Ensimmäinen "pakollinen" pysähdys Viitasaaren ABC:llä. Jäätelö ja vesi teki poikaa!
Tietä pitkin kohti tulevaa leiripaikkaa käy matkamiehen tie.
Aakeeta laakeeta maalaismaisemaa riitti kuvattavaksi.
Kaveri tiukasti mukana, oli kuulema hauskan näköistä kun ajon aikana heiluin kameran kanssa. Liekkö ihan laillistakaan?
Pakko mainita matkanvarrelta paikka missä suosittelen pysähtymään nim. Neste Sykäräinen, on siinä vanhan ajan huoltoasema meininkiä kerrakseen kun kylänmiehet juovat pilsua ja sämpylätkin tehdään vasta tilatessa. Kahvilaa pitää mitä herttaisin vanhempi rouva jonka jutut eivät lopu kesken. Kuvaa ei valitettavasti ole!
Niin ne sankarit saapuvat pelipaikoille jo muiden siellä olessa nestetankkauksen pauloissa. Alueenahan Sautinkarin matkailukeskus on erittäin hieno ja loistava paikka järjestää kokkareet.
Niin se toivottaa matkamiehet tervetulleiksi!
Tilaa oli minne teltaa pystyttää, varjopaikkaa oli vaikea löytää.
Auringonlasku on merelle aina komea.
Osa oli pienemmällä ja osa hiukan isommalla teltalla.
Pyöriäkin oli niin moneen makuun kuin oli kävijöitäkin.
Kokko-Treffen ei yllätä järjestelyillään mutta tunnelma on aina mukava ja joka kerta on hauskaa ollut ja tämä ei missään nimessä ole moite homma kun toimii rutiinilla. Tunnelmanhan tekee yleensä seura, kun laitetaan noin reilu tuhat samanhenkistä ihmistä samaan paikkaan ei tunnelma voi olla kuin hieno! Niin se perjantai kului nestetankkauksesta huolehtien, karaokea kuunnellen ja bändiä katsellen, niin se iskee väsy kovempaankin motoristiin ja pakko se oli luovuttaa ja antaa unelle tilaa
Porukkaa oli ja innokkaimat laittoivat jalallo koreasti jo alkuillasta.
Savua oli välillä kuin taikurin teltassa.
Bändin pojat pistivät parastaan!
Järjestelyistä sen verran että jos ei muusta Kokkoa tunne niin jo käsitteeksi muodostuneesta ruokatarjonnastaan! La aamupalahan on jo legenda eli kuiva rypistynyt sämpylä ja kuppi kahvia, suosittelen omia aamupaloja jos meinaa pitää nälkää loitolla. "pääruokana" toinen vanha tuttavuus "liha"keitto, josta ei varmasti tarvitse kertoa enempää. Mutta muuten järjestelyt pelaavat varsin mainiosti, sauna on lämmin, vessojakin löytyy, musiikkia ja juomaa on varmasti riittävästi.
Lauantaina sitä tunnelma jatkui varsin kuumana ja vilvoitusta tuli etsittyä milloin mistäkin. Päivä meni kisoja kuunnellessa, nauttiessa hyvästä varsinkin jälleen itseään paremmasta seurasta. Iltapäivän tunteina kioskin terassilla oli bändi joka soitteli kuolemattomia biisejä hyvällä saundilla.
Janoisia riitti aina jonoksi asti.
Tapa se on tuokin suojautua arskalta!
Mitä ihmeellisimpiä kuvakulmia sitä saakaan aikaan kun menee pyörän varjoon ottamaan välikuolemaa.
Terassin bändiä ei voi todellakaan moittia. Saivat juhlakansan oikein villiintymään.
Vielä palatakseni sapuskaan niin tämäkin on jo meidän joukossa perinne eli paikallinen ravinteli tarjoaa maittavaa sapuskaa vatsantäytteeksi niin jaksaa sitten otella iltaan asti, suosittelen lämpimästi keskustan ravintolaa Villiminkkiä (kotisivuja en löytänyt) mutta paikan pitsojen tasosta sen verran että yhden motoristin oli "vaimolleen" vietävä pitsa tuliaisina tai ei kotiin ollut tulemista! Kuvaakaan ei valitettavasti ole!
Illan bändinähän toimi Freud Marx Engels & Jung jonka suomalaiset juomalaulut oppoovat ainakin allekirjoittaneeseen kuin se kuuluisa kuuma veitsi siihen voihin.
Illan komeimmasta karaokesta vastasi tämä mies! Eläytyminen ensiluokkaista eikä laulukaan ollut mitään huonoa! Niin ja naiset katsokaa miten muotitietoinen ei sukkia sandaaleissa!
Tämän paitatekstin kanssa ei voi olla kuin samaa mieltä.
Oli se taas niin hyvä!
Mies, ääni ja tunnelma!
Freukkareita tuli kuunneltua ja kaljaa juotua, jopa muutama muki ehkä liikaakin sillä aamun sarastaessa sitä ei edes tohtinut harkita ensimmäisten joukossa lähtemistä. Kukkopilliin tuli puhalleltua tasaiseen tahtiin ja jos nyt saa antaa neuvon järjestäjille niin hankkikaa nyt edes sellaiset alkometrit että ne näyttäisivät edes karkeaa arviota. Nim. sellaista heittoa oli mittareissa että miten promillet voivat laskea ja nousta ja taas laskea noin 1.5 tunnin aikana! Onneksi härmän pojilla oli kunnon mittari mukana ja siihen hönkäistyäni sain lukeman 0.2.
Kotimatka se taittuikin Viitasaarelle asti yhdeltä istumalta ja siellä tulikin laitettua seisovasta pöydästä lämmikettä vatsaan, Äänekosken kohdalla osuin ehkä elämäni pahimpaan ukkoskuuroon, olo oli kuin olisi golfpalloja heitetty kypärään niin lujasti vettä tuli. Kotiin onneksi päästiin ehjin nahoin. Mukavaa oli vaikka koehenkilö olikin su ihan hieman väsynyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti