Legendaarinen yhtye The Darkness saapui Tampereelle Pakkahuoneelle, niin eihän sitä tilaisuutta voinut ohittaa! Itselle tämä oli ns. neitsytmatka ko. bändin keikalle, joten liput ja majoitukset kuntoon. Majoitukset ja kyydit tosin hoiti matkakumppanini M, joka minua on jo kerran aikaisemminkin houkutellut ko. bändin keikalle, silloin tyhmänä en lähtenyt. Matkakumppani M oli myös suunnitellut että seuraavana päivänä olisi hyvin aikaa käydä Pelimuseossa ja kun M on vieläpä musiikkimiehiä, niin mikäs sen parempaa kuin samaan syssyyn pystyi ymppäämään vielä vierailun Manserock-näyttelyssä.
Mutta ensimmäisenä piti saada murua rinnan alle ja paikaksi valikoitui Libanonilainen ravintola Zeytuun, joka tarjoaa ainoastaan kasvisruokaa...kyllä luit oikein kasvisruokaa! Listalta otin Vuohenjuusto Mezen ja jälkiruuaksi jäätelöä.
No huh huh miten hyvää! Vaikka olisit ns. vannoutunut lihansyöjä, niin mene ja kokeile, saatat yllättyä! Siitä sitten parin oluen kautta itse keikkapaikalle!
Väkeä näytti olevan ensin varsin vähän, vaikka me skippasimme suosiolla lämppärin. Mutta kun keikka alkoi, oli väkikin löytänyt paikalle, jonkun arvion mukaan paikalla oli n. 700-800 ihmistä. Mutta annetaan kuvien puhua omaa kieltään keikasta.
Lavashow oli kyllä vertaansa vailla ja reilu 1.5 tuntinen oli sellaista rokin ilotulitusta että en ole hetkeen kokenut. Yleisön kanssa hassuteltiin useampaan otteeseen ja solistin letkautukset ja vitsit ja yleisön laulatukset tekivät keikasta hyvin intiimin. Ongelmiltakaan ei vältytty kun kitaristin soittimesta hävisi äänet, mutta sekään ei haitannut, sillä solisti Justin Hawkins piti huolen, ettei tänäkään aikana lavalla ja yleisössä ollut tylsää. Toki myös kerrottiin rokkielämän varjoisasta puolesta, sillä solistihan on tainnut melkein rännittää itsensä hengiltä menestyksen ja sen jälkeisen laskusuhdanteen aikana. Mutta bändi on todella timanttisessa kunnossa ja se näkyi kaikissa osa-alueissa. Moitteita ei saa kuin tila, joka ei akustisesti ole kummoinen ja siitä johtuen välillä laulu ei meinannut kuulua kunnolla. Blogin loppuun laitan vielä muutaman biisin keikalta, joten jos Pelimuseo ja Manserock ei kiinnosta rullaa alas suoraan!
Seuraavana aamuna olikin tarkoitus harrastaa toisenlaista kulttuuria, kun matka suuntautui Vapriikkiin, jossa oli sopivasti esillä niin pelit kuin musiikkikin. Ensin tutustuttiin pelien maailmaan.
Olihan aika massiivinen kattaus eri aikakausien pelejä ja konsoleita ja mikä parasta aika monella niistä pääsi pelaamaan! Itse en ole koskaan ollut mikään kova pelaamaan, vaikka sitäkin on tullut harrasteltua, mutta paljon oli tuttuja pelejä mutta vielä enemmän tuntemattomia. Tuo konsoliseinä oli kyllä makee, ihan älytön määrä on pelikoneita, joista osa oli täysin tuntemattomia.
Tuolta olikin aika suunnata Manserokkia käsittelevään näyttelyyn, joka sijaitsi onneksi samassa rakennuksessa.
Tilana näyttely olikin varsin pieni, mutta siihen tilaan olikin saatu sellainen annos rokkikulttuuria ettei missään! Aivan mahtava kattaus ja aikamatka Manserokin syövereihin! Varsinkin tuon sukupuu on makea. Tuolla voisi viettää kokonaisen päivän, sillä kuunneltavaa audio materiaalia on niin paljon tarjolla.
Lopuksi vielä toinen ravintolasuositus, ainakin mitä lounaaseen tulee, nimittäin Ravintola Borneo tarjosi kyllä yltäkylläisen lounaan.
Toki Suomalaiseen tapaan piti ängetä kaikki samalla kertaa lautaselle, niin hieman sekasotkulle tuo annos näyttää mutta olipa hyvää ja kerrankin oli uskallettu käyttää mausteita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti