Milanosta Berliiniin

 Reissaaminen on elämän suola! ja ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, tosin se aidan toinen puoli on reissussa sitten se koti. Tällä kertaa päädyimme ensin Milanoon, jossa majoituimme 3 päivää ja sieltä lento Berliiniin, jossa myös olimme 3 päivää.

Lensimme finskillä Helsingistä Milanoon ja majapaikaksi olimme ottaneet Guest House Pirelli nimisen mestan, joka oli aivan juna/linja-autoaseman vieressä. Majapaikasta oli myös hyvät kulkuyhteydet Milanon tuomiokirkolle. 
Majapaikasta voisin sanoa, että tämä ei ole se majapaikka, jonne kannatta majoittua hyvästä sijainnista huolimatta. Äänieristystä ei ole ollenkaan, jopa metron ääni maanalta kuului ja olimme kuitenkin 3. kerroksessa. Samoin jos viereisessä huoneessa puhuttiin, siis normaalilla äänellä. Aamupala oli luokkaa köyhä ja jos jokin loppui kesken, se sitten loppui. Eikä mikään kovin siistikään, vaikka kuvat antavat ymmärtää ihan muuta Pirellin sivuilla, päiväpeitot likaisia, huone muutenkin vähän tunkkainen. Siivous oli onneksi joka päivä, eli peitot ja pyyhkeet olivat puhtaat. Huoneessamme oli parveke, mutta sen edessä sellainen raskas metalliverho, minkä sai laskettua alas mutta ylös asti se ei noussut vaan parvekkeelle päästäkseen piti kyykistyä että pääsi sen ali, tästäkin vain kohautettiin olkapäitä. Jos jotain plussa, niin henkilökunta oli avuliasta ja ystävällistä.

Ensimmäinen päivä alkoi ruuan etsinnällä, sillä olimme syöneet vain aamupalan. Majapaikan vierestä löytyi onneksi ravintola Il Tavolino, josta molemmille löytyi mieleinen pitsa.

Mozzarellaa ja salamia, ai että maistui!

Kun on Milanossa, pakollinen käyntikohde on tietenkin Duomo Di Milano, eli Milanon Tuomiokirkko ja sen aukio. Aukiolta pääsee myös kuuluisalle ostoskadulle, Galleria Vittorio Emanuele II, jossa on sitten muuten liikkeitä ja ravintoloita, eikä kaikki ole suinkaan hinnat alkaen paikkoja. Esimerkkinä käsilaukku 2800€ ja voin sanoa että tuonne ei olisi mennyt kuin kännykkä ja ehkä pieni kukkaro!

Milanon tuomiokirkkohan on maailman toiseksi suurin ja sinne mahtuu 40000 henkeä ja sen rakentaminen kesti sukupolvien ajan, aina 1075 luvulta ja viimeinen portti saatiin paikalleen 1965, että hiukan se otti aikaa. (lähde Wikipedia). Niin ja eihän se ole matka eikä mikään, ellei Star Warssia löydy. 

Jäätelöä tai Gelato, miten sen kukin haluaa. Nyt sitruunaa ja oli muuten raikasta!

Seuraavana päivänä olikin suuntana Castello Sforzescolle, joka nykyään toimii taidegalleriana ja museona, mutta on toiminut hallitsijoiden hovina ja sotilasparakkina ennen nykyistä toimintaansa.

Linnan yhteydessä on myös iso puisto, jossa kannattaa käydä kävelemässä. Kaunis paikka, jossa voi myös levähtää hetkisen sekä ostaa kojuista matkamuistoja ja virvokkeita.

Ei kuulunut museoon tai galleriaan!

Linnasta matka jatkui Naviglin kanava-alueelle. Siellä on paljon ravintoloita hienon kanavan molemmin puolin ja täältä löytyi myös meille päivän ruoka-annos, Naviglio 48 tarjoili maukkaan pasta-annoksen.

Jauhelihatäytteisiä Pastatyynyjä, sekä kastiketta että herkkusieniä.

Nyt jälkkäriksi pistaasipähkinä ja saksanpähkinäjäätelöä

Alueena tämä ehkä miellytti minua eniten Milanossa, kaunis, värikäs, vilkas mutta ei tungosta, kiva mesta suosittelen käymään. Tuolta takaisin ihmettelemään hintoja Galleria Vittorio Emanuele II  ja tutustumaan Leonardo Da Vinci museoon. Kaveri on kyllä ollut tuottoisa ja varsinainen ropelipää. Kyllä oli niin paljon erilaisia härveleitä, ettei missään.

Tuon härän kiveksien päällä kun pyörii kantapäänsä varassa 3 kertaa ympäri, niin siitä seuraa hyvää onnea! Kävin pyörimässä.

Iltapalaksi vielä kahvia ja tiramisu

Aivan mahtava näyttely, todella paljon esineitä esillä, joista kerrottiin myös kattavasti. Varsinkin nuo lentämiseen tarkoitetut laitteet ovat kyllä ihmetyksen aihe kun miettii mihin aikaan kaveri eli.

Seuraavana päivänä matka suuntautui takaisin Sforzescon linnalle, sillä aikaisemmalla kerralla emme ehtineet käydä linnan yhteydessä sijaitsevia museoita läpi. Linnassa on 12 eri museota ja sieltä löytyy mm. Michelangelon viimeinen patsas.

Linnalta jälleen Duomon kupeeseen ja tällä kertaa ihan sisätiloihin. Ei voi kun ihmetellä miten tämä kaikki on saatu aikoinaan tehtyä. Kirkko on upean näköinen ja kokoinen, lisämaksusta on mahdollista päästä myös kirkon "katolle", mutta jonot olivat jotain 45 minuuttia, niin se jäi nyt näkemättä.

Nälkä alkoi kurnimaan tässä vaiheessa päivää ja kun oli vielä edessä kierros kirkon museossa, jonne pääsee samalla lipulla, niin päätimme käydä syömässä tässä välissä. Nyt mentiin matkan kalleimpaan paikkaan Galleria Vittorio Emanuele II sijaitsevaan Motta Milano 1928 ravintolaan, jossa otettiin ne lasagnet.

Hintaa annokselle oluen ja kahvin kanssa tuli 35 euroa, joka ei mielestäni ollut paljoa, mutta samalla rahalla muissa paikoissa söi 2 ihmistä. Ei sillä hyvää oli ja joka pennin arvoinen. Vatsat täynnä, uutta energiaa puhkuen kohti kirkon museota.

Näytillä oli taidetta, kirkosta poistettuja patsaita, pienoismalleja, valujamuotteja ja vaikka mitä, paljon oli nähtävää täälläkin. Seuraavana päivänä olikin lähtö kohti Berliiniä. Sen verran pitää kertoa vielä että kätevin tapa liikkua Milanossa on metro tai ratikka, johon saa ostettua 1- tai 3-päivän lippuja, toki kertalipunkin saa hommattua. Kertalippu maksaa 2.2€ ja on voimassa 90 min ja sillä saa sitten suhata niin paljon kun sielu sietää, kuten noilla päivälipuillakin.

Berliinissä majoituimme Jugendherberge Berlin hostellissa, joka olikin sitten ihan eri luokkaa kuin edellinen majapaikka. Paikat olivat siistit, aamupala hyvä ja muutenkin yleiskuva paljon siivompi kuin Milanossa. Äänekäs hotelli oli tämäkin, sillä tie, rautatie ja ratikka kulkevat aivan vierestä, joten melua kuului täälläkin, mutta korvatulpat pelastavat. Jälleen nälkä oli kun paikalle saavuttiin, joten ensimmäisenä etsimään ruokapaikkaa. Sellainen löytyikin ihan kulman takaa, Thornburger tarjosi avun nälkäisille.

Hyvä oli bursa, mutta burilainen on burilainen, ei sillä kuuhun nousta. Hauskaa oli että ravintolalla ei ollut ns. anniskeluoikeuksia, joten kaljaa eivät myyneet. Mutta viereisestä kaupasta sai käydä ostamassa juomat ja tuoda ne ravintolaan! Tämähän ei onnistuisi Suomessa koskaan. Siitä sitten kävelemään ja tutustumaan Ostkreuzin ympäristöön.

Kävi hyvin pian selville että alue on jonkinlainen, hippi, punk, taide ja sateenkaari alue. Erittäin mielenkiintoinen ja elämää täynnä oli paikka, jossa viihdyin tosi hyvin. Kaikki oli otettu hyötykäyttöön mm. vanhoista tehdashalleista tehty ravintoloita, taidepajoja tai musakämppiä ja kuten tuossa yhdessä kuvassa lukeekin: Hyvä tuleva naapuri, tämä alue on omistautunut kulttuurille, musiikille ja taiteelle jo usean vuoden ajan, äänet kuuluvat tänne, joten otathan sen huomioon kun ostat täältä kiinteistön.

Oluet tuli käytyä ottamassa Krass Bösser Wolf nimisessä baarissa, joka oli tupaten täynnä, mutta tästäkään ei tehty ongelmaa oluet saatiin ja baarimikko sanoi että menkää tuohon kadulle vaikka betoniporsaiden päälle istumaan ja nauttikaa oluista. Siinä samalla huomasin kadun toisella puolela Renate Gardenin, joista nuo kuvat tuolla ylempänäkin ovat, hyvin mielenkiintoinen paikka. 

Täällähän vielä joissain paikoissa poltetaan sisällä ja kaupassakin tupakat ovat esillä ja näkyvillä mutta lukkojen takana, täällä ei pikku Valtterista tule tupakoitsijaa vaikka askin näkeekin.

Pienen yhteiskunnallisen kannanoton jälkeen voikin jatkaa kevein mielin reissusta kertomista. Seuraavana päivänä vuorossa oli Berliinin muurin jäänteet East side Galleryssa, TV-torni, Brandenburkin portti ja Holocaustin muitomerkki.

Kaveriporukka tuli meitä vastaan ja pyysin ottamaan kuvan meistä. Yksi kavereista tuli tuohon viereen ja sen kaverit huutelivat sitä pois. Nappasin kaveria olkapäästä että eipäs mennä mihinkään ja isä sai vielä omalle puolelleen kaverin, poikia nauratti kun kaksi turistia otti heidät mukaan kuvaan.

Tämäkin silta oli aikoinaan muurattu umpeen. Samallahan tuli käveltyä Itä-Saksasta Länsi-Saksaa ja takaisin

Tuo Holokaustin uhrien muistomerkki oli kyllä vaikuttava, vaikka kaikessa yksinkertaisuudessaan se on vain kasa eri korkuisia betonikuutioita ja TV-tornista oli kyllä näkymät kohdillaan. 

Askeleita ja matkaa kertyi taas sen verran että oli pakko huilia ja ottaa hieman murua rinnan alle. Kaveri oli vinkannut Hackescher Markt aukiosta tai torista, jossa on paljon ravintoloita, joten suunta sinne. Restauration 1840 tarjosi matkalaisille, varjoisan terassipaikan missä oli hyvä pitää huolta nestetankkauksesta ja syömisestä. Lautaselle päätyi snitsel ja mukiin Saksalaista laatuolutta.

Kaduilta löytyy paljon taidetta ja maalauksia. Illan ohjelmassa oli tavata Berliinissä asuva kaveri Andi. Andi ehdotteli paria paikkaa missä voisimme tavata, yhtä hän kuvaili sanoilla "se on aika punk...tosin koko tuo alue missä majoitutte, on punk". Päädyimme kuitenkin pieneen pienpanimobaariin Hops & Barley, jossa sitten tulikin istuskeltua useampi tunti ja vaihdettua kuulumiset.

Jalkapallo on kova sana Saksassa, myös vessassa

Mahtava oli kyllä nähdä kaveria ja kuulla mitä hänelle kuuluu. Andi myös kierrätti meitä hieman "hämyisimmillä" kujilla ja saattoi meidät lopuksi juna-asemalle ja varmisti että matkalaiset pääsevät oikeaan junaan. 

Niin liikkumisesta puheenollen Berliini on vielä helpompi ottaa haltuun kuin Milano, vaikka kun katsot Berliinin julkisenliikenteen karttaa se alkaa pyörryttää, mutta kaikki on hoidettu Saksalaisella järjestelmällisyydellä. Junat, metrot, linja-autot ja ratikat, niillä pääsee kätevästi vaikka ja minne ja yleensä kävelymatka kohteeseen on vain satoja metrejä.

Seuraavan päivän ohjelma olikin DDR-museo, Berliinin tuomiokirkko ja David Hasselhoff museo, kyllä Berliinissä on museo ko. kaverille, kiitos tästä vinkistä kuuluu Harrille.

Tällä autolla pääsi ajamaan virtuaalisessa Itä-Saksassa, ajo-ominaisuudet ei olleet kummoiset.

Hienoja ja erilaisia paikkoja olivat kaikki. Osa tuolla DDR museossa olleista esineistä oli hyvinkin tuttuja, varsinkin animaatiot ja nuo nuket. Niitä on itse nähnyt tv:stä joskus aikoja sitten. Siinä sitten näiden huippu museoiden jälkeen mietittiin, että kun täällä ollaan, niin onhan se edes yksi Currywurst käytävä syömässä. Netti esiin ja googlettamaan Tripadvisor suositteli lähellä olevaa Curry 61:stä.

Annoksen saa kahdella tapaa skin or whitout skin, eli kuorellisella makkaralla tai ilman, en nyt muista kummin päin tuo oli mutta Idässä tapana oli nauttia toista ja lännessä toista. Nyt otimme molemmat annokset kuorellisen makkaran, herkkuahan tuo on.

Tuon jälkeen ei ollutkaan isompia suunnitelmia, joten katsoin vain googlesta jonkun rakennuksen joka olisi hieno ja suuntasimme kohti sitä. Kuinka ollakaan matkalla tuonne silmiin osui toinen lapsuuden sankari Bud Spencer ja hänelle omistettu museo. Eihän tuota voinut ohittaa millään. Eikä tietenkään sovi unohtaa Budin aisaparia Terence Hill:ä

Enpä tiennyt että kaveri on ollut olympiatason uimari, laulanut ja levyttänyt sekä omisti lentolupakirjan ja oli opiskellut lakia. Monitaituri siis, jonka itse muistan vain hauskoista elokuvista. Tuosta olikin aika lähteä syömään ja nyt paikkana toimi majoituksen lähellä oleva Hüftgold, jossa lautaselle päätyi vasikanpataa.

Tuosta ei sitten oikein muuta jaksanutkaan kuin hotelille, pari iltakaljaa ja valmistautumaan kotia lähtöön, joka olisi seuraavana päivänä. Aamupalan jälkeen vielä pikku nokoset ja siitä junalla lentokentälle.

Vielä viimeiset kuvat majapaikasta ja lentokentällä olevasta TV-tornista, joka oli rakennettu jekkupulloista. 

Matka oli kaiken kaikkiaan aivan mahtava ja onnistunut. Kelit suosivat ja välillä oli jopa tukalan kuuma. Vettä tuli ainoastaan Milanossa ja silloinkin su yöllä ja lähtöaamuna, muuten sielläkin keli oli yhtä auringonpaistetta. 

Molemmat kaupungit ovat näkemisen arvoisia ja varmasti molemmista jäi vielä paljon nähtävää, mutta jotenkin luulen, että Milanoon en palaa. Milano oli kaupunkina jotenkin harmaa, sekava ja väentungos oli välillä ahdistava. Berliinissäkin oli porukkaa mutta paljon väljemmin, kaupunkina se on kauniimpi, värikkäämpi ja monipuolisempi. 

Molemmissa kaupungeissa on siis helppo liikkua julkisilla, mutta Milano sai oman kompassin jostain syystä sekaisin ja siellä joutui enemmän miettimään mihin suuntaan pitää lähteä. Saksa on hieno maa, sanoi Räty mitä tahansa ja Berliiniin tulen vielä palaamaan. Berliinissä oli jotenkin enemmän ja monipuolisemmin nähtävää, toki sitä varmasti löytyy Milanostakin, mutta en vain osannut etsiä ja Milanossa nuo kohteet olivat niin massiivisia että niissä kului aikaa. Erittäin onnistunut reissu, josta jää muisteltavaa pitkäksi aikaa.