Alkuun päädyimme tapaslajitelmaan, josta riittikin herkkuja hyvin 3 hengelle. Tuon voisi hyvin ottaa alkuun jopa neljälle. Lajitelmassa oli Iberico-kinkkua, Chorizoa, Manchego- ja Saint Agur-juustoa sekä viikunahilloa, Marinoituja tomaatteja ja oliiveja, Anjoviksia, Pepperoneja, pikkelöityä punasipulia ja tonnikalamajoneesia, Espanjalaiset lohkoperunat ja aiolia sekä leipää
Olipahan muuten herkkua kerrakseen, söin jopa anjoviksia, oliivit olivat ainoita joihin en koskenut, mutta maut ja varsinkin fiilis oli kohillaan! Pääruuaksi otin Wagyu Sanwitchin, jossa oli savustettua wagyuhärän rintaa, sveitsiläistä juustoa, hapankaalia, tomaattimajoneesia ja valkosipulivoissa paistettua leipää.
Hyvää oli tuokin, tosin juustoa oli niin paljon että ihan ähkyyn tuli. Samoin olisin ehkä toivonut että hapankaali olisi maistunut enemmän, mutta loistava leipä silti ja erittäin täyttävä! Palvelu pelasi moitteettomasti ja turhia odottamisia ei syntynyt. Eikä hintakaan ollut minusta mitenkään kohtuuton lasku teki reipas 140 mutta kun otetaan alkurinksut, alkuruoka, pääruoka sekä 2 lasia viiniä ja yksi olut niin hyvinkin maltillinen.
Siinä sitten mietimme jo kotiin lähtöä ja katselimme linja-autojen aikatauluja, mutta veri veti vielä satamaan ja muutamalle pussikaljalle. Satamaan päästiin ja A-M bongasi muutaman tutun kaverin, jotka olivat lähdössä veneilemään. Siinä kun pohdimme että mennäkkö veneeseen, vai linkillä kotiin kippari kysäisi, että mihinkäs pitäisi päästä. Ja kun vastasimme, niin meille kerrottiin että pääsee veneellä Muurameenkin. Niin alkoi hieman parempi linja-autokyyti kotiin.
Tuhannet kiitokset seuralaisille ja varsinkin veneen kipparille ja siellä olleelle seurueelle, teitte tästä kesäisestä lauantai-illasta unohtamattoman. Muuramen satamasta olikin kiva kävellä kotiin leppeässä kesäyössä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti