Tästä se alkaa, oman elämäni suurin seikkailu ja blogin kirjoitus matkasta kohti Uutta-Seelantia. Lupasin itselleni jo aikoja sitten, että kun täytän 50, lähden ajamaan moottoripyörällä Uuteen Seelantiin ja tämä kertoo nyt siitä. Vielä en osaa sanoa miten blogia kirjoitan, eli tuleeko matkan aikana kirjoitettua vai kirjoitanko vain yhden pitkän tarinan sitten reissun jälkeen.
Lähden siis PeterPanBiken järjestämälle reissulle 12 muun motoristin kanssa, reissu on täysin valmiiksi suunniteltu ja matkan hintaan kuuluu pyörän vuokra, pyörän vakuutukset, majoitukset, aamupalat, lounaat ja polttoaineet sekä pääsymaksut eri nähtävyyksiin. Lennot joutuu itse hommaamaan, mutta tässäkin matkanjärjestäjällä on yhteistyökumppaneita.
Toki kun tuonne mennään, niin vaaditaan myös ns. viisumi eli NZeTa sekä kansainvälinen ajokortti, jotka tulee hankkia ennen matkaa. NZeTa:n saa joko netistä tai kännykän sovelluksena, itse viisumi maksaa hankintatavasta riippuen 17 tai 23 NZD:tä ja tuohon toki lisätään vielä turistimaksu, joka on 100 NZD:tä. (1 NZD = n. 0.50€) Kansainvälisiä ajokortteja on taas kahta erilaista mallia, 1 vuoden ja 3 vuoden ja aina maasta riippuen ne joko käyvät molemmat tai vain toinen. Uuteen-Seelantiin käy molemmat, joten otin tuon 3 vuoden, joka maksaa 47€.
Matkan "suunnitteluun" on ollut siis reilusti aikaa ja varusteitakin on tullut päivitettyä. Olen hankkinut kahdet uudet ajokengät pitkävartiset sekä lenkkarit, ostin uuden kypäräpuhelimen, koska halusin sellaisen, jossa on radio. Samoin reissua varten tuli ostettua pari uutta matkakassia, sellainen vedenpitävä putkikassi 55L ja selkäreppu, joka on juuri lentolaukuksi oikean kokoinen.
Yllä olevan kuvan tavarat ovat vasta ns. ajokamppeet, jotka pitäisi saada mahtumaan siihen putkikassiin ja noiden lisäksi vielä päittäin käytössä olevat vaatteet. Osa tietenkin tulee käsimatkatavaroihin, kuten esim. kypärä ja kamerat sekä varavirtalähteet, mutta ahdasta tulee laukuissa olemaan.
Meillä on ollut matkainfo ja whatsup-ryhmä, jossa on saanut hyviä neuvoja ja tukea aina kun on ollut tarve. Esimerkkinä se, että jokaisen iltapäivän kamat kannattaa pakata erikseen, niin ei tarvitse purkaa koko laukkuja, kun pääsemme päivän päätteeksi perille. Itse kokeilin 2.5l Ikean pakastepussia ja sinne sujahtaa näppärästi alkkarit, t-paita ja sukat ja paketti on todella kompakti.
Toki on olemassa myös valmiita vakuumipusseja matkailukäyttöön, mutta tuo nyt tuntui sopivalta ja oli saatavilla suoraan keittiöstä. Mutta käytännössä sitten perillä näkee, mikä toimii ja mikä ei.
Pyöränä minulla toimii itselle hyvinkin tuttu pyörä eli Suzukin 650 V-Strom, jollaisia olen omistanut parikin kappaletta. Hyvä ja kestävä peruspyörä, jolla varmasti pärjää.
Tässäpä alun kuulumiset, lisää tulee, kunhan matka alkaa ja kunhan ehdin kirjoitella ja päivittää. Oma odotukseni olisi kirjoitella jo matkan aikana, mutta kun ei tiedä yhtään, miten aika siihen riittää, niin en uskalla luvata, että tekstiä ja kuvia tulisi kesken matkan!
