39. Nummijärviajo

 Kauhajoen Moottoripyöräilijät järjestivät jo 39. Nummijärviajon Nurmijärvi Campingin alueella. Itse päädyin ratkaisuun että menen vain päiväkäynnille lauantaina. Perjantaina olikin kuulemma tullut vettä enemmän kuin tarpeeksi, mutta lauantai helli rallivieraita sitten senkin edestä! Viikonloppu kustansi 45€ ja päiväkäynti 5€ sis. kahvin ja pullan tai sämpylän.

Hikinen puhde oli tuonne ajaa ja nestettä kului matkan aikana useampi pullo, onneksi olin ottanut vaihtovaatteet mukaan, niin ei tarvinnut tuolla ajokamppeissa kulkea. 

Eipä paljoa porttia pidemmälle päässyt, kun ensimmäiset halaukset ja tervehdykset tuli vaihdettua! 

Alue on hieno ja sinne olisi mahtunut reilusti enemmänkin motoristeja, nyt lukema oli hiukan yli 100, joten hieman aitiolta alue näytti. Mutta fiilis oli hyvä.

Mannekiinina piti toimia välillä! Niin että tulkaahan Kotas-Ralliin 19.-21.7. Keuruulle Nyyssänniemeen!

Hyvä fiilis oli kaikilla rallivierailla ja olipahan mahtava nähdä tätä porukkaa pitkästä aikaa, oikein vanhan sydäntä lämmittää miten sitä onkaan ympärillä mukavia ihmisiä! Useampi tuntihan tuolla vierähti, kun aina jäi suustansa kiinni jonkun kanssa turinoimaan mutta sehän se tämän homman suola onkin, ajamisen lisäksi! Useampikin pyyntö esitettiin että jääppä nyt tänne meidän seuraksi, mökissä tai teltassa on kyllä tilaa, mutta päätös oli jo tehty, yöksi ei jäätäisi vaikka kuinka se olisikin houkutellut!

Paluumatkalla alkoi nälkäkin jo kiusaamaan ja Peräseinäjoen kohdalla altistuin mainoksen uhriksi. Nokka kääntyi keskustaan ja kohti Grillaria. Kun en osannut päättä mitä olisin ottanut, kysyin suosituksia, ensin tarjottiin hampurilaista ja kun se ei oikein uponnut, niin seuraavaksi tarjottiin Okun erikoista ja sehän se sitten tuli otettua. 

Olisi pitänyt uskoa ensimmäistä vaikutelmaa ja kääntyä ovelta takaisin mutta ei kehdannut enää. Miettikää syvää lautasta joka täytetään majoneesilla, sulatejuustolle, ketsupilla ja salaatinkastikkeella. Tämän jälkeen sekaan upotetaan ranskalaiset ja niitä vielä pikkasen muussataan ja sen jälkeen päälle kebabia, kinkkua (leikkele) ja muna. Tuosta pystyi syömään nuo reunoilla olevat ranut ja päällä olevat emmeet. Se loppu mikä tuolla alla oli eli ihan omaa elämäänsä! Noh eipä tarvitse tuonne enää mennä syömään. 

Onneksi kotona pääsi istumaan parvekkeelle ja nauttimaan kylmän oluen, ilman vatsanväänteitä. Kilometrejäkin kertyi kivasti 480.

Hymyilevän Motoristin Kevätpäivä keräsi valtavan määrän motoristeja Lahteen

 Joka vuotinen HMKP eli Hymyilevän Motoristin Kevätpäivä järjestettiin tänä vuonna Lahdessa Suomen Moottoripyörämuseolla. Päätimme lähteä tutussa ns. Kontioporukassa liikkeelle, mukaan lähti allekirjoittaneen lisäksi Joni, Hannu, Jyrki sekä Jouni ja Carita. Startti oli klo 9 ja kun ei kiire ollut voitiin lasketella ns. mutkan kautta. 

Reimarin kautta pikku stoppi, jossa oli hyvä ihailla maisemia sekä tankata kahvia ja jäätelöä koneeseen. Mikäs oli ajellessa ja ihaillessa, kun keli oli mitä parhain! Aurinko paistoi ja lämmintä riitti. Onhan tuo Reimarille menevä reitti aivan käsittämättömän hieno ajella!

Tuosta sitten ajeltiin Moottoripyörämuseolle, jossa olikin jo aimo annos motoristeja paikalla ja mekin jouduimme ajelemaan pyörät parkkiin hieman syrjään. 

Eipä siinä, kevyempää asustetta päälle ja tutustumaan alueeseen. Eipä tuota taas kauaa ehtinyt kierrellä kun ensimmäisiin tuttuihin törmäsi, tai siis minähän en näe ketään vaan minut nähtiin. 
Olipas tosiaan väkeä tullut paikalle ja Riku oli järjestänyt oikein kunnon markkinameininkiä motoristeille.

Joidenkin laskelmien mukaan reipas 3000 pyörää olisi ollut alueella ja letkaankin heitä kertyi 800. Pienen neuvonpidon jälkeen osa päätti olla lähtemättä paraatiin, ihan siitä syystä että sen kesto olisi ollut suuren osallistujamäärän takia niin pitkä. Siispä oli hyvin aikaa käydä katsastamassa museo. 

Tämä on se elokuva ja pyörä, joka sai aikoinaan pienen pojan unelmoimaan omasta moottoripyörästä!

Mikään isohan tuo museo ei ole, mutta valtava määrä sinne on saatu näytille pyöriä eri aikakausilta. Hienoja ja harvinaisiakin laitteita on reilusti esillä sekä paljon historiaa.
Sitten olikin aika siirtyä katsomaan paraatin lähtöä, hieman sekavalta se näytti kun osa meni sivukujilta letkaan väliin. Tuntui ettei tuota lähtöjärjestystä oikein organisoinut kukaan. Toinen asia mitä moni kyseli, oli tarra, itsekin ihmettelin kun ei sellaisia kävijöille annettu. Muuten tapahtuma saa kyllä leppoisen ja hyvän arvosanan, sillä ihmisten kasvoilta näki että kivaa on eli monta tuhatta hymyilevää motoristia oli paikanpäällä.

Tuosta matka jatkui Vääksyyn ja Kanavan Panimolle, josta muutama olutpullo tarttui matkaan ja samalla tuli käytyä syömässä Kanavan Kruunussa. 

Listalta valikoitui Kermainen lohi-rapupasta ja olipas kyllä oiva valinta, aivan järjettömän hyvää, tuohon vielä kyytipojaksi hyvä alkoholiton olut, niin eipä sitä muuta kuin hymyillen kotia kohti.