Miniloma Tahkolla

Oli pienen irtioton aika arjesta. Matkaa miettiessä tuli käytyä läpi lähiseudun tarjontaa, jopa Ähtäri!! Tahkoon kuitenkin päädyttiin. Tarkoitus oli vain olla, ei biletystä, ei suorittamista eli jos ei huvittanut, ei tarvinnut tehdä mitään! Ainut aktiviteetti mikä oli järkevää varata etukäteen, oli läskipyörät, ne kuulema pääsevät välillä loppumaan.

Eka stoppi oli Matkus ja siellä Juustoportti, jossa piti evästää kun nälkä jo kurni suolessa! Lautaselle päätyi Chilihärkää.

Harvoin saa huoltoasemalta noin hyvän annoksen. Jopa lihan kypsyys kysyttiin ja se oli presiis medium kun leikkasi pihvistä palasen!

Tahkolla ei tähän aikaan muuten ollut tungosta ja mökki oli siis to-su ajalle. Mökki vuokrattiin Tahkon sivujen kautta, Puttitahko Chalet sijaitsee noin 1 km päässä tuosta hotelli ja suksivuokraamo keskittymästä. Hintaa mökille kertyi 320€ joka sisälsi loppusiivouksen. Nyt voi sanoa että hinta ja laatu kohtasivat!

Alakerrassa tuon keittiön ja olohuoneen lisäksi oli yksi makuuhuone ja sauna/pesutilat. Ylhäällä oli tilava parvi, jossa makuupaikat 4 hengelle sekä pieni oleskelutila. To ilta menikin vain chillaillessa ja nauttiessa hiljaisuudesta. Mikäs oli nauttiessa kun takassa oli tuli, hyvä kirja kädessä ja toisessa kädessä laadukas Suomalainen pienpanimo olut. Tämä olut kulkeutui itselle niin "erikoisella" tapaa että se tulikin nauttia vasta kun tilaisuus oli oluen arvoinen. Olut nim. tuotiin kotiovelle asti työkaverin toimesta, joka oli tämän ostanut varta vasten minulle, eikä tuossa nyt vielä mitään mutta tuote tuotiin polkupyörällä ja matkaa tälle oluelle ja sen tuojalle kertyi n. 22km (suunta) ja siis reissu tehtiin vain ja ainoastaan tuon oluen tuomiseksi minulle...no ehkä siinä oli osa kuntoilua mutta silti!

Seuraavana päivänä kävelin kauppaan ostamaan vielä muutamia ruoka yms. tarpeita ja samalla nappasin pari kuvaa rinteistä, ei muuten paljoa ole laskijoita :P Toki tykkejä testasivat.

Perjantaille oli siis varattuna sähköavusteiset läskipyörät. Vuokraamosta kyselin reittiehdotuksia ja karttaan sellaisen sainkin. Tosin kartanlukija (allekirjoittanut) ajoi harhaan heti alusta ja siinä se menikin seikkaillessa tuntemattomilla teillä. Ei siinä tuli poljettua niin metsäautotiellä, pelolla, ojassa kuin kivikossakin. Tosin kuvia en valitettavasti tajunnut ottaa noista vaikeimmista reiteistä. Tosin en siellä metsässä kameraa olisi ehtinyt käyttämäänkään kun oli vähän ohjelmaa pysyä pystyssä. Eikä noita vaikeimpia osuuksia tullut edes videoitua. Osan tuosta karttaan piirretystä reitistä ajoin ja voin sanoa että ihan ei ollut reitti ensikertalaiselle helppo.

Asia mitä en noissa tajua, missä on rapakaaret? tai edes sen kaltaiset "suojat" sillä varsin paskaista touhua tuon on. Tuossa vellissä kun ajaa niin voin sanoa että roiskuu edestä ja takaa! ja ei, tuo ruskea tuolla persauksessa ei ole märän pierun aikaansaannosta!

Kaikesta kurasta, sonnasta ja ojaan tippumisesta huolimatta tuo on kivaa! Reipas kaksi tuntia ja n. 18 km tuli mittariin, tuosta mökille saunaan ja pikku vaatepyykille.

Alkaahan se hiukomaan tuollaisen urheilusuorituksen jälkeen, joten eihän se auta kuin käpytellä ravintolaan. Paikaksi valikoitui El Monte. Hieman ehkä "hienompi" ravintola kuin mitä muut alueella olevat (siis tuossa Tahkon ytimessä). Alkuun otin Herkkutatti- Cappuccinon ja talon leipää, pääruuaksi Tahkon leikkeen, jossa 200g härän ulkofileettä (lehtipihvinä) täytteenä pekonia ja vuohenjuustoa, lisukkeena vielä punaviinikastiketta ja valkosipuliperunoita. 

Voin muuten valehtelematta sanoa että tuo alkuruoka oli paras mitä olen eläissäni saanut. Teki mieli nuolla tuo kuppi tyhjäksi! jos olisin tiennyt, niin olisin ottanut ensin pääruuan ja vasta sen jälkeen tuon alkuruuan. Ei sillä että pääruuassa olisi mitään vikaa ollut, vaan että tuon keiton yli vaan ei voinut päästä mikään! Haaveilin jälkiruuastakin mutta olin niin täynnä tuon aterian jälkeen että tyydyin vain viskiin ja kahviin, muuten minut olisi saanut pyörittää mökille!

Lauantaiksi ei ollut suunniteltua ohjelmaa eli aamu alkoi hitaasti herätessä ja siirtyessä sohvalle nauttimaan kirjasta. Aamupalan jälkeen takaisin sohvalle kirjan pariin ja jossain vaiheessa päivää Tahkon huipulle, jossa kiipeämistä näköalatorniin ja muutenkin käpyttelyä huipulla. Yön aikana oli pakastanut kivasti ja maakin oli kuurassa.

Illaksi varattiin keilarata. Ihan ei lähtenyt tuo näin reilun vuoden taon jälkeen mutta joka sarjalla kuitenkin yli 100 johon olen ihan tyytyväinen vaikka se mikään huipputulos olekaan. Keilaamisen jälkeen kylpylään vielä lillumaan ja saunomaan niin avot!

Tuon jälkeen ei tarvinnutkaan kun mennä mökille ja oikaista itsensä sohvalle ja nauttia takkatulesta, kirjasta ja telkkarin annista! Untakaan ei tarvinnut pahemmin houkutella hieman myöhemmin!

Paluumatkalla sain idean mennä etsimään Nilsiän öljysheikkiä, joka tosin on kuollut jo mutta ajattelin että kyllähän nyt siellä kylässä jonkinlainen öljytorni tms. monumentti on. No ei ollut! Mutta Juankoskellapa oli, jossa piti käydä morjestamassa suomimusiikin suurinta eli Juicea ja samalla tuli käytyä vilkaisemassa herran synnyinkotia.

Loma ajoi asiansa, sai rentoutua, tuli liikuttua, tuli nautittua hiljaisuudesta, kirjoista, musiikista ja ennen kaikkea tuli nukuttua...en edes muista milloin olisin nukkunut aamulla yli kahdeksaan ja nyt tuli nukuttua jopa melkein kymmeneen! Tästä on hyvä ponnistaa talveen ja sen yli! Ajatelkaa, ajokauteen ei ole enää kuin 6kk ja joillain se ei ole edes vielä loppunut!

Läskisoosi

Äiti tekee pojalleen aina välillä läskisoosia ja kerran mainitsin, että tuon teko kyllä pitäisi opetella. Ei sillä etteikö läskisoosin ohjeita netistä löydy mutta halusin juuri oppia sen tavan jolla äitee tuon tekee. Niinpä tartuttiin härkää niistä kuuluisista sarvista, vai pitäisikö sanoa läskeistä ja hellan ääreen oppimaan.

Kunnon läskissivuja on kuulemma nykyään hankala saada, toki pari lihatukkua lähiseudulla niitä myy mutta nyt mentiin marketin tarjonnalla (kylkiviipale), joka sopii tähän ihan hyvin, ainoastaan rasvaa ei tuosta marketin läskistä välttämättä irtoa tarpeeksi jolloin kastiketta joutuu jatkamaan voilla.

Lihoja tiristetään pannulla niin pitkään, että niistä irtoaa rasva ja että ne ovat jopa hieman palaneita tai ainakin reilusti ruskeita. Lihat paistettiin useammassa erässä ja irronnut rasva laitettiin aina astiaan paiston jälkeen.

Kun kaikki lihat on käristetty, kaadetaan rasva takaisin pannulle ja joukkoon laitetaan hienonnettu sipuli ja vehnäjauhoja. Tämän jälkeen jauhosipuliseosta paistetaan kokoajan sekoittaen, kunnes se on ottanut tarpeeksi väriä, eli on sopivan ruskeaa.

Kun omasta mielestä sopiva väri on saavutettu, kaadetaan joukkoon lämmintä vettä kokoajan sekoittaen (saa olla jopa kuumaa). Vettä lisätään kunnes haluttu paksuus saavutetaan, itse lisään myös tässä vaiheessa lihaliemen tai fonduen. Tämän jälkeen paistetut läskit joukkoon ja tarkistetaan maku ja tarvittaessa lisätään suolaa. Jos väri jää liian vaaleaksi voi joukkoon laittaa ketsuppia, itse laitan sitä aina sillä se tuo myös omanlaisensa maun kastikkeeseen. Lisukkeeksihan kelpaa melkein mikä vaan mutta parasta on pottumuusi.

Kyllä muuten oli hyvää!! Tuon annoksen jälkeen maha oli jo aivan täynnä mutta kun kyse on ruskeasta kastikkeesta, niin "jälkiruokaa" on aina pakko ottaa eli leipäpala lautaselle ja kastiketta päälle. Odotellaan hetki että kastike imeytyy leipään ja sen jälkeen ääntä kohti!

Murmuu teatteri: Hiirenloukku

Murmuu on Muuramessa toimiva harrastajateatteri ja tämän syksyn esityksenä on Agatha Christien Hiirenloukku. Teatterin sivuilla esityksestä kerrotaan seuraavaa: Lyhyen ajomatkan päässä Lontoosta sijaitseva Monkswellin kartano on juuri avattu täyshoitolana. Mollie ja Ralston odottavat jännittyneenä ensimmäisiä vieraitaan. Tunnelmaa täydentävät radiossa uutisoitu murha ja alati sakeneva lumimyrsky.
Iltaan mennessä talo on jo täynnä omalaatuisia asukkaita....

Koska itse esitystä ei saa kuvata, niin joudutte tyytymään pelkkään kirjoitukseen ja kuvaan esitteestä ja lavasteista.

Tarina on hyvä ja tyypillinen Agathan tyylinen murhamysteeri, jossa jokaisella näyttelijällä on sekä motiivi että tilaisuus. Itse esitys pitää katsojaansa tiukassa otteessa loppuun asti ja uskon että monet eivät osaa arvata syyllistä. Näyttelijä suoritukset ovat hyviä ja huumoriakaan ei esityksestä puutu, vaikka murhamysteeristä onkin kyse.

Korostan että en ole suuri teatterin ystävä, mutta tästä pidin, eikä aika tullut pitkäksi missään vaiheessa esitystä. Suosittelen lämpimästi, esitysajat löytyvät Murmuun sivuilta.
Korona oli teatterissa otettu hienosti huomioon, katsojilla on maskit (joko omat tai teatterilta saatu), joka toinen penkki jätetään tyhjäksi, ennen esitystä ohjeet pyörivät kankaalla ja poistuminen porrastetaan.

Mopomatkailua lähiympäristössä

Aina ei tarvitse lähteä kauas että löytää jotain hienoa ja hyvää. Nyt ei ehditty Luhankaa pidemmälle, kun tuli stoppi nälän suhteen. Luhangan keskustasta löytyi Ravintola Reeti, joka tarjoaa ruokaa nälkäisille ja juomaa janoisille. Komealla paikalla on ravintola eikä hinnatkaan huimanneet päätä sillä 3 täytteellä pitsa maksoi 9€. 

Aurinko oikein kuumotti matkamiestä ja pitsassakaan ei ollut moittimista. Aurajuustossa ei oltu muuten säästelty ja plussaa siitä että pohja oli erittäin ohut sekä reunoja ei pitsassa ollut juuri nimeksikään! Ruoka meni sen verran jäseniin että kotia kohti tuolta piti lähteä. Tuolta suunnalta tullessa, hieman ennen Kärkisten siltaa olen monesti kiinnittänyt huomiota kylttiin, jossa lukee Villa Cawén, mutta koskaan siellä ei ole tullut käytyä.  Nyt pyörän nokka kääntyi risteyksestä ja muutama kilometri hiekkatietä niin oltiin perillä. 

Sisällähän oli pieni puoti, jossa myytiin lähituottajien tuotteita. Oli jauhoja, talkkunaa, hunajaa, munia yms. Myös taidetta ja astioita oli myynnissä ja piha-aitassa oli pieni kirpputori. Löytyi tuolta pienimuotoinen kyläkauppakin, josta perustarvikkeita oli myynnissä ja kahviossa oli tarjolla kahvin, teen ja nisujen lisäksi mietoja ja väkeviä alkoholijuomia. Siinä terassilla tuli kahvit hörpättyä ja samalla kuunneltua ja juteltua kylän ukkojen kanssa moottoripyöräilystä ja hanhien määrästä, suosittelen pyörähtämään, jo itse talo on näkemisen arvoinen vanhoine kalusteineen.

Oktoberfest meets Unkari

Välillä vähän ruokajuttujakin, ne kun ovat jääneet viime aikoina hieman vähemmälle.
Oktoberfest on hieno juhla ja vaikka en tuolla oikeassa juhlassa ole koskaan käynytkään (vielä) ei se estä kyseistä juhlaa juhlimasta. Tällä kertaa Saksa kohtaa Unkarin, sillä ruokalistalle päätyi niin makkaroita, perunasalaattia kuin gulassiakin. Gulassin tekohan ei ole kiireisen miehen hommaa, joten se aloitettiin hyvissä ajoin ja jotta jano ei pääse yllättämään nautittiin teko-olueksi yksi Oktoberfest olut.

Tämähän on mainio olut. Eli ostin 1kg naudan ulkopaistia ja sen pilkoin pieniksi suikaleiksi/kuutioiksi. Mukaan 1 iso sipuli, paprikaa noin 300g, 500g tomaattimurskaa, ruokalusikallinen tomaattipyreettä ja 0.5l lihalientä. Lihat maustoin suolalla ja pippurilla sekä pyöräytin vehnäjauhossa. Tämän jälkeen otin niihin väriä pannulla. Lihojen jälkeen pannulle kuulottumaan sipulit ja paprikat, sekä pari pientä chiliä ja tomaattimurska ja pyre. Kaikki pataan ja uuniin noin 150 astetta 1h ja sen jälkeen laskin lämmön 100 asteeseen ja siellä pata sai muhia 2 tuntia. Jouduin vielä hieman suurustamaan erikseen pataa loppuvaiheessa, koska halusin siitä paksua, joten noita lihoja ei välttämättä tarvitse pyöritellä jauhoissa, jos suurustaa padan erikseen.
Gulassin rinnalle tein perunasalaatin, johon tuli 1kg pottuja (kiinteä), pekonia 1 paketti, pari porkkanaa, iso palsternakka, pieni sipuli, 1 valkosipulin kynsi, valkoviinietikkaa 1 rkl, sinappia 1rkl ja majoneesia. Pekonit paistoin uunissa ja kuivatin talouspaperilla, jonka jälkeen tein niistä pientä kuutiota. Porkkanoista ja palsternakoista tein myös pientä kuutiota ja palsternakat höyrystin kypsiksi mutta porkkanat jätin puoliraaoiksi. Perunoiden kiehuessa sekoitin kaikki muut aineet keskenään ja lisäsin hieman pippuria. Hieman lämpöiset perunat paloittelin n. reilun 1cm paloiksi ja sekoitin ne varovasti joukkoon, parasta tästä tulee jos antaa pottusalaatin makustua jääkaapissa yön yli! Kaikki esivalmistelut kun oli tehty, niin oli aika grillata makkarat. Nyt olin ottanut bratwurstia, krakovanmakkaraa, chorizoa ja sriracha-makkaraa.

Tuon kyytipojaksi vielä oikein erinomainen Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Kekri sadonkorjuuolut, niin eipä paljon muuta voi vaatia! Mukava oli maha pullollaan käydä sohvalle nauttimaan illasta.