Kia ora, kuten täällä ruukataan sanoa. Nyt ollaan sitten ns. maailman toisella puolen ja saatu ensi kosketus Uuteen-Seelantiin.
Lentokoneessa on tosiaan saanut istua reippaan vuorokauden, plus kaikki odotukset kentällä. Ensimmäinen etappi oli Müncheniin, josta kaima oli onneksi tajunnut ottaa loungen, koska odotusaika kentällä oli 6 tuntia. Loungen tarjoilut oli varsin riittävät erilaisia salaatteja, kasvislasagnea, kanaa ja nakkeja sekä valtava valikoima juomia.
Tuosta olikin siirtymä Singaporeen ja samalla koko reissun pisin lento n. 13 tuntia. Nyt olikin sitten sen kokoluokan kone, etten ole aikaisemmin tuollaisessa ollutkaan.
Matkan aikana sai onneksi muutakin kuin mustikkamehua ja palvelu oli muutenkin kohdallaan. Ruudulta sai katsella elokuvia, sarjoja, kuunnella musiikkia tai pelata. Mutta on tuo silti järjettömän pitkä matka! Kaikista odotuksista poiketen, sain nukuttuakin, ehkä jonkun 4 tuntia. Singaporen kenttä on iso ja hieno, kulkeminen tehty terminaalien välillä helpoksi, sillä junia kulkee non-stoppina.
Singaporessa vaihtoaikataulu oli varsin tiukka, joten huokaisimme helpotuksesta, kun tuli ilmoitus että jatkolentomme myöhästyy reippaalla 30 minuutilla.
Hieman olin aikaerosta jo sekaisin kun ensin meinasi jäädä kypärä hihnalle turvatarkastuksessa ja sitten kamera aulan penkille kun olimme nousemassa koneeseen. Tälläkin lennolla oli tarjoilut hyvällä mallilla ja sain nytkin jopa muutaman tunnin nukuttua.
Onhan se sanottava että ensikosketuksella saari on kaunis, ihmiset ystävällisiä ja maahatulokin sujui nopeasti ja mikä parasta, ilman kumihanskaa vaikka tiedän että eräs Muuramen paroni tätä olisi toivonutkin, ellei jopa haaveillut.
Olimme ottaneet lentokentältä kuljetuksen hotellille airportstaxitransfers-sivuston kautta, tässäkin palvelu toimi moitteettomasti. Hotellin aulassa oli hieman sekaannusta kun koitimme selvitellä kuka maksaa mitkäkin yöt, kun itse olemme varanneet 2 yötä ja matkanjärjestäjä 1 yön. Sen verran respa meni sekaisin, että koitti veloittaa minulta jo maksamani yöt toiseen kertaan.
Kun olin huoneeni saanut, niin pikku kävely satamaan, olut ja ranskalaiset alku nälkään. Tämän jälkeen irkkupubiin ja hotellille suihkuun.
Tätä kirjoittaessa Suomessa kello on 4.43 aamulla ja täällä15.43, kroppa ei vielä oikein tiedä kummassa aikavyöhykkeessä ollaan, mutta nyt koitetaan nyt olla nukahtamatta ja valvoa ainakin klo 21 asti ja katsotaan sitten mihin unta riittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti