49. Latoajo

Meinasi kesän kokkareet mennä ihan mönkään, mutta onneksi sentään hiukan rajoitteita höllättiin ja pääsi lähtemään SMMP:n järjestämään Latoajoon, joka oli järjestyksessään 49. Eli ensi vuonna olisi juhlarallia tiedossa. Kerhollamme on ainaisvaraus mökistä ja mukavahan tuonne on mennä kun on oikein sisämajoitus tiedossa.

Matkaan lähdettiin hyvissä ajoin heti puolenpäivän jälkeen ja rallitarpeet käytiin ostamassa Jalasjärveltä, josta pelipaikoille ei ole ns. kuin kullin luikaus! Varsinkin tuonne Jalasjärvelle menevä pikkutie on nautinto ajaa. Pyörä parkkiin, kamat sisälle ja rallimaksua maksamaan ja sen jälkeen voikin keskittyä olennaiseen eli kavereiden tapaamiseen ja virvokkeiden nauttimiseen.

Bändi veti rokettirollia ja porukalla näytti olevan hubaa. En tiedä mutta jotenkin kaikilla oli hemmetin hyvä fiilis olisiko se tätä jälleennäkemisen riemua ja kun toki turvavälit noudattaen koronatervehdyksiä vaihdettiin ja kuulumisia kuka mitenkin on alkukesän viettänyt. Perjantai meni nopeasti ja uni se tuli matkamiehellekin, mutta onneksi oli vielä koko lauantaipäivä ja ilta aikaa kierrellä ja viihtyä. La aamupäivästä kävin kyselemässä väkimäärää ja hieman alta 200 se kuulema oli, plus päiväkävijät päälle, joita oli kuulema ollut varsin runsaasti. Järjestäjä oli tyytyväinen, plussalle mennään ja ei kuitenkaan liikaa porukkaa.

Siinä la tuli kierrettyä aluetta ja katseltua pyöriä sekä turistua ihmisten kanssa. Pieni pyörähdys tuli tehtyä myös läheisen tekojärven veteen.

Pitkään tuli turistua tuon pappatunturimiehen kanssa, jolla oli kuulema niitä useampi tallissa. Mopot on saaneet niin lapset kuin lapsenlapsetkin omakseen! Komia oli kyllä peli ja jos tuollaisen saisi, niin kyllä sillä kelpaisi ajella. Pikku pysähdys terassille ja nestetankkauksen merkeissä ennen kisoja. Samalla huomasin pari pitsaa jotka hieman poikkesivat normaalista, toinen oli sirkkapitsa ja toisen nimi oli kiivi-banaani. Juho lupasi syödä sirkat jos minä rohkenen hedelmiin ja näin sovittiin että tehdään, mutta vasta illemmalla.

Välillä tuli vettäkin mutta se ei menoa haitannut. Kisoina perinteiset tikan- ja saappaanheitto. Tällä kertaa en osallistunut, eikä tainnut koko leiristä olla oikein kisatuulella vai pitäisikö sanoa kisakunnossa kukaan 😋 Niin se pitsa!

Hyväähän toi oli. Ei voi sanoa muuta kuin että banaani varsinkin sopi tuohon suolaiseen kinkkuun ja juustoon erittäin hyvin! Kiivi oli ehkä hieman liian hapan, itse olisi töpännyt tuohon vielä aurajuustoa, sillä banaani ja aurahan sopivat loistavasti yhteen.

Lauantaina perinteiset karaoket ja vaikka Sami on Pata-ässässä harjoitellut, ei sen laulua kuulunut? Kivat oli kinkerit, jälleen kerran! Kiitos järjestäjille, kaikki pelasi hyvin aamupalat, ruuat yms! Kiitos myös kaikille vanhoille ja uusille tutuille sekä omalle porukalle, teitä oli kiva nähdä, nimiä en luettele sillä jonkun unohdan kuitenkin! Nukkumaan ennen puoltayötä, jotta seuraavana aamuna pääsee hyvissä ajoin kotiin.

Retki Puumalaan Hatsapurin perässä

Korona isku moneen alaan, niin myös näyttelijöihin ja kun Ville Haapasalolta loppui työt hän keksi uuden. Ville perusti Hatsapuri-kojun, Puumalan satamatorille. Hatsapuri on leipä tai piirakka, jossa on juustoa ja kotoisin se on Georgiasta, jossa se on kansallisruoka, jolla on oikein oma päivänsäkin! Hienoahan tässä on se että kaveri ei myy tuotetta pelkästään sillä että kojussa ja mainoksissa olisi hänen naamansa, vaan hän oikeasti on töissä tuolla kojulla ja myy leipiään.
Tiehän Jyväskylästä Puumalaan on hieno! Varsinkin se loppupää kun mennään pengertietä pitkin ja järvi on tien molemmin puolin ja mutkaa ja mäkeä on vaikka muille jakaa.  Tien loppupäässä n. 20 km on tietyö ja tie on hiekalla, joten jos tuollainen pikku hiekkapätkä hirvittää niin kannattaa etsiä vaihtoehtoinen reitti, tosin tuo hiekkatie on hyvässä kunnossa.

Sotaratsut parkkiin ja kohti satamaa, pienen etsimisen jälkeen kojukin löytyi, torille tullessa S-marketin kohdalta koju on vasemmalla, aikalailla sillan juuressa. Jonoa riitti koko ajan. Tuskin tällaista menestystä tämä leipä olisi saanut, ellei myyjänä olisi juuri jotain julkisuuden henkilöä ja persoonaa. Tarjolla on myös Georgialaisia viinejä, vissyä, oluita ja limsaa.

Voin sanoa että juustossa riittää. Hyväähän tuo oli ja vinkkinä, elä syö ennen tuota, ainakaan mitään isoa, sillä kohtalaisen täyteen tuosta tuli. Varmasti tuli ylitettyä joka suositus niin rasvan kuin suolankin määrässä! Tuon voimalla jaksoi hyvin ajaa kotiin. Hieno reissu ja onhan tuo Ville persoona, silti hänestä jäi sellainen kylänmies fiilis. Matkatilastona kilometrejä kertyi 406.2 km ja matkaan käytettiin aikaa 5h 25min. 

Idän Ihmeet kohtaavat 2020

Idän Ihmeet kohtaavat, pari kertaa olin ko. tapahtumasta kuullut ja nyt kun oman kerhon kokoontuminen peruuntui ja kelitkin suosi oli aika lähteä katsastamaan tämä. Tapahtuma paikkana Ikaalisten lähellä oleva Manso Camping ja sinne sotaratsut suuntasivat heti perjantaiaamusta. Reitti oli suunniteltu etukäteen, niin meno kuin paluukin. Menomatka ajettiin hieman pienempiä teitä Jämsänkosken, Vilppulan ja Ruoveden kautta ja paluu sitten suorinta reittiä kotiin Parkanon, Kihniön ja Haapakylän kautta.

Tapahtumamaksu oli 5€ ja leirintäalue otti telttapaikasta 15.30€ per yö. Ruokailut ja aamupalat maksettiin vielä erikseen. Näin viikonlopusta tuli hiukan "kalliimpi" kuin normaalista kokoontumisesta, jossa yhdellä maksulla saat yöpymiset ja ruuat, mutta ei tuosta konkurssia päässyt silti syntymään. Tapahtumamaksulla sai tarran ja arpalipukkeen ja jokainen lipukkeen täyttänyt ja palauttanut voitti jotain, tuosta omanlaisesta arpajaisista kerron myöhemmin.

Itse tapahtumahan paljastui enemmänkin autotapahtumaksi kuin pyöräkokoontumiseksi. Mutta kaikenmerkkisiä, näköisiä, kokoisia ja värisiä autoja oli kyllä runsaasti.

Onhan tuo ihan omanlaisensa ihmisrotu, kuten me motoristitkin. Hyvin oman väkensä tuntevaa ja monet ihmettelivätkin sitä miksi olimme tulleet paikalle, mutta tosin aina kiitettiin ja sanottiin että hienoa kun tulitte ja vielä maksoitte tapahtumamaksun. Se kun ei olisi ollut pakollinen, riitti kun maksoi leirintäalueelle majoittumisesta. Perjantai oli varsin hiljainen, mitään järjestettyä ohjelmaa ei ollut, illan karaokea lukuun ottamatta. Lauantaina oli sitten huutokauppa, jonne jokainen sai tuoda tarpeellista tai tarpeetonta tavaraa. Aamu alkoi kuitenkin rompetorilla ja paljon olikin kaikennäköistä härveliä ja idän tavaraa kaupan, yhden pinssin ostin mutta muuten voi sanoa että itselle aika joutavaa tavaraa tuolla oli. Arpajaiset tosiaan toimivat niin että palautetut laput vedettiin postilaatikosta ja nimen kuultuaan sai käydä valitsemassa palkinnon pöydältä ja niitä palkintoja muuten oli! Oli mikroa, moottorisahaa, pölynimuria, virveliä, valoja, mukeja yms yms. 

Itsehän tuolta valitsin Lada-mukin. Tuossa vieressä järjestettiin myös Ikaalisten harrasteralli ja tulihan sitäkin käytyä katsomassa, ihan ei ollut maailmanluokan vauhtia noissa autoissa mutta yrityksen ja tunteen puutteesta ei voi syyttää.

Pikkukilpailukin oli alueella, jonkun Lada kerhon järjestämänä, pölykapseliin piti saada heittämällä jäämään erilaisia autonosia, liekö kerätty perjantaina alueelta :) alue oli mukavaa nurmimaastoa ja rantaankaan ei ollut pitkä matka joten tuli käyty uimassakin.

La iltana oli oikein bändikin, joka soitti vanhaa rokkia, porukka veti lavalla setsuuria ja nautti olostaan. Menosta päätellen joilalkin tulisi olemaan haikia huomen! Niin se loppui tämäkin ihmeiden ihmettely ja tuli aika lähteä kotiin. Jos tuonne nyt tulee lähdettyä uudestaan niin päiväkäynnille korkeintaan, ei sillä etteikö olisi viihtynyt mutta kuten edellä todettu enemmän auto kokoontuminen kuin pyörä ja vielä kun ei ole kuin ihastelijan roolissa niin jotenkin ei kuulunut kalustoon, vaikka missään nimessä ei tullut tunnetta etteikö olisi ollut tervetullut. Kiitos ja kumarrus järjestäjille!