torstai 27. helmikuuta 2020

Darra nuudelit

Törmäsin facen kokit ryhmässä annokseen nimeltä Darranuudelit ja pitihän sitä kokeilla, tosin hieman lisäilin raaka-aineita mutta muuten mentiin tuon ohjeen mukaan. Itse tuohon lisäsin vielä hiukan kasviksia, eli suippopaprikaa, kesäkurpitsaa ja porkkanaa kaikki ohueksi suikaloituna. Nämä "ylimääräiset" aineet lisäsin vasta aivan lopussa, eli kasvikset vain lämpenivät, eivät pehmenneet.



Ohje siis on seuraavanlainen:


400g jauhelihaa (nauta, possu, kana tai kasvis)
200g nuudeleita tai spagettia
2 rkl ruokaöljyä
2 tl paahdettua seesamöljyä
n. 5 rkl tummaa soijakastiketta
4 tl valkosipulitahnaa
2 tl inkivääritahnaa
1 sipuli
2 tl sushi etikkaa (riisiviinietikka)
1/4 tl chilimurskaa
nuudelin/pastan keitinvettä
suippopaprikaa
kesäkurpitsaa
porkkanaa

Keitä nuudelit ohjeen mukaan. Silppua sipuli, laita ruokaöljy ja seesamöljy paistinpannulle. Kun öljy on kuumaa lisää sipuli, valkosipuli- ja inkivääritahna ja paista kunnes sipuli on saanut väriä. 
Lisää jauheliha ja paista kunnes se on kypsää. Lisää soijakastike, etikka ja chilimurska ja paista kunnes jauheliha on saanut kunnolla väriä. 
Kaada joukkoon nuudelit ja kääntele ne joukkoon ottamaan väriä. Tässä vaiheessa itse lisäsin nuo kasvikset.


Ihanhan tuo ei yhtä tummaa ole kuin alkuperäisen reseptin kuvassa, vaikka lisäsin soijaa vielä pari kolme ruokalusikallista kun suola ei ollut oikein kohdallaan. Mutta hyvää tämä oli, vaikka oletin että etikka ja tahnat olisivat maistuneet enemmän ja ainakin itse pidin hyvänä lisänä noita kasviksia, jotka toivat mukavasti makua ja väriä annokseen.

tiistai 25. helmikuuta 2020

Ravintola Shalimar

Välillä on mukava käydä ihan valmiiseen pöytään ja vieläpä niin että ruokaa ei tarvitse kuin odotella pöydässä. Päiväelokuvan jälkeen hieman hiukoi ja kun ei nyt mikään pitsa tai hamppari kiinnostanut niin nokka otti suunnan kohti matkakeskusta ja siellä sijaitsevaa Intialaista ravintolaa Shalimaria. Pitkällisen miettimisen jälkeen listalta valikoitui Chiken Vindaloo, jossa oli 3 chilin kuvaa. Seuraksi otettiin myös naanleipää, raitaa ja intialainen olut. Tarjoilija vielä erikseen varmisti, että annoksen saa tehdä tulisena ja tietenkin sen sai. Yleensä kun jostain sanotaan että se on tulinen, niin polte on varsin pieni. No nyt suositus piti paikkansa ja annoksessa oli tulisuutta erittäin hyvin, pitäisi varmaan joskus kokeilla jotain 5 chilin annosta, sillä asteikko on 0-5 välillä.




Ai että olihan muuten maukasta ja tulista. Ruokaa oli yli tarpeen, sillä mukaan lähti osa sapuskasta. Palvelu oli erittäin ystävällistä, nopeaa ja laadukasta. Hintakaan ei ole este täällä syömiselle, sillä kaksi pääruokaa, naanleipä, raita ja kaksi olutta kustansivat yhteensä vain 54€. Lämmin suositus tälle paikalle.

keskiviikko 12. helmikuuta 2020

Viskit ja juustot tasting @Teerenpeli Jyväskylä

Ai ai tätä oli odotettu! Tasting, jossa yhdistetään ruokaa tai jotain naposteltavaa hyvän juoman kylkeen. Ihan ensimmäisenä ei itsellekään ole tullut mieleen yhdistää viskit ja juustot mutta näin tekee Teerenpeli ja Jarkko Nikkanen, mies, jota voi tituleerata Suomen The Viski mieheksi! Jarkkohan toimii Edringtonin ambassadorina ja on kirjoittanut useamman ja ottanut osaa useampaan viskiteokseen ja vetänyt jo lukemattoman määrän tastingejä. Nyt siis vuorossa Viskit ja juustot.


Maisteltavana siis oli Naked Grouse, joka oli joukon ainut blended viski, toisena 12yo Macallan Triple Cask, kolmantena Highland Park Valknut, neljäntenä 15yo Bowmore ja viimeisenä Jim Beam Rye ruisviski. Jokainen viski käytiin erikseen läpi ja Jarkon tapa esitellä juomat ja ylipäätään vetää tilaisuus on erittäin hauska. Hänen sanojaan lainatakseni "Viskit tulee ottaa tosissaan mutta ei vakavasti" tämän jälkeen ruvettiin maistelemaan valmiiksi valittuja makupareja.



Juustot oli siis valmiisti makusteltu ja makuparit olivat seuraavat. Naked Grouse + Cheddar, Macallan Triple Cask + Manchego, Highland Park + Mustaleima, Bowmore + Gruyére ja Jim Beam Rye + Aura. Ensin siis maisteltiin ja saatiin heitellä kommentteja siitä mitä tulee mistäkin mieleen ja sen jälkeen Jarkko luki oma raatinsa aikaansaannokset. Aivan loistavia makuja, jos jotain voi nostaa esiin niin Manchego ja Gruyére, sopi melkein minkä kanssa tahansa ja taas mustaleima ei oikein minkään. Aura myös jakoi mielipiteitä, osalle tuli mieleen homeinen ruisleipä, itse taas pidin ko. makuparista, josta jäi kermainen maku ja hieman voimainen suutuntuma. Mutta kuten tuolla todettiinkin, jokaisen makuaisti on erilainen ja makuasioista saa ja pitääkin kiistellä!




Kaverilla on käsittämätön määrä tietoa tästä jalosta juomasta ja tulipahan lanseerattua termi "vahinkokännit" kun ei vaan voi itselleen mitään kun viski on niin hyvää. Kiitos ja kumarrus niin Teerenpelille kuin Jarkollekin ja innolla odotan että saamme tänne kakut ja viskit makusteluun, jos ei muuten niin lupaan vaikka leipoa ne kakut!

sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Järvenpää

Välillä pitää käydä kouluttautumassakin ja nyt vuorossa oli liiton järjestämä koulutus YT-valtuutetuille. Paikkana eksoottinen Järvenpää, pitää todeta että en tuolla ole eläissäni käynyt, joten mitään ennakkoluuloja ei paikasta ollut. Majoittuminen oli Scandic Järvenpäässä, jossa myös oli lounaat sekä illalliset. Aamulla kukonlaulun aikaan junaan ja kohti koulutuspaikkaa. Aamulla olisi saanut heti makustella hotellin aamiaista mutta jätin sen väliin tyytyen vain yhteen kahvikupposeen. Eli lounas oli ensimmäinen kosketus hotellin tarjontaan.



Tarjolla oli kanaa, muusia ja kasvispihvejä. Oikein hyvä peruslounas, jolla sai kyllä mahansa täyteen. Tiedossa oli vielä illallinen hotellin Casa Toscana ravintolassa. Lounaasta kun oli maha täynnä, oli käytävä pikku lenkillä ja samallahan tulisi tutustuttua Järvenpään keskustaan.







Mukavan kompakti keskusta ja varsinkin tuon keskustan jälkeen tuleva puisto ja järvenrantaraitti oli hienot, eikä pidä unohtaa siittiöjoutsenia, jotka keskustassa olivat monumenttina. Mutta siis edelleen hieman maha pinkeenä illalliselle ja jo tässä vaiheessa mietin että olikohan fiksu veto ottaa pihvi.





Alkuun tuli myskikurpitsakeitto ja pääruokana tosiaan naudan ulkofilee lisukkeineen ja jälkiruokana suklaa-appelsiinikakkua. Voin sanoa että, tuli ähky! Oli kyllä hyvääkin, pihvi oli kyllä mureata kuin mikä ja kypsyys aivan loistava medium miinus. Tuo alkukeittokin oli aivan loistavaa, kuten jälkiruokakin, vaikka sen olisi kyllä voinut jättää väliin!
Itse hotelli on hieman vanhahko ja jäänyt ajastaan jälkeen. Kuulema hotelli lopettaakin toimintansa kohta, kun vuokrasopimus loppuu, saa nähdä tuleeko tilalle remontoitu hotelli ja minkä ketjun. Huone oli pieni mutta mitäpä sitä tilalla tekee, riittää kun on sänky ja vessa. Ainut mistä annan isomman miinuksen, on kärpäset, kyllä kärpäset! Niitä pörräsi vessassa ja vaikka niitä listi miten aina siellä oli pieniä mustia kärpäsiä! 
Aamulla reippaana aamiaiselle, joka oli perus hotellitasoa, ei mitään ihmeempää ja kaikki tarvittava löytyi.








Jälleen päivä tiukkaa asiaa ja välissä lounas, nyt tajusi ottaa hiukan vähemmän ja ähky ei ollut niin valtava kuin ekana päivänä, sillä illallinen olisi edessä tämänkin päivän jälkeen.




Nyt tarjolla oli naudan niskaa, kuhaa, perunoita ja salaatteja. Lounaan monipuolisuus ja taso olivat hyvät, jopa voi sanoa, että yllätyin positiivisesti. Päivän jälkeen olikin hyvin aikaa käydä hotellin salilla ja saunassa, sali oli pieni mutta siellä oli hyvät laitteet. Sauna puolestaan iso ja löylyt oli hieman heikot mutta kyllä siellä hien sai pintaan. Ensi kerralla uikkarit mukaan sillä uima-allaskin löytyi mutta ihan nakkena ei viitsinyt mennä pulahtamaan!
Illallinen alkoi klo 19 samassa ravintolassa kuin eilenkin.





Alkuun sama keitto kuin eilen, pääruuaksi Classic Burger ja jälkkäriksi Tarte Tatin. Keitosta ei tarvinne mainita mitään, hamppari oli hyvä kuten pihvin kypsyyskin ja plussaa että ranuja oli maltillisesti! Jälkkäri oli kyllä suussa sulava, vaikka todella imelä mutta silti niin herkkua! Viimeisenä päivänä vielä aamupala ja lounas ja sitten kotiin.



Lounaalla oli kananpaistileikkeitä, lohta ja punajuuri-halloumipihvejä. Tuolla jaksoi mukavasti kotiin asti. Täytyy todeta, että näillä reissuilla ei ainakaan nälkää pääse näkemään. 

keskiviikko 5. helmikuuta 2020

Helsingin MP-messut

Nyt näki messut toisesta kulmasta, normaalisti kun tuolla on ns turistina, niin nyt menikin koko viikonloppu näytteilleasettajana. SMOTO pyysi osastolleen talkooapua ja eihän siitä tohdi kieltäytyä. Saavuimme paikanpäälle jo torstaina ja ensimmäisenä piti päästä syömään. Harrin suosituksesta mentiin aivan hotellimme vieressä olevaan Juttutupaan. Listalta tuli otettua Juttispannu, jossa oli riistamakkaroita, Baijerilaista perunapaistosta, kasviksia, talon sinappia ja suolakurkkuja. Juuri hyvä suolapala reissulaisten iltaan.




Ravintolaa voin suositella lämpimästi, palvelu pelasi ja miljöö oli erittäin hieno, valitettavasti en tajunnut ottaa itse ravintolasta kuvaa, eikä hintatasokaan ollut mikään paha tuo annos kustansi 19.5€.
Majoituimme Scandic Hakaniemessä. Hotelli oli siisti, tosin hieman ehkä jäänyt ajastaan jälkeen sisustukseltaan. Huone oli valtava mutta olimme saaneet jostain syystä superior huoneen, joten koko ja varustelu selittyi sillä. Henkilökunta oli ystävällistä. Aamupala oli normaalia ketjuhotellitasoa, joten mahansa sai varmasti täyteen joka aamu.










Perjantaina ajattelin, että aamusta on hyvin aikaa ja tilaa kuvailla messujen antia, yllätys olikin, että heti messujen auettua väkeä tuli halli täyteen, ei silti hyvin mahtui pyörimään ja kuvaamaan toisin kuin lauantaina, jolloin väkeä oli ihan tungokseen asti. Tiedotteiden mukaan messuilla kävi reilu 55000 kävijää ja se kyllä näkyi. Alla pitkä rimpsu otoksia koko viikonlopun ajalta.




























Yllä olevat 5 kuvaa ovat VTT:n kehittämästä älypyörästä Jarnosta, johon Viestintä- ja liikenneministeri Harakka kävi myös tutustumassa, Jarnoa esitteli VTT:ltä Aki Lumiaho. Pyörä siis havainnoi ympäristöään ja kommunikoi kuljettajan kanssa esimerkiksi esteistä tiellä.














Välillä pitää syödäkin, että jaksaa pönöttää ja somettaa osastolla, perjantaina lounasta syötiin Hollyday Inn Expossa, jonka lounas oli ihan kelpo kamaa.


Se mikä yllätti positiivisesti, oli itse messukeskuksen näytteilleasettajille tarkoitettu lounasravintola, ajatuksenahan oli, että siellä olisi tarjolla kinkkukiusausta tms. Eihei lauantaina oli tarjolla karitsaa ja sunnuntaina naudanniskaa ja possunposkia! Molemmat varsin herkullisia!




Tuolle tarjonnalle täytyy jo nostaa hattua! Harvoin lounasravintelissa saa noin tasokasta ruokaa! Perjantai-iltana piti vielä käydä haukkaamassa iltapalaa ja nyt menimme Weeruska nimiseen paikkaan, listaa tutkiessa oli hieman ongelma että mitä sitä söisi ja lopulta valinta osui pariloituun poronvasan maksaan, kylkeen oli töpätty muusia, pekonia, sipulia, kermakastiketta ja puolukoita!





Ai että maksa oli kypsennetty juuri oikein ja kaikki muukin annoksessa oli enemmän kuin kohillaan! Hintaakaan tuolle tuotteelle ei kertynyt kuin 18.5€, tämän jälkeen kelpasikin mennä unille ja valmistautua seuraavaan päivään.
Lauantaina tupa täyttyi ihmisistä ja porukkaa riitti ihan tungokseen asti. SMOTO tekee paljon eri tahojen kanssa yhteistyötä ja la aamupäivästä vieraana kävivät Mopoilevat nuoret, keskusteltiin mm. yhteistyökuvioista, virittämisestä, pajatoiminnasta. Nuorissa on tulevaisuus ja hienoa nähdä, että harrastuksen parissa on iso joukko reippaita motoristin alkuja!



Samoin lauantaina palkittiin kerhoja jotka ovat olleet tukemassa SMOTOn toimintaa se 30-vuotisen uran alusta asti! Puheenjohtaja Jari Kielinen jakoi kunniakirjat. Palkittuina kerhoina paikalla olivat Jokioinen, Loimaa, Raisio, Tornio, Hämpy, Tump ja Napapiiri kävi hakemassa kunniakirjan myöhemmin.



Muutenhan messut jatkuivat perinteisissä merkeissä, eli kierrellen ja katsellen pyöriä ja tuotteita. Pyörää ei tullut ostettua, vaikka se haave tulikin käytyä istumassa ja tarjous pyydettyä, mutta ajokamppeet ostin Rukan osastolla, ensi kesänä nähdään onko ko. merkki maineensa veroinen.






Kuten kuvista näette, porukkaa riitti ja kokemus messuista näytteilleasettajana oli varsin mukava, ensi vuona uudestaan, jos vain kutsu käy. Messut näkee aivan toisella tapaa kun ei tarvitse juosta koko messuhallia yhden päivän aikana.

JMK:n biljarditurnaus

  Vierivä kivi ei sammaloidu ja siksi JMK järjestää toimintaa myös talvellakin, nyt oli vuorossa klubin biljarditurnaus. Sitä ennen piti ku...