Viikonloppu kokkina

Kirjoittelu onkin tyssännyt hetkeksi koska Korona ja mihinkään ei ole oikein päässyt, toki ruokaa on tullut tehtyä mutta eipä joka kokkauksesta viitsi tarinaa tehdä, mutta nytpä tuli aihetta kirjoitella ja mielummin harvoin ja asiaa kuin usein ja pask....

SMOTO pyysi kokiksi seminaariin ja mikäs siinä mukavaa hommaa vaikka ns. nyrkin ja hellan välissä saakin olla aika tiiviisti. Homma sisältää siis pe iltapalan, la ja su aamupalat ja la lounaan ja illallisen. 

Perjantai alkoi ensin kaupassa käynnillä, jotta saadaan sapuskat tehtyä kokousporukalle. Eipä ole tainnut koskaan olla allekirjoittaneen ostoskärryssä noin ruuhkaa.

On tuossa onneksi janojuomaa kokillekin, että ihan ei kaikkia nestemäisiä tarvikkeita ole tarkoitus laittaa ruokaan. Pe ilta alkoi iltapalan teolla ja tarjolla oli tällä kertaa lämpöisiä voileipiä. Leipiin tuli voita, ketsuppia, tomaattia, metukkaa, majoneesia ja cheddarjuustoa. Yksi syöjistä oli lihaton, joten hänelle meni kasvisleikkelettä. Tuosta kasvisleikkeleestä pitänee sanoa että olipas hyviä, en olisi erottanut tuotetta lihattomaksi, jos en olisi etukäteen tiennyt.

Tämähän on helppo ja kätevä iltapala ja isompikin määrä valmistuu samalla kertaa, leivät kun ovat kasassa niin uunista riippuen 200 - 225 astetta ja 10 - 15 minuuttia. Hyvin maistui saunan jälkeen huikopala porukalle, eikä pahemmin ylimääräisiä jäänyt. 

La aamuna kukonlaulun aikaan ylös ja kahvinkeittoon sekä muun aamupalan valmisteluun. Pekonit uuniin ja munat kattilaan, noiden valmistuessa uunissa pöydän kattaus ja muiden vermeiden valmistelut.

Aamupalan jälkeen oli hetki aikaa huilahtaa ja olin etukäteen selvitellyt mitä lähistöltä löytyy ja silmiin osui Rönnvikin viinitila ja mikä parasta samassa yhteydessä toimii pienpanimo Olutpaja. Mielenkiintoista tässä on se että en ole koskaan kuulutkaan ko. panimosta ja kuitenkin hyvällä omallatunnolla voin tituleerata itseäni olutharrastajaksi. Eli töppöstä toisen eteen ja kohti viinitilaa.

Miljöö on hieno, vanha maalaistalo ja rakennukset. Myymälään saapuessa tila oli tyhjä, mutta ei kauaa mennyt kun myyjäkin saapui paikalle. Siinä juttelimme oluista ja varsinkin viineistä. Tuli myös puhe siitä mitä olen nyt alueella tekemässä. Tästähän virisi ajatus siitä miten he saisivat tilan motoristien tietoon, ympäristöstä löytyy kuitenkin hienoja ajoreittejä ja paikka sopii pihankin puolesta hyvin motoristille. Lupasin edistää omalta osaltani asiaa ja kunhan mainokset ja tarkemmat tiedot saan, niin pistelen kyllä mainosta liikkeelle. Tuonne on avautumassa myös Bistro ja tulevaisuudessa tuolta saa myös sapuskaa, eli ensi kesänä tuonne on mentävä ruokailemaan. Enemmän infoa löytyy heidän nettisivuiltaan.

Mukaan tarttui raparperiviini, karviaisviini ja rypäs oluita. Viinejä en ole vielä maistanut mutta oluet oli kyllä hyviä, pisteet siitä että ei olla lähdetty tähän hapanolut/marjamehu villitykseen, vaan oluet maistuivat OLUILTA! ei marjamehuilta! Eli voin lämpimästi suositella, ainakin näitä mitä itse ostin ja maistoin.

Lounaaksi valmistin juustoisen jauhelihakeiton ja illalliseksi oli juustoista lihapataa. Valitettavasti piti sen verran kiirettä keittiössä että valmistusvaiheista ei pahemmin kuvia ole, eikä kyllä valmiistakaan tuotoksista. Keittoon meni palsternakkaa, porkkanaa, perunaa, purjoa ja reipas kilo jauhelihaa sekä loppuvaiheessa 2 pakettia tuorejuustoa. Mausteeksi kasvisfondueta, pippuria, ja yrttisekoitusmaustetta. Lihattomalle meni oma keitto jossa oli Mifun texmex jauhista.

Lounaalle ilmestyi myös "vieras", yksi SMOTOn perustajajäsenistä ja kaverihan päräytti paikalle moottoripyörällä! Hattua päästä, sanon minä! tuossa on sitä motoristihenkeä.

Lihapataan meni karjalanpaistilihoja, pippuria, suolaa, sipulia, paprikaa, palsternakkaa ja nesteeksi olutta. Koko satsi uuniin ja siellä se sai olla 200 asteessa tunnin ja sen jälkeen 125 astetta ja reipas 3 tuntia. Loppuvaiheessa lisättiin mukaan kaksi pakettia koskenlaskijaa.

Hyvväähän ja mureatahan tuo oli ja tuntui kokouskansakin tykkäävän. Lihattomalle, tein röstipihvejä perunasta, porkkanasta ja palsternakasta sekä kastikkeen raejuustosta, majoneesista, ranskankermasta ja ruohosipulista. Hyvin maistui kasvisruokakin. Siinä se meni rattoisasti viikonloppu ja hieman oli takki tyhjä kun kotiin pääsi 

Kesäilta Figarossa ja erillainen kyyti kotiin

Nyt pääsi oikein herkuttelemaan kun koronan takia olleet rajoitteet hieman löyhentyi. Suunta kohti Jyväskylän ehkä yhtä parhaimmaksi mainostettua ravintolaa Figaroa. Kun emme oikein osanneet päättä mitä söisimme, päätimme pitää tuumaustauon kera sangrian, joka olikin oiva viilennyt kuumaan iltaan ja hyvä ruokahalun herättäjä.

Alkuun päädyimme tapaslajitelmaan, josta riittikin herkkuja hyvin 3 hengelle. Tuon voisi hyvin ottaa alkuun jopa neljälle. Lajitelmassa oli Iberico-kinkkua, Chorizoa, Manchego- ja Saint Agur-juustoa sekä viikunahilloa, Marinoituja tomaatteja ja oliiveja, Anjoviksia, Pepperoneja, pikkelöityä punasipulia ja tonnikalamajoneesia, Espanjalaiset lohkoperunat ja aiolia sekä leipää

Olipahan muuten herkkua kerrakseen, söin jopa anjoviksia, oliivit olivat ainoita joihin en koskenut, mutta maut ja varsinkin fiilis oli kohillaan! Pääruuaksi otin Wagyu Sanwitchin, jossa oli savustettua wagyuhärän rintaa, sveitsiläistä juustoa, hapankaalia, tomaattimajoneesia ja valkosipulivoissa paistettua leipää.

Hyvää oli tuokin, tosin juustoa oli niin paljon että ihan ähkyyn tuli. Samoin olisin ehkä toivonut että hapankaali olisi maistunut enemmän, mutta loistava leipä silti ja erittäin täyttävä! Palvelu pelasi moitteettomasti ja turhia odottamisia ei syntynyt. Eikä hintakaan ollut minusta mitenkään kohtuuton lasku teki reipas 140 mutta kun otetaan alkurinksut, alkuruoka, pääruoka sekä 2 lasia viiniä ja yksi olut niin hyvinkin maltillinen.

Siinä sitten mietimme jo kotiin lähtöä ja katselimme linja-autojen aikatauluja, mutta veri veti vielä satamaan ja muutamalle pussikaljalle. Satamaan päästiin ja A-M bongasi muutaman tutun kaverin, jotka olivat lähdössä veneilemään. Siinä kun pohdimme että mennäkkö veneeseen, vai linkillä kotiin kippari kysäisi, että mihinkäs pitäisi päästä. Ja kun vastasimme, niin meille kerrottiin että pääsee veneellä Muurameenkin. Niin alkoi hieman parempi linja-autokyyti kotiin.

Tuhannet kiitokset seuralaisille ja varsinkin veneen kipparille ja siellä olleelle seurueelle, teitte tästä kesäisestä lauantai-illasta unohtamattoman. Muuramen satamasta olikin kiva kävellä kotiin leppeässä kesäyössä!

Kirja-, Ruoka- & Viinimessut

Tällaisia tapahtumia/messuja saisi olla enemmänkin jyvässeudulla, tapahtumia joissa pääsee nauttimaan eri tuottajien tuotteista ja töistä. Kyseessä siis Paviljongissa järjestettävät kirja-, ruoka- ja viinimessut, joihin päätin oikeastaan lähteä ihan hetken mielijohteesta, toki tarkoituksena oli katsella löytyisikö Clive Cusslerin kirjallisuutta, kun muutama teos vielä herran tuotannosta puuttuu. Yhden päivän lippu kustansi 15€. Ensin kiertelin koko alueen läpi ns. puolijuoksulla ja se mikä pisti silmään että ompas alue "pieni", siis jotenkin odotin että jokainen osio olisi ollut omassa hallissaan mutta ei. Ensin kiersin kirjamessujen tarjonnan ja kuuntelin hetken haastatteluja Epuista ja Jarlasta. Tämän jälkeen etsiskelinkin niitä kirjoja ja löysin 4 sellaista, joita minulla ei vielä ole.

Porukkaa oli ihan hyvin, klo ei kuitenkaan ollut kuin vähän yli 12. Kirjojen jälkeen tutustuin ruoka-puolen tarjontaan. Täältä löytyikin sitten jos jonkinmoista kiinnostavaa luomuviljasta, heinäsirkkoihin. Maisteltua tuli noita sirkkoja, chilikastikkeita, juustoja yms. Pidemmäksi aikaa pysähdyin kuuntelemaan Kape Aihisen ja Maija Silvennoisen "luentoa" täydellisen pihvin paistosta ja samalla siinä pääsi myös tuota tuotosta maistamaan ja hyväähän se oli! Kape on yksi suosikeistani näistä ns. julkkiskokeista! Se toki mikä huvittaa on että Kape peräänkuuluttaa aina tuoreita ja puhtaita raaka-aineita, mutta kaveri mainostaa Knorrin lihaliemikuutioita!?

Hinnat olivat luokkaa messu, eli kuten kuvastakin näkyy, niin pieni pala pitsaa kustansi halvimmillaan 6€. Sitten olikin viini-osaston vuoro. Viineistä kun en niin pidä, niin jätin ostamatta 12€ lasin ja lataamatta kortille rahaa että olisin saanut viinejä maisteltua. Hallia oli koitettu tehdä hämyisäksi ja osa näytteilleasettajista oli panostanutkin rekvisiittaan mutta paviljongin sivuilla olevaa kuvausta en kyllä allekirjoita "Tunnelmallinen ja tyylikäs alue" Ei tuosta betonibunkkerista vaan saa tunnelmallista, ei sitten millään. Tila oli käytännössä pitkä halli, jossa keskellä oli pöydät missä istua tai seistä ja laidoilla oli esittelijät.

En tiedä mistä se johtuu mutta sellaista tunnelmaa ei noihin halleihin tunnu saavan mitä tuollainen viini miljöö vaatisi, kirja ja ruoka osastoilla tuolla tilalla ei mielestäni taas ole niin paljoa merkitystä. Mitä jäi mieleen ja saiko rahoille vastinetta? Mielenkiintoisia haastatteluja mm. nuo Eput, Jarla ja Helena Petäjistö. Ruokapuolella oli paljon hyvää naposteltavaa ja oppia näytöskeittiössä. Viinipuolelta en voi arvostella kuin tuota tilaa kun en viinejä maistellut, edelleen toivoisin tuonne joukkoon myös oluita ja viskejä, toki oluttapahtumia on kesä pullollaan, joten voi olla että niitä on tuonne hankala saada. Kokonsa puolesta pettymys mutta varsinkin ruokapuolen tarjonta ilahdutti. Joten sanoisin että kannattaa käydä vaikka ei viinejä joisikaan.