Joka vuotinen HMKP eli Hymyilevän Motoristin Kevätpäivä järjestettiin tänä vuonna Lahdessa Suomen Moottoripyörämuseolla. Päätimme lähteä tutussa ns. Kontioporukassa liikkeelle, mukaan lähti allekirjoittaneen lisäksi Joni, Hannu, Jyrki sekä Jouni ja Carita. Startti oli klo 9 ja kun ei kiire ollut voitiin lasketella ns. mutkan kautta.
Reimarin kautta pikku stoppi, jossa oli hyvä ihailla maisemia sekä tankata kahvia ja jäätelöä koneeseen. Mikäs oli ajellessa ja ihaillessa, kun keli oli mitä parhain! Aurinko paistoi ja lämmintä riitti. Onhan tuo Reimarille menevä reitti aivan käsittämättömän hieno ajella!
Tuosta sitten ajeltiin Moottoripyörämuseolle, jossa olikin jo aimo annos motoristeja paikalla ja mekin jouduimme ajelemaan pyörät parkkiin hieman syrjään.
Eipä siinä, kevyempää asustetta päälle ja tutustumaan alueeseen. Eipä tuota taas kauaa ehtinyt kierrellä kun ensimmäisiin tuttuihin törmäsi, tai siis minähän en näe ketään vaan minut nähtiin.
Olipas tosiaan väkeä tullut paikalle ja Riku oli järjestänyt oikein kunnon markkinameininkiä motoristeille.
Joidenkin laskelmien mukaan reipas 3000 pyörää olisi ollut alueella ja letkaankin heitä kertyi 800. Pienen neuvonpidon jälkeen osa päätti olla lähtemättä paraatiin, ihan siitä syystä että sen kesto olisi ollut suuren osallistujamäärän takia niin pitkä. Siispä oli hyvin aikaa käydä katsastamassa museo.
 |
| Tämä on se elokuva ja pyörä, joka sai aikoinaan pienen pojan unelmoimaan omasta moottoripyörästä! |
Mikään isohan tuo museo ei ole, mutta valtava määrä sinne on saatu näytille pyöriä eri aikakausilta. Hienoja ja harvinaisiakin laitteita on reilusti esillä sekä paljon historiaa.
Sitten olikin aika siirtyä katsomaan paraatin lähtöä, hieman sekavalta se näytti kun osa meni sivukujilta letkaan väliin. Tuntui ettei tuota lähtöjärjestystä oikein organisoinut kukaan. Toinen asia mitä moni kyseli, oli tarra, itsekin ihmettelin kun ei sellaisia kävijöille annettu. Muuten tapahtuma saa kyllä leppoisen ja hyvän arvosanan, sillä ihmisten kasvoilta näki että kivaa on eli monta tuhatta hymyilevää motoristia oli paikanpäällä.
Tuosta matka jatkui Vääksyyn ja Kanavan Panimolle, josta muutama olutpullo tarttui matkaan ja samalla tuli käytyä syömässä Kanavan Kruunussa.
Listalta valikoitui Kermainen lohi-rapupasta ja olipas kyllä oiva valinta, aivan järjettömän hyvää, tuohon vielä kyytipojaksi hyvä alkoholiton olut, niin eipä sitä muuta kuin hymyillen kotia kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti