Murmuu-teatteri esittää: Täydellinen lauantai

 Hieman korkeampaa kulttuuria välillä, perinteisesti Murmuu-teatteri aloittaa näytöskauden syksyllä ja nyt esityksenä on ranskalainen komedia Täydellinen Lauantai.

Lainaus Murmuun sivuilta:

Markus on haaveillut vuosikausia harvinaisesta jazz-levystä, ja tehnyt vihdoin uskomattoman onnekkaan löydön kirpputorilta. Nyt hän toivoo saavansa hetken omaa laatuaikaa voidakseen rauhassa kuunnella legendaarista, kauan haaveilemaansa levyä.

Vaimo kuitenkin päättää juuri tänään aloittaa syvällisen keskustelun parisuhteen kommunikaatiosta. Ja pojan identiteettikriisi on saavuttanut lakipisteensä, ja sekin asia pitäisi ratkaista.....

Lähde: https://www.murmuu.fi/

Koska esitystä ei saa kuvata, on kuvat vain lavastuksesta ja loppukiitoksista.

Itselle tuo eka puoliaika käynnistyi ehkä hieman hitaasti, toki nauraa sai siinäkin, mutta toinen puoliaika toi kyllä vauhtia ja sellaisen hurlumhein näyttämölle ettei väliä paremmasta. Eikä voi kun ihmetellä Markkua näyttelevää Marko Pöllästä, miten hän selviää vuorosanoistaan kun on kokoajan äänessä! Eikä toki muutkaan näyttelijät paljoa jälkeen jää, mutta Markon suoritus on kyllä ihan omaa luokkaansa! Jälleen kerran Murmuu-teatteri viihdyttää ihan koko rahan edestä.

Viinitasting

 Nyt pääsi ns. epämukavuusalueelle kun liiton vuosikokouksen yhteyteen oli järjestetty viinitasting illallisineen. Illallispaikkana toimi Juhlan Paikka / Punainen Pirtti ja viinitastingin veti Jyväskylän Viiniklubi.

Epämukavuusalueelle siksi että en ole viini-ihmisiä, kuoharia voin juoda lasin, valkkaria ehkä parikin ja punaviinit on pääsääntöisesti kaikki kuraa. Eli lähtökohtana en ehkä ollut sitä otollisinta asiakaskuntaa. Silti odotin mielenkiinnolla, sillä aina kun ammattilainen valitsee tuotteet ja kertoo niistä on asia eri kun lähtisit sokkona yrittämään.

Satsiin kuului alkuun kaksi kuohuvaa ns. herättelijänä, alkuruuan kanssa oli 2 valkkaria, pääruuan kanssa taasen 2 punaista ja jälkkärin kanssa lasi Sherryä.

Kuohuvat ja valkkarit menivät aika vaivattomasti alas ja niistä jopa tykkäsin, mutta kumpikaan punkuista ei uponnut yhtään. Toinen oli jopa niin pahaa että meinasin sylkäistä sen takaisin lasiin, onneksi joukossa oli myös punkun ystäviä joten ei tarvinnut hukkaan heittää, vaan annoin lasit suosiolla vierustoverille. Sherry taasen sopi jälkkärin ja kahvin seuraksi oikein mainiosti! Valitettavasti siitä lasista ei ole kuvaa. Ruoka oli todella hyvää ja hienot makuparit oli saatu aikaan. Oli myös hienoa ja mielenkiintoista kuunnella ja ottaa oppia kun ammattilainen kertoo juomista ja niiden alkuperästä sekä valmistuksesta. Kiitos Juhlan Paikka ja Jyväskylän Viiniklubi!