Puitteethan ovat kohdillaan ja paikka on hyvä, ei kovin iso mutta hyvä. Tosin jostain syystä motoristit eivät tapahtumaa löytäneet, tarkkaa kävijämäärää (siis motoristeja) en tiedä, arviolta olisiko noin 50 henkeä. Hieman oli siis hiljaista.
Aamupala oli hyvä, puurot, leivät, juustot, leikkeleen yms tarvittavat emmeet löytyi. Aamualan jälkeen klo 10 olikin sitten täysin kuollutta seuraavat 2 tuntia! Ja sekin ohjelma oli lasten pomppulinna, anteeksi nyt mutta mitä tekee motoristien kokoontumisessa lasten pomppulinna? Toinen mistä kuuli kritiikkiä oli, se että, alueelle pääsee ja tulee ns. ulkopuolisia, eli keskustasta saapuu ns. ei motoristeja bilettämään alueelle. Tokihan harvassa kokkareessa oikeasti tarkistetaan oletko motoristi mutta yleensä kokoontumisajot ovat sen verran syrjässä ettei sinne satunnaiset kävijät eksy.
Lauantai aamun aikana päätös sitten kypsyi, että lähdenpä kotiin. En siksi että joku olisi ollut niin pahasti pielessä vaan siksi että sitä ns. kokoontumisajofiilistä ei vaan ollut. Mukaan lähti Herra Kykkänen, joka sitten ehdotti että paluumatkalla poiketaan Valamon luostarissa ja kun kiire ei ollut niin mikä ettei.
Hieno paikka, jossa voi myös majoittua ja ostaa luostarin valmistamia viinejä kaupasta. Lounaskin tuli tuolla syötyä, siitä Erakoituneessa viskisiepossa. Sivuillakin mainostetaan kiireetöntä elämystä ja sitä se kyllä on, tuonne voisi helposti majoittua jollain kesän reissulla. Kaikki tarpeellinen kahviosta, myymälästä, luontoreiteistä yms. löytyy! Niin ja tulipahan "juteltua" kuuluisan Niksu kissan kanssa.
Paluumatkalla ropsautti vettäkin ihan kohtuuella! joten sadehaalaria niskaan. Siinä Jyväskylää lähestyessä mittari näytti, että vielä pääsee 45 km, joten ajattelin että, tankaan Keljon marketeilla, kun sinne ei ollut kuin se 10 km. Mutta kuinkas kävikään, vaajakosken moottoritiellä pyörä alkoi nykimään ja lopuksi sammui ja mittarissa on edelleen tuo 45 km. No ei kun työntämään pyörää, joka oli ihan saatanan hikistä hommaa! Jyskän rampilla apuun tuli mies pakulla ja heitti hikisen motoristin asemalle, lainasi muovikannua ja vei takaisin pyörälle, sekä odotti niin kauan että todettiin vian olevan vain bensan loppuminen. Ja tämä päivän pelastaja ei edes suostunut ottamaan mitään korvausta! Pyyteetöntä auttamista, josta en voi tarpeeksi kiittää! Pelastit oikeasti päivän! Tämä taas pistää mieleen sen, että pysähdy auttamaan, se ei paljoa vaadi mutta autettavalle se todella suuri asia! Lopuksi vielä videonpätkää ajosta ja paikasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti