Juhannus

 Keskikesän juhla lähestyi huimaa vauhtia ja samalla myös sääarvaukset siitä kuinka surkeassa säässä sitä saisimme viettää. Joskus nopeat liikkeet ovat parhaita ja torstaina varasin leirintäalueelta mökin. Matka suuntautuisi Anttolaan Lakeistenranta leirintäalueelle. Varaus tehtiin to - la päiviksi ja perjantaille vielä saunavuoro puusaunasta, joten hintaa kertyi 110€ (mökki 45€/vrk ja sauna 20€/h).

Matkaan lähdettiin hyvissä ajoin ja kun ei kiirettä ollut niin, hissukseen ajeltiin ja syötiinkin matkalla. Juomat ja grillitarpeet oli pakattuna kylmälaukkuun jo hyvissä ajoin. Leirintäalueena ei kovin iso mutta kaikki tarpeellinen löytyy, grillipaikoista, keittiörakennukseen sekä kahvila. To ilta menikin vain nautiskellessa ja istuskellessa terassilla.

Alueella oli yllättävän paljon ulkomaalaisia matkaajia, kielestä, autoista ja pyöristä päätellen ainakin Saksasta, Itävallasta, Ranskasta, Tsekeistä ja Intiasta. Joten kansainvälistä porukkaa oli juhlimassa juhannusta. 

Aamupalan (joka tehtiin itse mökissä) jälkeen suuntana Anttolan keskusta. Siellä tulikin hetki pyörittyä ja käytyä kaupassa sekä vierassatamassa. Sataman kahvila Poijussa tuli juotua kahvit ja otettua lastenlistalta hamppari, sillä saunavuoro oli varattu klo 15 ja tarkoitus oli, että vasta sen jälkeen viriteltäisiin grilli.

Satamassa kävi kova kuhina ja veneitä tuli koko ajan lisää. Hamppari ei ehkä näytä hääviltä mutta oli hyvä ja juuri sopiva välinäppänen tuohon kohtaan. Siitä matka jatkui takaisin leirintäalueelle ja kohti saunaa.

Nyt oli kyllä sauna kohillaan! Aivan rannan tuntumassa, hieman suojassa katseilta ja ikkunasta näki järvelle. Siellä kelpasi ottaa löylyt, käydä uimassa ja vilvoitella saunan terassilla. Vielä kaiken lisäksi kaikki sääarvaukset olivat osuneet pieleen ja vettähän ei tullut kuin to-pe välisenä yönä, joten kyllä kesä antoi parastaan.

Saunasta tullessa olikin jo nälkä, joten grillipaikalle tulia tekemään ja valmistelemaan apetta. Nyt mentiin ns. helpolla eli oli valmiit grilliperunat, kypsät kanafileet, parsaa, makkaraa ja halloumia. Hyviä kaikki yhtä lailla ja pikku tuunauksella sai vallan mainion juhannusevään taiottua noistakin. 

Iltahan jatkui maisemista ja auringosta nauttien ja kokon polttoa odotellen, vettä oli yöllä tullut kuitenkin sen verran reippaasti, jotta kokon sai polttaa. Oikein se ei vaan ottanut syttyäkseen ja välillä ei oikein tiennyt paloiko kokko vai vene.

Kokon polton jälkeen ilta jatkuin terassilla muiden leirintäalueen vieraiden kanssa jutustellen. Huomenna olisi edessä kotimatka niin myöhään ei tullut oltua. Aamupalan jälkeen hiukan hohhailua ja auto pakkaamista. Jälleen kun kiire ei ollut mihinkään, niin päätettiin mennä pyörähtämään Kenkäverossa, jossa mietittiin myös syövämme. Kello oli kuitenkin sen verran vähän, että nokka ensin kohti Mikkelin keskustaa.

Hieman käpyttelyä ja ihmettelyä sekä torilla kaffet ja omenalörtsy. Vaikka oli juhannuspäivä, oli torilla myyjiä ja elämääkin, vaikka se ei kuvista välitykään. Siitä oli tarkoitus lähteä ajelemaan kenkäveroon, mutta eipä lähdettykään. Auto ei suostunut käynnistymään! Hetki pään raapimista ja sen jälkeen soitto vakuutusyhtiöön. Hinurin tulo kestäisi 1.5 tuntia, joten syömään jonnekin muualle. Parkkipaikkamme vieressä oli Dom Mikkeli, pitsa ja graft beer paikka, joten sinne syömään ja odottelemaan hinuria.

Harmi ettei itse paikasta tullut otettua kuvia. Mutta paikassa oli Taproom, ravintolan puoli, terassi ja olutmyymälä, jossa oli kyllä todella kattava valikoima. Eikä voi moittia pitsaakaan, yksi parhaista mitä on kitusiin uponnut. Palvelu oli myös ensiluokkaista! 

Autopalvelun kaveri tuli ja apuvirralla auto saatiin käyntiin! Hieman kaveri kuunteli koneen ääntä ja totesi että oikeastiko meinaatte tuolla lähteä kohti JKL:ää. Kun totesin että kyllä lusikka lattiaan ja ajetaan niin pitkään, kun kosla kestää, totesi hän vain vinkkinä, että koittakaa päästä Kangasniemen toiselle puolelle, niin siitä teidät jo hinataan JKL:ään, muuten tulette takasin Mikkeliin. Ihan ei kotiin asti kestänyt, Happy whit Honda hyytyi Lievestuoreen Shellin risteykseen, joten uudestaan hinausautoa paikalle, tällä kertaa ei edes yritetty apuvirran kanssa.

Auto hinattiin motonetin pihaan, jonne se jäi odottelemaan maanantaita. Kotiinkin päästiin ja toinen auto alle ja tavaroiden hakuun. Että sellainen juhannusseikkailu tällä kertaa, ei tuosta jaksanut edes ressata, lähinnä nauratti, että vähän jännitystä elämään. Olutkin maistui kotona, kun sinne viimein päästiin.

Sen verran vielä suosituksia että RedGo hinauspalvelu toimi moitteettomasti ja erittäin iso kiitos Mikan asentamolle Keljossa, heiltä sai pikaisen ja asiantuntevan palvelun, olivat kahvipakettinsa ansainneet!