Kierros kotimaassa

 Ultra Bran keikan jälkeen oli vielä lomaa jäljellä, joten suunnitelmissa oli tehdä kierros kotimaassa, mutta mitään valmista suunnitelmaa ei ollut, eli kelin mukaan mentiin.

Aamupalan jälkeen mietittiin mihin suuntaisi autonnokan ja päädyimme että menemme Lappeenrantaan, mutta sitä ennen pyörähdettiin Porvoossa ja Loviisassa.

Porvoohan on aivan mahtavan kaunis kaupunki ja nähtävää olisi useammaksikin päiväksi. Joten nyt kun aika oli rajallinen, niin kierrettiin vain pikkuputiikkeja ja käytiin kahvilassa vanhassa kaupungissa.

Tee- ja kahvihuone Helmi tarjosi hyvän pikkusuolaisen kuin makeankin.

Tuon pienen pyrähdyksen jälkeen suunta kohti Loviisaa, kaunis kaupunki sekin ja varsinkin nuo kadun mietelauseet osuivat omaan hermoon, hyvällä tavalla.

Homekirjoille uusiokäyttöä. Vanhan kirjaston huumeongelmaisista kirjoista oli tehty taideteos.

Loviisan jälkeen nokka kohti Lappeenrantaa. Lappeenrannassa olikin hieman raskaamman musiikin konsertti menossa kun satamaan asti päästiin. Itsellä oli idea että olisimme menneet risteilylle, mutta myöhästyimme laivasta, joten päädyimme istuskelemaan sataman terasseille ja nauttimaan musiikista....tai toinen meistä nautti 😁

Ruokaakin piti saada ja päädyimme hieman kauemmaksi rokki- tai oikeastaan örinähevilavasta, jotta saisimme ruokarauhan. Kuitenkin ihan sataman tuntumasta löytyi Kasinoterassi, joka oli viimeisiä päiviä auki. Listalta valikoitui 3 kappaleen setti takoja ja täytteeksi jättikatkarapuja sekä possua.

Hyvää oli ja maha tuli täyteen, eikä hintakaan ollut paha. Tosin en sitä nyt muista. Tuolta matka jatkui takaisin musiikin pariin. Mukava oli istuskella laivan terassilla ja viettää iltaa. Hieno keksintö oli myös miesten vessassa, siinä samalla voi pelata kun tekee tarpeensa.

Seuraavana aamuna kävelimme vielä takaisin satamaan ja katsomaan hiekkalinnaa, joka sinne oli rakennettu.

Hienoja veistoksia, se mitä ihmettelen on että millä nuo pysyy kasassa? 

Tuolta suunta jatkui kohti Savonlinnaa ja nyt neuvo, jos joskus etsitte majapaikkaa Savonlinnasta, niin elkää ainakaan menkö Wanhan aseman majataloon. Ei sinänsä kaikki oli ihan siistiä mutta kuitenkin vähän sinne päin tai keskeneräistä mm. tapetit repsotti, pyyhkeessä reikä ja petivaatteet niin kuluneita että kuviota ei erottanut enää, vaikka puhtaita olivatkin. Äänieristystä talossa ei ole lainkaan, vaan naapurihuoneen pierukin kuuluu toiseen huoneeseen. Ainut mistä annan varovaisen plussan, on aamupala!

Kun Savonlinnassa oltiin, niin pitihän se linna käydä katsomassa, mutta ennen sitä taas murua rinnan alle. Nyt ei paljoa arvottu vaan mentiin lähimpään hyvältä tuntuvaan ravintolaan eli Perlina di Castelloon. Lautaselle päätyi Lohipasta ja nyt pitää kehua, en ole ennen saanut lohipastaa, jossa olisi noin paljon lohta! Annos oli iso tosin omaan makuun ihan hitusen liian suolainen mutta muuten loistava.

Tuolta sitten linnalle ja paluumatkalla piti pysähtyä tietenkin olutkuppilaan ja nyt suositus. Olutravintola Sillansuu tarjosi passelia palvelua ja laatuoluita sekä vertaansa vailla olevaa lähiöpubitunnelmaa!

Niin se kääntyi tämäkin päivä iltaan ja vaikka se ei kauheasti houkutellut piti mennä takaisin majapaikkaan. Seuraavana aamuna nokka kohti kotia, mutta paluumatkalla piti pysähtyä välinäppäselle. Minnekäs muualle kuin Wehmaisin teehuoneelle, jossa pääsee tutustumaan teen ihmeelliseen maailmaan.

Suolainen ja makea skonssi tarjoiltiin eri täytteiden kera. Suolaisessa oli salaatti, savuteevoita ja haukimousse, kun taas makeassa oli sitruuna- ja mansikkahilloa sekä kermavaahtoa. Teesuosituksen pyysin tarjoilijalta, enkä nyt muista mikä se oli, mutta nappiin osui.

Tuolta matka jatkuikin kotiin lepäämään. Reissussa on aina kiva olla mutta kotiin on silti mahtava palata ja pakkohan se on, sillä uuteen reissuun ei voi lähteä jos ei välillä käy kotona.