keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Tour de Fra...eikun Viro

Niin se tämäkin vähäpoika pääsi pyörällä ulkomaille...tai pääseehän sitä kun vain lähtee ja mikä se onkaan parempi tapa aloittaa vaatimaton 6 ja ½ viikon loma kuin lähtemällä heti silläänsä pois kotoa!
Eli suuntana siis Viro ja tarkoituksena kiertää viikonaikana seuraavat paikat: Pärnu, Viljandi, Tartto ja Narva.

Matkaan siis lähdettiin lauantaina heti aamutuimaan ja suuntana Helsinki ja lautalla yli lahden suoraan kohteeseen eli Tallinnaan ja sieltä Pärnuuhun.


Padasjoella ripsautti vettä mutta kuivana pysyttiin.













Odottelua satamassa, vaikka oli pilvistä olo oli kuin saunasa.










Pärnu kaupunki jonka väkiluku tuplaantuu kesällä ja monet luulevat sitä eläkeläisten täyttämäksi kylpyläparatiisiksi. Se on kyllä sitäkin eli kylpylöitä riittää mutta mikään tekohampaisten pullasotkukaupunkin se ei ole vaan kaunis ja viehättävä puistojen kaupunki, jonka uimaranta vetää vertoja minkä tahansa etelän kohteen rannoille! Majoituimme taas kerran Vierastalo Aleksandrissa josta meillä oli vuokrattuna 3 hengen mökki.



Pärnuun kävelykadun alkua.










Kävelykatua edelleen, kuva on aamusta joten ihmisiä ei vielä näy katukuvassa.










Pärnu on myös puistojen kaupunki.




































Taivas uhkaavan tumma mutta vettä ei tullut, ranta on Pärnuussa aivan upea ja siisti.










Hiekkaveistoksia oli joku väsännyt.













Rantaa edelleen ja sitä muuten riittää!











 Puistoissa on tapahtumia niin lapsille kuin aikuisillekkin.











Pärnuusta löytyi myös kohde jossa en ollut käynyt tai varmasti nitä on paljonkin mutta aallonmurtaja kannattaa käydä kävelemässä vaikka matkaa kertyykin yli 2 km.








Näkymät rantaan ovat vallan mainiot ja aallot lyövät välillä näyttävästi murtajaan.












Kahvilan katosta väsyneet reissaajat. Kahvi on yllättäen melkein yhtä kallista kuin Suomessa mutta kakut sitäkin halvempia!









Kauppoja ja putiikkeja kävelykadulla riittää eli jos nyt sattuu tykkäämään shoppilusta niin sitäkin voi harrastaa.








Viro on myös halpa maa eli ruoka, jouma ja majoitus löytyy kohtuuhinnalla jos ei vaadi aivan viittä tähteä ja kuuta taivaalta. Virossa myös tiet ovat kohtuukuntoisia mutta aika tylsiä näin motoristin kannalta. Paljon on tietyömaita sillä vanhoja huonokuntoisempia teitä kunnostetaan reilusti.

Seuraava etappi oli Viljandi, tämä reissu oli minulle siinä mielessä neitseellinen etten ole pöhlöspäissään käynyt missään muualla kuin Tallinnassa ja Pärnuussa joten kaikki Pärnuun jälkeen koettu oli uutta. Viljandiin menevä tie oli tyypillistä Virolaista tietä suoraa peltoaukeaa ja muutama mutka. Itse kaupunki oli pienoinen pettymys. En toki kaipaa kauheaa hälinää ja peilipallojen välkettä ympärilleni mutta olisihan se kiva kun kaupungissa olisi muutakin kuin linja-autoasema.
No joo olihan Viljandissa hienot linnan rauniot, vanhakaupunki ja ranta mutta esim. ravintolaa ko. kaupungista ei meinannut löytää!! Viljandin ympärillä kyllä tapahtuu paljon ja luonnonpuistuja yms. patikointia voi harrastaa paljonkin.

Majapaikkana viljandissa oli Endla Hotel viehättävä pikku kahvila jonka yhteydessä on hotelli ja aivan pikkuisen kävelymatkan päässä keskustasta.



Viljandin majapaikka oli varsin viehättävä.

















Taloja kadun varrelta.













Viljandin ranta, kuten muutkin Viron rannat siisti ja hyvin hoidettu.











Niin sitä Suomipoikakin uskaltautui paljastamaan graniitinvalkean adonisvartalonsa ja kävi kahlaamassa hetkisen.










Auringonpalvojia rannalla riittää.












Linnanraubioiden sisääntulo, varsin vaikuttava on varmasti aikoinaan ollut. 
















 Edelleen sisäänkäyntiä!

















Linnan esittelyä ja historiaa.













Näkymät linanlta rannalle ovat vallan mainiot.












Näppärästi kaupunkiin oli laitettu turisteja varten tuollaisa kiintopisteitä.












Vanha kunnostettu vesitorni.

















Komeita rakennuksiakin löytyi.
















Myös muutama tärppi oli tarttunut tutuilta matkaan ja Viljandin vierailun aikana kävimme paikassa nimeltä Kilingi-Nömme kylä oli kuin olisi astunut 50 luvun Suomifilmiin hieno paikka käydä pyörähtämässä ja korostan sanaa pyörähtää. Sillä mitä tekee kunnon motoristi kun sade uhkaa no ottaa Linja-auton ja matkaan lähdettiin 11:30 mutta paluu oli takaisin vasta 16:30 ja tuota aikaa ei oikein tuon kylän nähtävyyksillä kuluteta.





Talot olivat todellakin kuin 50-luvulta osa varmasti olikin mutta myös uudet rakennukset olivat tehty samalla tyylillä.

















 Kirkon pihassa ollut patsas ja asuinrakennus.












Paikallisessa kahvilassa oli tunnelmaa, myös katto oli tehty nahasta.












Todistettavasti käyti kylässä, huoltoaseman kahvion täti oli varsinainen pakkaus, niin hiprakassa että lähti kesken työpäivän kotiin ja mies jatkoi hommia.








Mutta kuten sanoin niin kylä on todellakin näkemisen arvoinen. Niin ja miettikääs tätä matkaa kylään oli noin 50 km ja arvatkaas paljonko maksoi linkki? vertailuna kiskuriryöstäjä Jyväskylänliikenne veloittaa 6 km matkasta 3.1 eskoa tuo 50 km matka maksoi 3.5 eskoa!

Viljandista matka jatkui kohti Tarttoa mutta järvi etelästä kiertäen. Tietkin alkoivat muistuttamaan Suomen tiestöä eli mutkaa ja mäkeä oli ihan mukavasti, järven eteläkärkeen päästyämme päätimme piipahtaa tuossa hiihtäjien ja kaikkien hemohessien luvatussa pyhätössä eli Otepäässä.



Täällä sitä voi hiihdellä kesät talvet, jos siitä vain sattuu tykkäämään.











Näillä ratsuilla ei hiihtopolululle ollut asiaa. Niin lämpötila oli noin 27 astetta.









sieltä siis Tarttoon ja siinäpä vasta kaupunki Keski-Suomalaisen motoristileipurin mieleen, vanha hansakaupunki ja rakennuksisa ja nähtävyyksistä löyttyy. Oli yliopistoa, KGB-museota, anatomianäyttelyä, hienoja rakennuksia ja mikä parasta niin sattumoisin Eurooppapäivät olivat kaupungissa samaan aikaan.



Raekojaplats:n suihkylähde, suutelevat opiskelijat.














Turistina paikalle, kamera ja kartta näkyvillä.


















Arkkitehtuuri viehätti ainakin allekirjoittaneen silmää Tartossa.



















Tarton yliopiston päärakennus.

















Ei horisontti ei ole vinossa vaan rakennus, varsin vekkulin näköinen.

















Eurooppapäivillä porukkaa riitti välilllä ihan tongokseen asti.

Tietystä kulmasta maalaus näytti jopa kolmiulotteiselta.







Enkeltensilta













Pirunsilta.












 KGB:n eristyssellissä ei paljoa mässäilty.








Pitihän se kokeilla ja jos tuolla olisi pitänyt olla pitempään olisi voinut alkaa nupissa viiraamaan.
















 Karut oli käytävät, sellit muuten olivat normaalin kerrostaloasunnon alakerrassa.
















Säkkipillijä oli hieno kuunnella, Samalla oli kiva haaveilla Scotlannin matkasta.












Tarttojoki oli hieno ja sen ympärillä oliva puisto kaunis.










Majapaikkana Tartossa oli Aleksandri Hotel tämä keskiaikaiseen rakennukseen tehty majapaikkaa voin suositella, hotellin yhteydessä oli myös hieno keskiaikainen ravintola joka kylläkin illalla muuttui diskoksi, joka ei nyt edes hyvällä tahdolla sopinut ympäristöön



Hotellin ravintolan sistus oli mitä mainion ja viimeistelty tarjoilijoiden asuja myöten.

















 Ulkupuoleenkin oli kiinitetty kiitettävästi huomiota.















Viimeistä edellinen siirtymä olikin kohti Narvaa mutta jälleen olivat olleet korvat auki kuin pikku päästäisellä ja pitihän sitä poiketa paikkaan nimeltä Pöltsamaa, joka on kuuluisa ruusupuistostaan. Valitettavasti näin kuuman kesän ollessa kyseessä oli suurin osa puiston kukista jo kuihtunut mutta muutamia kukkia oli jäljellä.



Jokikin oli hieman kuivunut kuumuudessa.













 Ruusuloistoa riitti, varmasti olisi ollut kesäkuussa paljon komeampaa.










Viimeisenä kohteena oli Narva, paikkana ihan mukava nähtävyyksien suhteen kuten Ahvenanmaakin mutta jos koitat puhua Viroa niin saat vastauksen Venäjäksi ja joka paikassa puhutaan Venäjää, Lontoon kielellä kyllä sitten palvelu sujuu. Johtuu siis tästä: . Viroa puhuu äidinkielenään noin 4 % narvalaisista. Muutoin asukkaat ovat pääasiassa venäjänkielisiä, kuten muissakin Itä-Virumaan kaupungeissa. (lähde: wikipedia ).
Eli jos haluat mennä "Venäjälle" ilman viisumia mene Narvaan! turistinähtävyydet ovat kyllä kunnossa mutta muuten olo on kuin vanhan Neuvostoliiton aikana! Kuitenkin ihan käymisen arvoinen paikka. Majapaikan virkaa ajoi Central Hotel viehättävä pieni hotelli. Aamupala poikkesi muista siinä että se tuotiin lautasella pöytään ja vain kahvi, leipä, mehu ja jugurtti oli vapaasti otettavissa.



Rakennukset oli ihan komeita mutta varsin rapistuneita.

















 Ruotsalaisetkin ovat jättäneet kaupunkiin jälkensä, muutenkin aika moni maa on jyrännyt ko. rajanylityspaikan yli.











Narvajoen ranta ja vastarannalla Venäjän puoli!












Iivananlinna rajan "väärällä" puolella











Ja rajan "oikealla" puolella Hermannin linnoitus.












Linnan sisäpihalla, varsinaiseen linnaan emme päässeet kun oli mennyt jo kiinni.











Muinaisjäänne vanhoilta ajoilta, kaikkien kaveri toveri Lenin

















Rakennuksia kunnostetaan kuitenkin kokoajan.
















Lopuksi vielä muutama kuva paluumatkalta Tallinnaan, jälleen oli leikittävä kameran kanssa. Kokonaisuudestaan matka oli varsin loistava ja mitään onnettomuuksia ei muutamaan vesirakkulaa luluunottamatta tapahtunut. Seura oli jälleen kerran vertaansa vaila ja itseään parempaa sekä majoituspaikat osuivat varsin nappiin. Suosittelen lämpimästi kiertämään maata ympäri ja käymään muuallakin kuin Tallinnassa.



Seuraavan reitin mukaan tuli ajettua, punainen on linja-automatka Kilingi-Nömmeen. Matkaa kertyi yhteensä 1419 km.










Niin se matka taittuu, peilin kautta otettu kuva.













Pleksi ja tuulivoimaa samassa kuvassa.













Kamera kiinni kypärän takaosaan ja kuvaamaan!

JMK:n biljarditurnaus

  Vierivä kivi ei sammaloidu ja siksi JMK järjestää toimintaa myös talvellakin, nyt oli vuorossa klubin biljarditurnaus. Sitä ennen piti ku...