Nyt aletaan olemaan jo jännän äärellä, sillä huomenna 11.11. juna lähtee aamulla kohti Helsinkiä ja lentokenttää, mutta silti ei ollakaan, koska jostain syystä en nyt osaa jännittää. Enkä edes hehkuttaa kun olen lähdössä tähän astisen elämäni isoimmalle seikkailulle!? Moni kaveri on hehkuttanut kuinka siistiä on että lähden ja miten upea tämä matka tulee olemaan, mutta itse olen kohtalaisen viilipyttynä pysynyt ....ainakin vielä.
Mistä tämä sitten johtuu? yleensä olen hermoilija ja jännitän uusia asioita ja tuntematonta. Luulen että yksi syy sille on se, että en tee tätä yksin, vaan mukana on 11 muuta motoristia. Ja toinen syy on uskoakseni muutto, joka on vienyt paljon aikaa ja resursseja, niin ettei ole ehtinyt jännittää. Kolmas on ehkä se, että tämä on itselle niin iso asia, että kroppa ja pää varmasti suojelee jo itseään pelkästä järkytyksestä 😂.
No mutta oli miten oli, huomenna alkaa elämäni reissu ja elämäni pisin lento! Ensin lennetään HKI- Frankfurt, jonka kesto on siedettävät 2h 45min, tämän jälkeen lento Singaporeen, joka onkin sitten 12h 15min ja sieltä Aucklandiin 9h 55min. Eli koneessa saa istua 24h 55min!! jösses mikä aika! ja kun en yleensä saa näissä härveleissä nukuttua, niin voi olla kuuppa hieman sekaisin kun pääsee perille.
Onneksi on kuitenkin seuraa, sillä kaima Kuopiosta lähtee samoilla lennoilla ja onneksi olemme 13.11. perillä ja ajot alkavat vasta 16.11., joten ehtii hieman kääntää kelloa pään sisällä. Olen tosiaan tämän reissun muutaman henkilön tavannutkin, tuon kaiman Imatran ajoissa, jossa vain vahvistui se että myö Petrit ollaan vaan lupsakoita ihmisiä 😝.
4 muuta tapasin kesällä järjestettävässä yhteisajotapahtumassa, jonne olin ainut joka tuli ns. kehä3:n ulkopuolelta ja edelleen vahvistui että leppoista sakkia on mukana ja ammattitaitoista! Toki muut olen tavannut sitten etäyhteyden välityksellä matka-infossa.
Hikinen päivä oli mutta hienon reitin oli Riitta meille valinnut. Lähtö oli Bembölestä, josta ajettiin Kino Laikaan ja Karkkilan kautta Cafe Lättikselle.
Itselle kertyi vajaa 680 km tuolle päivälle, mutta oli se sen arvoista! Mukava kuitenkin nähdä porukka kasvokkain, vaikka nyt yhden ajolenkin ja päivän aikana ei mitään syväluotaavaa tuttavuutta ehdikään tekemään.
Mitä sitten pakata mukaan tällaiselle matkalle? varsinkin kun ajokamppeet pitää olla mukana ja kaikkien kamojen pitää mahtua kuitenkin kohteessa pyörän kyytiin. Oma tapa on se että kerää kauhea kasa kamaa ja rupea sitten karsimaan. Joka kerta on kuitenkin ollut liikaa tavaraa mukana ja eihän tämä nyt ensimmäinen reissu ole, jossa pyörällä ajellaan reipas parisen viikkoa. Otin toki varuilta kuormaliinat mukaan, niin voi tarvittaessa köyttää tuon putkikassin pelkääjän paikalle.
Mukana siis saa olla käsimatkatavarat ja kypärä sekä yksi ruumaan menevä laukku. Nyt järkeilin kamat niin, että pidän ajotakin päällä koneessa, jolloin se ei vie tilaa laukussa. Toinen miten jaoin kamat on se, että vaikka tuo ruumaan menevä kassi ei jostain syystä tulisikaan perille, on minulla käsimatkoissa sen verran tavaraa, että voi aloittaa ajamisen.
Sinne ne vain sujahtivat ja painon puolesta reppuun saa laittaa vielä 2 kiloa ja tuohon putkikassiin 12 kiloa, mutta tilaa ei pahemmin ylimääräisille ole. Toki takaisintulomatkalla ei tarvitse järkeillä mikä menee mihinkin vaan silloin sullotaan kaikki kolot täyteen.
No niin nyt hiljenen hetkeksi ja katsotan milloin on seuraavan kerran aikaa kirjoitella, tokihan faceen ja instan laittelen kuvia yms. mutta toivon että ehtisin päivitellä blogiakin matkan aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti