tiistai 30. heinäkuuta 2019

Moporeissu Norjaan

Kesän pidempi moporeissu suuntautui Norjaan ja kohteena Nordkapp, sinänsähän Norjassa ei tullut oltua kuin 2 yötä ja 3 päivää. Ensimmäinen yö oltiin Rovaniemellä. Kelihän oli mitä parhain tai ehkä jopa liiankin hyvä, sillä toppavaatteissa reipas 30 astetta on jo vähän liikaa.





Majoittuminen Hotelli Aakkenuksessa 79€/yö sis. aamupalan, hyvä perustason hotelli. Kadun äänet tosin kuuluivat aika hyvin huoneeseen eli kannattaa pyytää huone sisäpihan puolelta tai käyttää korvatulppia. Aamiainen oli hieman vaatimaton mutta riittävä, eli kaikki tarvittava löytyi.
Seuraava etappi olikin Inariin, matkalla käytiin Kaunispään huipulla, josta on kyllä hienot näköalat ympäristöön.




Hotel Inari tarjosi hyvät puitteet majoittua ja edellista majapaikkaa paremman aamupalan, hintaan 115€/yö. Poroja löntysteli jo ihan keskustan kaduilla. Oli yksi jäänyt kiinni jo takapaihan naruihinkin. Jotka muuten oli siellä sen takia, etteivät ne menisi pihakäytäville.








Inarista matka jatkui Karigasniemen kautta Norjan puolelle. Se on jännä että miten maisema muuttuu melkein heti rajan ylityksen jälkeen. Kaverin suosituksesta majoittuminen oli muualla kuin Nordkapissa. Olimme reilun 120 km päässä itse pääkohteesta Olderfjordin turistikeskuksessa, joka mielestäni oli kohtuuhintainen (Norjan hintatasoon) 83,5€/yö. Aamupala oli myös ihan riittävä. Huoneet olivat todella pieniä, kaksi sänkyä mahtui juuri ja juuri huoneeseen ja kylpyhuone oli isompi kuin itse huone. Saatavana on myös mökkejä.






Jyrki oli bongannut ns. museotien, joka lähti aivan majapaikan vierestä ja matkakaan ei ollut kuin reilu 35 km suuntaansa, hieno pätkä oli ajella, aivan vuonon rannassa mutkaa mutkan perään. Lampaita sai vain varoa, on muuten tyhmä elukka! miksi nukkua tiellä kun olisi piennartakin tarjolla!













Toisen päivän aamuna nokka kohti Nordkappia. Keli oli alussa ihan hyvä vaikka yöllä oli tullut vettä. Varsinkin se pitkä tunneli, joka menee meren alla, oli veikeä ajaa. Tunneli on reippaan 6 km pitkä ja laskee aika jyrkässä kulmassa ja nouseekin tietenkin kun puoliväli on saavutettu. Tämän tunnelin jälkeen kaikki sitten muuttuikin. Ensin tuli tuuli, joka puisti pyörää niin, ettei pystyssä meinannut pysyä. Mitä lähemmäksi huippua kohdetta tultiin myös sumu sakeni, näkyvyys oli pahimmillaan vain 2-3 metriä ja tuuli vain voimistui tehden jo ajamisesta vaarallista. Pyörän kun pysäytti, sai tehdä hartiavoimin töitä että sai pyörän pysymään pystyssä. Parkkipaikallekin piti asetella pyörä että tuulen suunta oli edestä. Joten Nordkapista ei lauluja jälkipolville jäänyt, kun ei edes viitsinyt patsaalle kävellä, joten kuvia ei montaa ole mutta onpahan nyt tuollakin käyty! En ole ikinä tätä ennen pelännyt ajaa moottoripyörällä, mutta nyt piti pelätä, paluumatkallakin tuuli yltyi reiluun 25m/s puuskissa kuulema yli 30.







Sitten alkoikin kotimatka. Altan ja Kautokeinon kautta Muonioon. Olipa muuten hemmetin hieno väli ajella tuo Alta Kautokeino väli! Niin makeaan mutkatietä ettei missään ja ne maisemat! Jotka ei kuulema ole Keski-Norjaan verrattuna mitään. Eli seuraava reissu kun Norjaan tulee niin, suuntautukoot se sinne.






Muoniossa majoittuminen oli varattuna paikalliseen SEO huoltoasemalle, hieman jännitti että mitä sieltä tulee mutta saunallinen erittäin siisti ja iso huone vain 95€/yö sis. aamupalan. Tätä paikkaa voi suositella lämpimästi! Muonio on pieni paikka ja keskustassa ei paljoa ole. Viimeinen majapaikka osui Ouluun ja Sokos Hotel Arinaan, ajomatkasta ei paljoa kerrottavaa ole. Aavasaksalla kuvaustauko ja pikku poikkeama Ruotsin puolelle, Haaparantaan.








Oulussa vielä yhteys työkaveri Kariin ja terassille! Mukava yllätys oli myös että toinen työkaveri Ville oli samaan aikaan Oulussa. Karin sanoin kaksi vuotta sai olla rauhassa ja sitten samana päivänä tuplat! Muutamilla olusilla tuli käytyä ja muutenkin reissun ruuista voitte lukea Viskisiepon blogista. Reissu oli hieno ja hyvä, tuota Nordkappia lukuun ottamatta. Kiitos matkaseurasta kaikille! Lopuksi vielä ajokuvaa reissusta.



Niin kilometrejä pyörään kertyi 2685 km. Alla kartta reitistä, ei nin kovin tarkka mutta kyllä siitä osviitan saa missä tuli käytyä.



sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

John Smith Rock Festival

Jälleen oli aika John Smith:n ja nyt taisi olla 4. kerta kun kyseinen festivaali otti Peurungan haltuun. Ensiksi pitää todeta että en ole mikään kokenut festarikävijä. Kierrän niitä todella vähän mutta kun lipun sai ns. ilmaiseksi, niin miksipäs ei lähtisi, tosin jos pitäisi jaksaa kolme päivää talsia tuolla ja vaikka olisi selvin päin, kuten muuten nytkin niin en jaksaisi! En vain käsitä miten jotkut jaksaa vetää kiisseliä 3 päivää ja vielä bailata, mutta kait se on että vanhuus ei tule yksin!
No mutta itse asiaan kun kerta olin vain lauantain, päätin olla koko rahan edestä ja aloittaa heti kun vain ensimmäinen bändi nousee lavalle. Nytkin mukana oli paljon bändejä joista en tiennyt mitään. Ensimmäisenä lavalle nousi Bloodred Hourglass




Bändi tarjosi ihan näpäkkää mättöä ja oli mielenkiintoinen uutuus, siis itselle! Itse en ole mikään suuri death metallin ystävä mutta tätä melodisempaa genreä jaksaa kuunnella hyvinkin, hyvän setin pojat vetivät! Seuraavana lavalle asteli Viikate, joka edustikin sitten jo ihan eri genreä ja oli itsellekin entuudestaan tuttu. Viikatteen biisit ovat hyviä ja pidän bändistä, vaikka bändin tuotoksia ei levyhyllystä löydykään.




Viikate on kyllä takuuvarma esiintyjä ja musiikissa on jotain mukavan kaihomielistä melankoliaa! Tämähän kyllä toimi loistavasti! Kolmas bändi oli itselle niin ikään tuntematon H.E.A.T, joka tulee ruottinmaalta! 




H.E.A.T edusti sitä rauhallisempaa genreä tässä osastossa, miksiköhän tätä nyt kuvailisi? sellaista poppiheviä, joka ei ole mikään huono asia, tämä varmasti uppoaa suurimmalle osalle kansaa, jopa niihinkin jotka eivät niin raskaan musiikin ystäviä olekaan. Itselle tämä toimii ja kertoo ehkä jotain omasta musiikkimausta sekin että itselle toimii niin örinähevi kuin tällainen europoprock, sekä kotimainen pop ja rock, eipä ole niin tylsää kun on musaa mitä kuunnella. Mutta itse bändiin, erittäin energinen keikka ja solisti oli kyllä varsinainen sähköjänis ja varmasti jäänyt aamulääkkeet ottamatta 😝 Lisää pukkaa ja nyt lavalle Michael Monroe, joka ei varmasti sen kummempia esittelyjä kaipaa!




Hatunnoston paikka! Ukko on kiertänyt sen 40 vuotta lavoja ja edelleen on sellainen sähköjänis ja yleisön haltuun ottaja ettei missään, vaikka itse musiikki ei itselle niin uppoakkaan, on miestä ja bändiä ilo seurata lavalla!
Otetaanpas hieman kantaa itse festivaaliin. Vaikka en kovin monissa festareissa ole kulkenutkaan, on tämä näinä kahtena kertana itseen tehnyt vaikutuksen. Se järjestelyjen taso mikä John Smithissä on, kaikki toimii ja vaikka nytkin paikka oli loppuunmyyty, niin alue on tehty tarpeeksi isoksi, ettei tule ahtaanpaikan kammoa. Vessoja riittää, ruokahuolto toimii ja varsinkin vesipisteitä on riittävästi. En nyt äkkiseltään keksi mitään valittamisen aihetta!
Monroen jälkeen lavalle nousi jälleen itselle täysin tuntematon JINJER, bändi tulee Ukrainasta ja sen olin päivän aikana kuulut että varsin raskasta soittoa on tiedossa ja kuulema naislaulaja osaa möristä!





Itselle liian raskasta pidemmän päälle mutta tällaisena lyhyenä annoksena menee! Tosin jos en olisi itse nähnyt, niin olisin sanonut että lavalla on kaksi eri laulajaa. Jos nyt oikein karrikoi niin "Johanna Kurkelasta" täyteen örinään ja noin "pienen" naisihmisen voimin! Ehdottomasti yksi päivän yllättäjistä ja positiivisessa mielessä! Vaikka ne "Kurkela" osuudet nyt ovatkin tuolla omalla videolla hieman vähissä mutta kuunnelkaa juutuupista! Sitten askeleet kohti rantalavaa, jossa aloitteli Mokoma. Mokomahan sai porukan "riehumaan" tämä moshpitiksi kutsuttava toiminta on mielenkiintoista katoa ja vaikka se näyttää että siinä koitetaan vahingoittaa toista ei kuitenkaan siitä ole kyse ja porukka nostaa kaatuneen "veljen" ylös. Rajunnäköistä touhua, johon itse en ottaisi osaa.






Videolta näkyy paremmin mistä on kyse. Mutta miettikääs tätä, yhtään riitaa tai tappelua ei tuon aikana ole, porukka tönii toisiaan sulassa sovussa! Mokoma ei ole itselle koskaan kolahtanut eikä se sitä tehnyt nytkään, tämä vaan ei jotenkin uppoa yhtään. Mokoman jälkeen settiä aloitteli The 69 Eyes, bändi tuttu, mutta livenä en ole nähnyt. 





Tuttuja biisejä ja hyvin pojat keikan veti, mutta todettava että levyltä tämä on parempi. Jos bändistä vaihtaisi rumpalin, niin aika hiljainen olisi lavaesiintyminen, toki Jussi69 tekee peliliikkeitä koko bändin puolesta ja edestä ja se näkyy jo kaverin kropassakin, rasvaprosentti on varmasti miinuksella! Musiikillisesti siis hyvä mutta esiintyminen aika laimeaa, jos Jussia ei lasketa! Toki myös solistin persoonallinen ääni tuo oman lisänsä settiin. Lisää pukkaa ja nyt lavalle Insomnium, joka soittaa melodista death metalia, ainakin netin mukaan.




Ei missään nimessä huono! Energinen setti! Tässä vaiheessa pitää sanoa että allekirjoittaneeseen alkoi iskeä jo pientä turnausväsymystä mutta sinnillä eteenpäin! Onneksi pienen hengähdystauon antoi ilotulitus, tosin mietin miksi näin "aikaisin" kun oli aika valoisaakin vielä mutta kait tässä on joku sääntö tai meluhaitta miksi raketit ammuttiin tässä välissä.



Toiseksi viimeistä viedään ja lavalle asteli Islantilainen Sólstarif, joka niin ikään oli täysin tuntematon bändi.




Tämähän kolahti, oli muuten illan yllättäjä! Melankolista, synkkää ja juurevaa rokkia/heviä! Toimii! ja vaikken ymmärtänyt sanaakaan mitä siellä laulettiin, sillä laulut ovat Islanniksi, niin silti meni luihin ja ytimiin! Tätä voisi lähteä katsomaan toistekin. Illan päätti Amorphis.





Oli hieno setti ja vaikka kuinka väsytti niin kyllä tämän tahtiin jaksaa heilua! Loisto päätös pitkälle päivälle! Päivän parasta antia tarjosi Sóltarif, H.E.A.T ja JINJER, juurikin tuossa järjestyksessä.
Loppusanoiksi on pakko kiittää tapahtumasta vastaavia ja niitä talkoolaisia, jotka pitävät juhlakansasta huolta, niin vessapaperin riittävyydestä kuin ruoka- ja juomapuolestakin yms. järjestelyistä. Suuri kiitos teille! Ei ihme että ko. festari on äänestetty Suomen parhaaksi, sillä sitä se eittämättä on! Lopuksi vielä video päivästä, jokaiselta bändiltä biisi ja hieman aluekuvaa, pitkä pätkä mutta koittakaa jaksaa katsoa!


Reissu syksyiseen Tukholmaan

Ammattiyhdistystoiminnassa on monia hyviä puolia, tässä yksi! Kohtuu edullisella omavastuulla pääsi risteilemään ja päiväksi pyörimään Tukho...