Ensimmäinen hämmennys oli pöntön väri! kuka näistä väreistä oikein päättää, ei siinä samahan se on mihin sitä laskee mutta en ole aikaisemmin tuon väriseen pönttöön törmännyt.
Reissuhan alkoi illallisella, jonne ryhmänä mentiin kuin pienen talon porsaat, joku sanoi että tuon yhden illallisen annos olisi normaalisti riittänyt koko viikonlopuksi. No ehkä ei ihan mutta olisihan sitä hieman vähemmänkin voinut syödä, oli nim. aikas ähky!
Olihan siinä herkkua jos monenlaista! Erityismaininta risotosta, joka oli kyllä aivan loistavaa, toki ei voi moittia muitakaan mutta tuo nousi kyllä edukseen tuolta. Muutenhan ilta oli täysin vapaata, omatoimista ohjelmaa. Bändi soitti tanssi- ja diskomusiikkia ja porukka villiintyi käytäväbaarin pianistista, joka soitteli mm. Queeniä.
Ilta meni enemmän tai vähemmän musiikin, virvokkeiden ja juttelun merkeissä. Aamupalan ja saariston kuvaamisen jälkeen pääsikin maihin.
 |
| Itseään parempaa matkaseuraa! |
Lippu maksoi 160 kruunua eli pyöreästi ja oikein karkeasti muuttaen n. 16€, eli ei mikään paha.
Onhan Kallella aika pramea pytinki ja perhanastihan tuolla on nähtävää. Asuja, tauluja, huonekaluja, erilaisia koruja, historiallista esineistöä yms. Ainut missä ei saanut kuvata oli nuo aarteet, jossa olisi ollut kruunut, miekat yms. arvokkaammat esineet, niin ja salaman käyttö tuolla oli kielletty.
 |
| Siniverinen (kö) |
Monta huonetta, lukuinen määrä rappusia ja suuri määrä historiaa. Useampi tunti tuolla taisi vierähtää ja voin kyllä suositella käymään, hieno paikka vaikka vähän petyinkin kun kunkku ei vaivautunut tulemaan tervehtimään, vaikka näin kaukaa tultiin kylään! Vahdin vaihtohan oli kanssa ihan oma lukunsa ja sattumalta osuttiin paikalle, kova on järjestys missä asiat pitää tehdä, näin ulkopuolisena on helppo kommentoida että menisikö vähemmälläkin vaivalla?
Itselle oli yllätys se miten paljon porukkaa tuolla oli, siis turisteja, kuitenkin ollaan jo lokakuussa mutta niin sitä väkeä vain riitti vanhankaupungin pikkukujille.
Tokihan noita kiertäessä tulee nälkä ja vaikka illallinen laivalla odottikin, oli pakko saada jotain pikkupurtavaa... tai niin luulin tilanneeni!
Cafe Kladdkakanissa olikin porukkaa, meinasimme jo vaihtaa paikkaa mutta onneksi jäimme. Niin ajattelin että kun otan tuollaisen pienen voileivän, jossa on kanaa ja fetaa sekä pienen palan kakkua ja kahvin ei tule niin täyteen ettei illallinen maistuisi laivalla, no annoshan oli positiivinen yllätys.
Annos oli hyvä ja viimeisestä leivästä jäi osa syömättäkin. Mutta tuo kakku, en nyt muista mikä se niistä oli mutta perhana, yksi parhaista juustokakuista joita olen maistanut ja voin sanoa että aika monta olen maistanut! Hintaa koko paketilla oli vajaa 18€. Tuolta sitten muutaman liikkeen kautta kävellen takaisin laivalle ja pienten päikkäreiden jälkeen jälleen ruokapöytään!
Nyt ymmärsi ottaa hieman maltillisemmin ja niinpä ei tarvinnut mennä pyörimällä pois ruokasalista. Illalla jälleen kuunneltiin bändiä, sekä katsottiin kun taikuri teki ihmeitään. Yläkerran baarissa taas hieman raskaampaa musiikkia tarjoili trubaduuri Steve Webb ja loppuillasta taikurikin kiersi yleisön joukossa tekemässä temppuja ihmisille.
Mitä jäi käteen, no tuliaisten lisäksi se että Tukholma on nätti ja hieno kaupunki, jonne pitää tulla joskus ihan ajan kanssa tutustumaan. Nyt ei ehtinyt kuin kiertää kuninkaanlinnan ja muutaman kadunvälin, joita muuten tuolla riittää. Kuninkaanlinnassakin voi käydä toistamiseen, sillä varmasti jäi niin moni yksityiskohta huomaamatta. Eli ei välttämättä tarvitse lähteä kauas, jos kaipaat keskieurooppalaista kaupunkilomaa, sellainen löytyy tuosta ihan kulman takaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti