tiistai 17. lokakuuta 2017

Lomailua Kreetalla

Arjen pimeyttä karkuun ja valohoitoa saamaan, kun sitä ei Suomen olemattomassa kesässä oikein saanut. Matka suuntautui Kreikkaan ja tarkemmin Kreetan saarelle ja siellä Agia Marinan kylään lähellä Haniaa.
Hotelliksi valikoitui sijainnin ja ehkä myös hieman vesipuiston takia Lolida Village, joka oli tosin lapsiperheille suunnattu hotelli, joka kuitenkin osoittautui oivaksi valinnaksi vaikka ei joka illalle ollutkaan ohjelmaa ja hotellin baaritkin menivät jo klo 23 kiinni, joten jos väsytti sai rauhassa nukkua ja tarpeen vaatiessa baarikatu oli aivan kiven heiton päässä. Meillä oli hotellissa varattuna vai aamupala, joka oli kyllä todella hyvä ja monipuolinen. Hotelli oli muutoinkin hyvin siisti, huoneet tilavat ja viihtyisät. Allasosastoja oli kaksi, joista toisessa oli tuo vesipuisto.








Niin kasvoilleni nousee edelleen hymy vielä näin reilun 40 vuoden iässäkin, kun jossain törmään vesipuistoon, lapsiahan on terve kun se leikkiin...vai mitä?. Jos oikein hakemalla hakee jotain pientä miinusta niin ns. pääaltaan seudulla leijaili aika-ajoin viemärin tuoksua mutta samaa tuoksua esiintyy toki muuallakin.
Kaupungin palvelut ja rannat ovat kävelymatkan päässä hotellilta ja kaikesta näkee että tämä turisteille suunnattu alue. Kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. Lauantai menikin vain makaamiseen ja syömässä käymiseen, sillä matka oli alkanut jo klo 23 perjantain puolella. Sunnuntaina tuli tutustuttua alueen rantaan ja pääkatuun.



Parille retkellekin tuli osallistuttua joista ensimmäinen oli jo maanantaina, jolloin suuntana oli Elafonisin saari, samalla retkellä pääsi käymään Agia Sophian tippukiviluolassa ja Voulgaran kylässä. Reissu alkoi tuolta kylästä jossa söimme paikallisesta tavernassa pienen piiraan, tämän jälkeen ajoimme tuonne luolaan, jonne kipuaminen oli kyllä jo oma kuntotestinsä, sillä rappusia oli reippaasti yli 200, mutta kiipeäminen kannatti, luola itsessään on aika pieni ja sen keskellä on pieni alttari. Elafonisin saari tai ranta on kyllä hieno vaaleanpunaisine hiekkoineen ja kirkkaine vesineen, siellä kelpasi kahlata ja lillua meressä, hieno reissu kerrassaan!





















Seuraava retki olikin jo keskiviikkona, jolloin suuntana oli Falassarna. Retkellä pääsi maistelemaan viinejä Karavitakisin viinitilalla ja tutustumaan oliiviöljyn valmistukseen Bioelan tilallaMolemmissa paikoissa sai tietoiskun tuotteiden valmistuksesta ja varsinkin tuon oliiviöljytehtaan tarina oli mielenkiintoinen, sillä he ovat siirtyneet teknologiasta takaisin perinteiseen oliiviöljyn puristamistapaa ja lopuksi pääsi maistelemaan vielä tilan tuotteita. Viinitilalla maisteltiin kahta punaviiniä, kahta valkoviiniä ja yhtä erikoisempaa jälkiruokaviiniä, joka oli tehty kuivatuista rypäleistä mikä antoi tuotteelle madeiramaisen maun. Viimeinen etappi oli tuo ranta, jonka valkoinen hiekka ja ehkä edellistäkin rantaa kirkkaampi vesi sai kyllä mielen virkeäksi. Se houkutteli tämän harmaahylkeen taas kellumaan aalloille!








Niin tuo yllä oleva oliivipuu on kuulema yli 3000 vuotta vanha ja se tuottaa edelleen satoa, samasta puusta  tehtiiin myös Ateenan 2004 Olymppialaisten seppeleet. Tiesittekö että tämä pieni saari tuottaa 5% kaikesta maailmasta tuotetusta oliiviöljystä ja että saarella on noin 35 miljoonaa oliivipuuta!














Paljon tuli käveltyä ja kierrettyä pääkadun liikkeitä ja siinä samalla aina välillä pysähdyttyä ottamaan pientä purtavaa ja janojuomaa.




Tuli käytyä myös kauneushoitolassa, jossa pikkukalat sai napsia jalkoja, varsin veikeä tunne eikä hintakaan ollut paha 5 euroa kymmenestä minuutista.


Torstaina lähdimme tutustumaan Hanian kaupunkiin, matka taittui kätevästi paikallisbussilla ja hintaakaan ei matkalla ollut kuin 1.8 euroa. Hanian kaupungissahan on Venetsialainen vaikute pienine kujineen ja katuineen. Kauppahalli on kokemus sinänsä tuoksuineen ja kalatiskeineen, ei ihan meillä taitaisi mennä säädöksistä läpi, jos tiskit olisivat noin.










Tiesimme yhden tuttavapariskunnan olevan myös Kreetalla ja mukava olikin kun törmäsimme Haniassa. Tämän pariskunnan kohdalla tuntuu pätevän sääntö että pitää lähteä kauas että törmätään, kiva oli vaihtaa kuulumiset ja käydä olusilla.


Siellä tuo päivä mukavasti vierähtikin ja ns. kotiin päästyä ei oikein muuta jaksanut tehdäkään kuin käydä jo kantapaikaksi tulleella Kahlua Cocktail baarissa paukulla ja nukkumaan.


Kaikki hyvä loppuu aikanaan niin myös loma ja perjantai menikin niiden muutaman tuliasostoksen tekemiseen ja omassa lähirannassa makaamiseen. Kelit kyllä suosivat jatkuvasti lämpöä oli reilusti yli 20, auringossa varmasti lähemmäksi 30. Kreetan hintataso on vielä varsin maltillinen, olut maksaa 2.5 – 4 euroa riippuen merkistä ja lasin koosta, drinkit maksavat 6 – 8 euroa ja ruoka kahdelta hengeltä ruokajuomineen noin 20 – 30 euroa. Kallein ateria kokonaisuus oli 32 euroa, jolloin lautaselle päätyi mustekalaa ja pitsaa, pitsat ovat jostain syystä kalliita hinnat huitelevat 7 – 15 euron välillä. Kaiken kaikkiaan Kreeta ja Agia Marina jätti positiivisen mielen!
Paluu tähän lonkeronharmaaseen kotimaahan oli hieman vastenmielistä tuon lämmön ja auringon jälkeen mutta ihminen osaa olla myös onnellinen pienistä asioista kuten se, että voi sen vessapaperin heittää sinne pönttöön eikä roskikseen! Lomailun kulinaarisista annoksista voipi lukaista Erakoituneen viskisiepon puolelta. Lopuksi vielä viikko puristettuna vajaaseen 7 minuuttiin!