä, josta ei nähnyt lavalle. Ruokakojuja oli hyvin, samoin vessoja, vaikka loppuillasta jonot noihin kaikkiin oli aika isot. Priority-teltan sijainti ihmetytti, se oli todella kaukana lavasta, toki seiltä sinne näki mutta lähempänä lavaa se olisi saanut olla. Paikalla oli myös tatuointeja, kasvomaalaista, glitter piste yms. ehostusta ja paljon erilaisia myyntikojuja.
Kolmantena esiintyjänä oli Diandra, artistilta en tunne yhtään omaa biisiä, onko niitä edes? Mutta hänen ääni on kyllä aivan mahtava ja monipuolinen.
Diandra heitti monipuolisen biisikattauksen pöytään, toki hieman balladi- ja diskovoittoisen, mutta todistetusta artistin ääni taipuu moneen, taisin jossain vaiheessa tituleerata häntä naispuoliseksi Jarkko Aholaksi. Diandraa seurasi Mikael Gabriel, jonka tuotanto on itselle hyvin tuntematonta.
Tästä keikasta ei kyllä itselle jäänyt käteen mitään, ei vain lähtenyt ja uponnut. Muutenkin koko show oli todella laimea, mutta kaikestahan ei voi tykätä ja kaikki ei voi olla edes livenä hyvää. Keikkojen välissä oli aina tarjouksia, eli taon ajan, oli esim. shotit 4€ tai vaikka kelkka 5€. Joku tosiaan tykkäsi kelkasta tai ajatteli vain kustannustehokkaasti.
Sitten lavalle asteli Arttu Wiskari, kaverin tuotanto on tuttua ja ei mitenkään huonoakaan, mutta en mikään fani ole.
Täytyy sanoa että tämä jätti kyllä kylmäksi, vaikka kaveri soitti kaikki minunkin tuntemat biisit, oli kyllä laimea keikka, jotenkin surullinen. Ei ollut odotukset suuret seuraavankaan bändin suhteen kun lavalle nousi Klamydia ja eipä ne odotukset kyllä ylittyneet tämänkään kohdalla, toki ne eivät kovin korkealla olleetkaan.
Melkein 40 vuotta musiikkia ja mikään ei ole kehittynyt. Vaikka olin varsin kaukana lavasta, piti laittaa kovatulpat, ennen kuin sai edes sanoista selvää. Ja jos solistin välispiikit ovat pelkkää vit**a, perke***ä ja saata**a, niin eipä ole paljoa maailmalle annettavaa, heittämällä viikonlopun paskin keikka! Se on toki todettava, että muutenkin volyymi oli moneen muuhun festariin ja konserttiin todella lujalla. Illan viimeinen esiintyjä olisi ollut Juha Tapio, mutta juhlijaan iski väsy ja oli lähdettävä kotiin ottamaan lepoa, vielä pitäisi kuitenkin jaksaa lauantaikin.
Ensimmäisen päivän fiilis oli positiivinen ja miksipä ei olisi, hyvää musaa (pääsääntöisesti), iloisia ihmisiä ja mukavia kohtaamisia, niin tuttujen kuin tuntemattomienkin kanssa. Kiitos ystävät kun olette, oli jälleen mukava nähdä, muutamasta kohtaamisesta oli kulunutkin jo reipas 10 vuotta. Vaikka en yhteyttä kovin hanakasti pidäkään, ootte tärkeitä ja ihania!!
 |
| "Pususelfie", ystävän kanssa. Näitä on vuosien varrelta kertynyt kymmeniä. |
 |
| Lisää tärkeitä ihmisiä!! |
Lauantai olisi alkanut klo 12 Petri Nygårdilla, mutta päätin se jättää suosiolla väliin, sai levätä vähän pidempään ja kaverin musiikki ei kiinnosta millään tavalla. Käärijän taas halusin nähdä, vaikka en oikeastaan tiedä kuin sen euroviisubiisin, niin lavashow'n halusin nähdä.
Käärijä oli ehkä viikonlopun yllättäjä, keikkahan oli hauska ja energinen. Vaikka biisit ei niin uponnutkaan, niin kaverin energia ja varsinkin välispiikit oli jotain aivan mahtavaa, terveisiä vain Gettomasalle :P Kaksi seuraavaa artistia jäi väliin, kun piti käydä hakemassa ruokaa ja vähän edullisempaa juomaakin viereisestä kaupasta, toki asiaan vaikutti myös se että Evelina ja Mouhous ei kumpikaan kiinnostanut. Mukava oli myös istuskella hetki sataman rappusilla ja katsella ihmisvilinää ja kuulihan tuon musiikin toki sinne. Näiden jälkeen lavalle nousi aina yhtä hyvä Poets of the Fall.
 |
| Yksi kuva tuli otettua Mouhousin setistä |
Ai että, kyllähän tuosta taas nautti! Hyvä oli keikka ja tunnetuimpien hittien joukossa oli vähän uudempaa ja tuntemattomampaakin materiaalia. Mukava oli fiilistellä biisien mukana ja tulihan tuota välillä vähän heiluttuakin. Poet of the Falin jälkeen lavalle nousi Erika Vikman.
Energinen keikka ja sai porukan kyllä villiintymään täysin, itse en toki ole kohderyhmää mutta ei tämä huono ollut ollenkaan, varsin mukaansatempaava ja viihdyttävä. Jotenkin voisin tituleerata hänet nykypäivän Kikaksi, näyttävä, rajoja rikkova nainen joka ei kuvia kumartele.
Erikan jälkeen oli vuorossa Sonata Arctica, jota olin myös odottanut näkeväni.
Olipa tämäkin hieno keikka ja ne tietenkin ne suurimmat hitit tuli, niin hyvässä kuin pahassa, nimittäin tiedän muutaman kaverin joille Tallulah on jo aika punainen lippu, itseäni se ei ärsytä vaikka todella kulunut biisi onkin.
Seuraavat kaksi bändiä olivatkin itselle täysin samantekeviä, Portion Boys ja illan päättävä Kuuma. Edellä mainitun keikan jaksoin vaivoin kuunnella, toki bändin eduksi on sanottava että energiaa riittää lavalla ja porukka viihtyy. Kuumaa en taas edes jaksanut jäädä katsomaan vaan lähdin jo ennen kuin keikka alkoi.
Olihan mukava viikonloppu, täynnä hyvää musiikkia, toki sekaan mahtui sitä vähemmän hyvääkin. Yllätyksiä tuli myös musiikillisesti, kera Elastisen ja Käärijän. Festivaalina mukavan erilainen ja monipuolinen, sillä oli sellainen sekoitus että varmasti melkein kaikille löytyi jotain kuunneltavaa. Eikä mitenkään vähäisimpänä te ihmiset jotka loitte ison osan tunnelmasta ja te jotka viikonlopun aikana kohtasin! Kuten edellä mainittu, en ehkä ole hyvä pitämään yhteyttä, mutta olette tärkeitä! Näiden kohtaamisien johdosta täällä jaksaa tallustaa, vaikka välillä onkin pystysuoraa seinää vastassa!
