Moporeissu Viroon

 Joku on joskus sanonut, että nopeat liikkeet ovat näyttäviä. Nyt en näyttävyydestä tiedä mutta nopeita oltiin, sillä ti alettiin miettiä mihin mennään, ke oli varattu matkat ja majoitukset ja to oltiin jo reissussa. Suuntana jo perinteinen Viro ja kaupunkeina Tartto ja Pärnu.

Eckerön laivalla yli Tallinnaan, josta matka jatkui Tarttoon. Viron tiestöstä, varsinkin jos ajaa pääteitä, ei paljoa ajonautintoa saa, mutta tiet ovat hyvässä kunnossa ja niitä kunnostetaan runsaasti. Toisin, kuin meillä Suomessa!

Laivan kanarisotto ei ollut yhtään pöllömpi

Tartossa majapaikka oli lähellä keskustaa oleva Hotel Tartu, joka osoittautuikin varsin hyväksi majapaikaksi. Eli huone oli siisti, mopot sai respan lähelle parkkiin ja aamupala oli riittävä. Huoneelle tuli hintaa 197.85€ kahdelta yöltä.

Ilta oli jo pitkällä kun saavuimme ja suihkun jälkeen ei paljoa muuta jaksanut kuin käydä pikku "huikopalalla" ja yömyssyllä.

Seljanka ajaa aina asiansa ja on taatusti hyvää!

Kelit oli kyllä mitä parhaimmat ja aamupalan jälkeen tulikin lähettyä kiertelemään kaupunkia, vähän enemmän kuin edellisenä iltana.

Upeasti oli tämä kunnostettu!

Tarton läpi virtaavan Emajoen rantapuistoja on mukava kävellä ja sen varrella on paljon patsaita ja katutaidetta. Joella järjestetään myös risteilyitä. Nyt ei kuitenkaan menty risteilylle, vaan tuon pikku jokilenkin jälkeen suuntana oli Tarton luonnontieteellinen museo.

Etsi sammakko

Hieno oli museo ja paljon oli nähtävää. Runsaasti tietoa maapallosta planeettana ja laaja kasa eläimiä sekä fossiileita. Lipun hintakaan ei ollut kuin 10€, joten rahasta ei tämä ole kiinni.

Museokierroksen jälkeen alkoi pienen välipalan etsiminen, joka osoittautuikin luultua vaikeammaksi, kun parissa paikassa oli jo ns. pikkusuolaiset loppuneet, mutta löytyihän sitä viimein paikka missä sai täytetyn letun. Tokihan tuonnekin kuljettiin puistojen kautta.

Ravintola Bohemian terassilla upposi siis pieni välinäppänen huokeaan 8€ hintaan, sillä tarkoitus oli mennä illemmalla syömään Ruutikellarille, jota meille ystävällisesti oli Renkomäellä suositellut Tartosta oleva kaveri, joka oli taasen matkalla Himokselle pyörätapahtumaan.

Olusen ystäville suosittelemisen arvoinen paikka.

Välinäppäsen ja olusen jälkeen, pikku välikuolema hotellilla ja iltasella syömään Ruutikellariin.

Ruutikellarilla on mielenkiintoinen historia, sillä se on toiminut ruudin säilyttämisen lisäksi mm. yliopiston maanjäristyksien ja magneettisten ilmiöiden tutkimusten paikkana, olutvarastona ja kahvilana. Possunpihvi, kakkupala ja olut kustansivat n. 26€ eli ei varmasti halvin paikka Tartossa mutta ruoka oli hyvää ja annokset riittävän isoja ja onhan tämä paikkana hieno ja erikoinen, hyvin voin suositella.

Ruutikellarilta matka suuntautui ns. keskusaukion alueelle, toki piti käydä katsastamassa enkelten- ja pirunsilta.

Tuosta sitten etsintää iltaolut-paikaksi ja päädyimme, Kivi nimiseen baariin, siitä istuskelemaan terassille ja hetken kuluttua mies tuli kyselemään, että mistä baarista juomamme olimme ottaneet. Kun tämän kerroin, hän ystävällisesti ilmoitti että olemme väärän ravintolan terassilla ja pyysi poistumaan. Samalla hän kertoi että Kivillä on oma sisäpiha, jos haluamme olla ulkona. Kaveri oli todella kohtelias ja pahoitteli "tapahtunutta", se mitä ihmettelen, ettei itse Kivin tarjoilija sanonut mitään kun painuimme ovesta ulos, sillä ko. baarilla ei ole terassia kadulla.

Sisäpihalle mentiin ja olipahan paikka! tykkäsin tunnelmasta ja rouheasta "sisustuksesta" toki tämä baari ei ehkä ole juuri minun ikäluokan suosiossa, tai ainakin porukka näytti paljon nuoremmalta.

Tuostahan sitä jouti jo nukkumaan, olihan päivälle tullut taasen askeleita ja nähtyä kaikkea mahdollista. Seuraavana aamuna oli lähdettävä kohti Pärnua. Nyt ajoimme tarkoituksella hieman pidemmän kautta mitä navi ensin ehdotteli, eli Tartosta tielle 92 ja Vörtsajärven yläpuolelta Viljandiin ja sieltä Kilingi-Nõmmen kautta Aleksandri Pubiin, josta majoitus oli varattuna.

Alkunälkään perinteinen Seljankka (5€), jolla jaksaa jo pitkälle. Aika hiljaista oli Aleksandrissa, toki piha täyttyi illan mittaan mutta sanotaanko että 10-15 vuoden takaiseen menoon verrattuna, varsin rauhallista. 

Pärnuussa kannattaa vuokrata polkupyörät, se on ehdottomasti helpoin tapa liikkua ja kulkea. 1.5 vuorokauden hinta oli 16€/pyörä.

Rannalla käynnin ja pikku ajolenkin jälkeen takaisin majapaikkaan ja miettimään seuraavia siirtoja. Tokihan tuossa oli jo ehtinyt tulla uudestaan nälkäkin, niin suuntasimme syömään. Nyt ei jaksanut lähteä merta edemmäs kalaan, vaan istuimme majapaikan baariin. Lautaselle tuli Aleksanterin pihvi ja otin vielä ns. alkuruuaksi valkosipulileipiä.

Olisi pitänyt muistaa että ko. ravintolan annokset ovat isoja. Nyt tuli vedettyä itsensä ähkyyn! Ruualle hintaa tuli yhteensä 16€, eli ei ole hinnalla pilattu. Sapuskan jälkeen pikku ruokalepo ja sen jälkeen kävellen kylille. Paikaksi valikoitui jo itselle vakiopaikaksi muodostunut Sweet Rosie pubi. Jossa olikin hyvä pidätellä sadeta, pikku viskin kanssa ja odotella milloin pääsee takaisin majapaikalle.

Hyvin maistui uni, kun oli päivän ulkona reippaillut. Niin nyt meillä oli Aleksandrista huone, jossa oli oma kylppäri. Tuo kustantaa 90€/yö ja sisältää aamupalan.

Seuraavan aamuna aamupalan jälkeen suuntasimme fillarit joenrantaan josta menee mukava pyörätie n. 4 km päässä olevaan siltaan, jonka toisella puolella on ostoskeskus. Paluumatka suoritettiin taasen joen toista puolta.

Paluumatkalla puhkesi eturengas, joten soittamaan apuja ja noin 5 min ja uusi pyörä oli tuotu paikalle ja matka jatkui, hyvää palvelua Tõruke Rattarentilta, joka muuten tuo pyörän majapaikan pihaan ja hakeekin sen sieltä vuokrauksen päätyttyä, ilman lisämaksua.

Tekemistä piti keksiä tällekin päivälle ja suuntasimme nyt matkamme Pärnu Museoon, jossa oli näyttely Pärnuun kaupungin historiasta ja myös pienimuotoinen näyttely Pärnuun elefantista, joka on iso osa kaupungin historiaa ja katukuvaa.

Te jotka olette katsoneet South Parkkia, tiedätte mikä tästä tulee mieleen, vaikka kyse onkin Itämeren alueen vanhimmasta ihmishahmosta 6200eKr.

Hieno oli näyttely ja hyvin sai tuolla useamman tunnin kulumaan. Museossa käynnin jälkeen oli jälleen aika ottaa huikopalaa ja tällä kertaa löysimme itsemme Ephesus nimisestä ravintolasta, jossa tuli valittua munakas juustolla ja kinkulla, hintaa annoksella 9.8€. 

Taas jaksoi pyöräillä pitkin kylää ja nyt ajelimme lähellä merenrantaa olevaa pyörätietä ja pitihän se käydä toki kahlaamassa meressäkin.

Kovin pitkälle sai kahlata, ennen kuin aallot alkoivat kastella shortsien lahkeita, eli ranta on hyvin matala ja syvenee loivasti. Pärnuussa parasta onkin juuri tuo ranta ja puistot, joita on runsaasti. Toki kesäisin myös vilkas iltaelämä ja ravintola tarjonta on plussaa.

Oli aika palata majapaikalle ja ruveta suunnittelemaan iltaruokapaikan etsintää, aikamme pähkäiltyämme, päätimme mennä tuttuun ja turvalliseen Sweet Rosie pubiin. Nyt lautaselle tai tarkemmin pannulle päätyi poikamiehen pyttipannu (8€).

Ensimmäinen ajatus oli että tuostahan jää nälkä, mutta toisin kävi. Vaikka annos ei ole ehkä koolla pilattu oli se varsin tuhti ja ei tarvinnut nälkäisenä poistua paikalta.

Paluumatkalla bongasin kasan hauskannäköisiä pilviä. 

Kaikki hauska loppuu aikanaan, myös lomamatka. Seuraavana aamuna oli enää siirtymä Tallinnaan ja klo 12 laivalla rapakon yli ja nokka kohti kotia. 

Olipa taas hieno reissu ja iso kiitos jälleen isälle matkaseurasta! Kelitkin kohtelivat meitä hyvin, jos satoi, se satoi yöllä, eikä kastuttu kertaakaan tämän matkan aikana. Paluumatkalla puhuimme, että jotenkin Pärnu alkaa olla nähty. Siellä kun ei oikein ole ns. nähtävyyksiä. Eli elämä keskittyy rannalle ja ravintoloihin. Vaikka ko. paikassa on aina ollut hauska käydä ja siellä viihtyy, ei siellä tekemistä ole usealle päivälle, ellei lähde sitten vähän kauemmaksi.

Eipä paljoa unta tarvinnut houkutella kun kotiin pääsi ja illalla painoin päänsä tyynyyn.