Kierros kotimaassa

Mikäs sen parempaa kesäisenä päivänä kuin kiertää moottoripyörällä pitkin kotimaata...no ehkä kiertää ulkomaita mutta silti! Matka alkoi hiukan klo 9 jälkeen Keskisestä Suomesta ja suuntautui ensin kohti Lahtea. Eka pieni pysähdys Padasjoen Seo:lla ja siellä lenkkisämpylä naamaan sekä sotaratsuun menovettä.

Lahdessa pieni pyörähdys Levon hautausmaalla kaverin haudalla ja sen jälkeen suunta ja suunnitelma olikin täysin auki. Pitkälle ei menty tuosta, sillä Suomen MP-museossa en ole käynyt ja sinne veri nyt veti kun lähellä oltiin. Yllätys olikin suuri, kun piha oli täynnä pyöriä ja väkeä niin perhanasti.

Kävi ilmi, että siellä olikin Kopteri British Bike Day ja piha olikin täynnä toinen toistaan hienompia brittipyöriä. Porukkaa oli todella paljon ja terassi ihan täynnä. Varjopaikkaa oli itsekin etsittävä, sillä ajokamppeissa meinasi hikeä ja vaahtopalloa pukata. Nestettä kului ja nyt vilvoittavan hetken tarjosi 0% olut...tai no oluen korvike, eihän tuo ihan oluelta maistu mutta vettä parempaa kuitenkin.

Itse museossa en käynyt mutta ravintolan puolella tuli pyörähdettyä tuon pihatapahtuman lisäksi. Hienosto oli sisustettu tuokin.

Muutama klubilainenkin tuli tuolla nähtyä, joten kerhonkin porukkaa oli tuolla liikkeellä. Tuolta suunta kohti Tamperetta ja kun ei kiire ollut, niin mentiin, ajettiin ja pysähdyttiin ihan fiiliksen mukaan. Eka stoppi kauppakeskus Tuuloseen kun pari lentsikkaa osui silmään tien poskessa.

Tuosta ei sitten tarvinnutkaan ajaa kuin vajaa 10 kilometriä kun seuraava kyltti ohjasi matkaajan hieman sivummalle. Tuuloksen keskiaikainen kivikirkko oli kohde ja mikäs tuossa oli pyörähtäessä.

Samalla janoinen matkaaja sai vesipulloihinsa täytettä. Matka jatkuu kohti Tampesteria, mutta jälleen kohtalo puuttuu peliin. Silmiin osui kyltti jossa luki Valkeakoski, hetken tuon kyltin jälkeen välähti, ei perkele Kontio ja Parmas! Eli pyörä ympäri ja nokka kohti "Mokkapirttiä" sekä poliisilaitosta.

Ei näkynyt kumpaakaan poliisia eikä sen puoleen Sumeliustakaan. Ihan huippu city! Ainakin tunsi olevansa turisti, kun käveli keskustassa. Siinä sitten tajusin, että edellisestä ruokailusta alkaa olemaan tovi, joten kännykkä käteen ja katsomaan tarjontaa. Kun pitseriat ja kebabit ei kiinnostanut osui silmään Ravintola Musta Kissa. Tuulettimen alta löytyi mukavan viileä paikka istuskella ja selata ruokalistaa. Lautaselle eksyi Chilihärkä.

Olipa muuten suunmyötästä! Tuossahan oli Black Agnus ulkofileepihvi, sipulilla, aurinkokuivatuilla tomaateilla ja valkosipulilla maustettu chilikastike ja kermaan muhennettua valkosipuli-yrttiperunaa. Ai että pihvi oli kyllä niin hyvä ja kypsyys täysin se mitä pyydetty eli medium! Poltetta oli juuri sopivasti ja nuo perunat! avot! Kyllä tuolla jaksoi taas jatkaa matkaa. Hintaa annokselle ja tuopilliselle vissyä tuli karvan päälle 30€! Ruuan jälkeen soittelin kaverille, keittäisikö jälkiruokakahvit. Keula kohti Tamperetta ja siellähän kahvit ja pullat olivat valmiina, kun saavuin paikalle. Mukava oli turista joutavia! Kahvin jälkeen kohti kotia ja illansuussa saavuin pihaan. Hieno reissu, josta kertyi 484 km ja aikaa reissuun meni reilu 11 tuntia, josta ajaen reipas 6.

Juhannus 2020

Juhannus, tuo keskikesän ja yöttömän yön juhla, jolloin Suomalaiset pakenevat arjen kiireitä mökille tai piilopirttiin. Siellä grillataan uidaan, saunotaan ja nautitaan "virvokkeita". Omalta osaltani tämä Juhannus ei tuosta tehnyt poikkeusta, sillä mopon nokka kohti maaseutua ja mitä Suomalaisinta järvimaisemaa.

Kyllä noissa maisemissa kehtasi loikoilla ja vielä kun kelit olivat aivan mahtavat. Sauna lämpeni useamman kerran päivässä, välillä oli mukava pulahtaa vilvoittelemaan järveen, vesikin oli niin lämmintä että siellä pystyi lillumaan vaikka miten pitkään.

Välillä tosin pitää syödäkin että jaksaa valvoa, saunoa ja uida. Ensimmäinen kattaus oli kasviksia, makkaraa ja salaattia. Chilibratukat ja muutama normimakkara upposivat kapeisiin kasvoihin!

Mökille oli ilmestynyt myös erilaisia vesileluja, joista yksi oikein nimettiin, kyseinen linnunpelätin sai nimekseen Lisbeth ja kyllä tuolla mertenkauhulla kelpasi köllötellä. Ainut huono puoli Lisbethissä oli että, aikas tuuliherkkä kaveri oli ja ohjattavuuskaan ei ollut paras mahdollinen. No mutta rannalta päästiin avoveteen ja takaisin!

Toisen päivän kattaukseen olin tehnyt etukäteisvalmisteluja, eli keittänyt kanat kotona ja tehnyt niille viskikola-marinadin. Tuttuun tapaan sekaan kasviksia, halloumia ja salaattia.

Mukana myös hörskypottuja, eli uusia perunoita, joihin keittämisen jälkeen laitettiin kevätsipulia ja smetanaa. Ai että oli muuten herkkua! Siitä vielä yösoudulle, niin eipä tuossa paljon muuta voi vaatia.

Viimeisen päivän kattaus olikin oikeastaan sitä mitä vielä kaapista löytyi, eli perunat lämmitettiin uudestaan ja kaapista löytyvät makkarat paistettiin. 

Kyllä näillä eväillä sai aivan kelpo Juhannuksen! Tuohon vielä aimo kasa pienpanimo-oluita ja pikkasen kuoharia, niin ei voi kovin metsään mennä. Kertakaikkisen mukava ja maistuva Juhannus! Kotiin palatessa ajattelin että nyt ei jaksa hifistellä ja mennään valmiilla, eli joku grillivalmis lihavalmiste ja sillä hyvä, ostin Tamisen Grillikäpäliä ja chilimakkaraa.

Paketissa oikein luki valmiiksi maustettu. Jos nyt jauhelihan voi vielä tappaa, niin tuossa se oli tehty: En mauttomampaa valmislihaa ole syönyt, ois pitäny tyytyä grillitassuihin, niissä on edes jonkinlainen maku. Noita ei kannata ostaa! Lopuksi vielä pikkaisen ajomatkasta ja järvimaisemasta videota.

Lidl:n Hehkuva ja Wilhelmin Carolina Reaper Chili

Kesän ensimmäiset makkara-arvostelut! Harmittaa oikein että ei ole ehtinyt näitä tekemään, toisaalta näitä on hankala tehdä kun makkaroita ei myydä yksittäin vaan pitää aina ostaa koko paketti, kesän lopussa onkin aika kasa makkarapaketteja pakkasessa, joista on otettu vain yksi makkara.

No mutta asiaan, todetaan heti että jos sinulla on tuon Carolinan lisäksi muita makkaroita, syö ne ensin.

Hieman tulee ensin mieleen jokin Louisianalainen mauste. Hyvin mehevä, hyvä suola ja poltetta kyllä löytyy, tulee mukavasti ja harvinaisen vahvasti esiin. Normi makkara ei tämän jälkeen varmasti maistu miltään. Tämä vahvasti jatkoon, hyvä makkara.

Lidl:n Hehkuvassa sanotaan että Hedelmäinen Chili. Tämä siis maisteltiin ensin.

Mehevä, polte tulee mukavan lempeästi, makeahko maku. Hyvä suola, tämä näistä ehkä parempi vaikka olenkin tulisen ruuan ystävä mutta tuo edellinen peittää muut maut alleen jos sellaisen syö, ehdottomasti tämä tulee olemaan tämän kesän grillissä toistekin. 

Kesäilta Figarossa ja erillainen kyyti kotiin

Nyt pääsi oikein herkuttelemaan kun koronan takia olleet rajoitteet hieman löyhentyi. Suunta kohti Jyväskylän ehkä yhtä parhaimmaksi mainostettua ravintolaa Figaroa. Kun emme oikein osanneet päättä mitä söisimme, päätimme pitää tuumaustauon kera sangrian, joka olikin oiva viilennyt kuumaan iltaan ja hyvä ruokahalun herättäjä.

Alkuun päädyimme tapaslajitelmaan, josta riittikin herkkuja hyvin 3 hengelle. Tuon voisi hyvin ottaa alkuun jopa neljälle. Lajitelmassa oli Iberico-kinkkua, Chorizoa, Manchego- ja Saint Agur-juustoa sekä viikunahilloa, Marinoituja tomaatteja ja oliiveja, Anjoviksia, Pepperoneja, pikkelöityä punasipulia ja tonnikalamajoneesia, Espanjalaiset lohkoperunat ja aiolia sekä leipää

Olipahan muuten herkkua kerrakseen, söin jopa anjoviksia, oliivit olivat ainoita joihin en koskenut, mutta maut ja varsinkin fiilis oli kohillaan! Pääruuaksi otin Wagyu Sanwitchin, jossa oli savustettua wagyuhärän rintaa, sveitsiläistä juustoa, hapankaalia, tomaattimajoneesia ja valkosipulivoissa paistettua leipää.

Hyvää oli tuokin, tosin juustoa oli niin paljon että ihan ähkyyn tuli. Samoin olisin ehkä toivonut että hapankaali olisi maistunut enemmän, mutta loistava leipä silti ja erittäin täyttävä! Palvelu pelasi moitteettomasti ja turhia odottamisia ei syntynyt. Eikä hintakaan ollut minusta mitenkään kohtuuton lasku teki reipas 140 mutta kun otetaan alkurinksut, alkuruoka, pääruoka sekä 2 lasia viiniä ja yksi olut niin hyvinkin maltillinen.

Siinä sitten mietimme jo kotiin lähtöä ja katselimme linja-autojen aikatauluja, mutta veri veti vielä satamaan ja muutamalle pussikaljalle. Satamaan päästiin ja A-M bongasi muutaman tutun kaverin, jotka olivat lähdössä veneilemään. Siinä kun pohdimme että mennäkkö veneeseen, vai linkillä kotiin kippari kysäisi, että mihinkäs pitäisi päästä. Ja kun vastasimme, niin meille kerrottiin että pääsee veneellä Muurameenkin. Niin alkoi hieman parempi linja-autokyyti kotiin.

Tuhannet kiitokset seuralaisille ja varsinkin veneen kipparille ja siellä olleelle seurueelle, teitte tästä kesäisestä lauantai-illasta unohtamattoman. Muuramen satamasta olikin kiva kävellä kotiin leppeässä kesäyössä!