Muitakin hevosia oli joukossa ja varsinkin tuo Jyllanninhevonen on majesteettinen näky, kaviokin on melkein normi hevosen pään kokoinen!
Aluksi kävimme ohjeet läpi mitä pitää tehdä kun mennään ylämäkeä ja mitä kun alamäkeä, ohjeet olivat simppelit ja selkeät. Samoin aina pysähdyttiin, jos jollekin tuli ongelmia tai jollain hevosella oli "hätä". Paljon kuvia ei reissulta ole, sillä piti keskittyä selässä pysymiseen, mutta muutaman maastokuvan sain napattua hieman tasaisemmilla osuuksilla.
Mukavaa ja rauhoittavaa touhua kerrakseen, näin adventtisohjon ja kaaoksen keskelle varsin mukava hengähdystauko. Varmasti huomenna löytää taas itsestään lihaksia, joita ei edes tiennyt että niitä on olemassa! Lopuksi vielä taputuksia ja olin varautunut porkkanapussilla, jotka aika nopeasti hävisivätkin parempiin suihin...tai siis turpiin!
Suosittelen kokeilemaan, kuten edellä todettu varsin rentouttavaa touhua. Kiitokset Kirsille ja isälle kutsusta, tämän päivän perusteella ei tule olemaan viimeinen kerta kun tuolla käyn maastossa hevosen selässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti