Huomioni kiinnittyi kuitenkin siihen miten yhteisöllisiä me miehet olemme, juttu ja nauru kuuluivat pihalla selvästi ja kuulumisia vaihdettiin niin tuttujen kuin tuntemattomienkin kanssa.
Luonetjärven sotilaskodin sisaret tarjoilivat aluksi makkarat, kahvit ja munkit, jotka tekivätkin hyvin kauppansa! Samalla oli hieno kuunnella tarinoita makkaraa jonottaessa.
Tämän vuoden teemana oli Mies tuulisella paikalla ja puhujina oli rehtori, opetusneuvos Jussi Halttunen, sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari ja piispa Matti Repo. Tilaisuuden aloitti ja puhujat esitteli Karstulan seurakunnan kirkkoherra Seppo Tiainen. Halttunen puhui miehestä tuulisella paikalla historian näkökulmasta ja varsinkin miehistä sodan tuulisilla paikoilla. Esimerkkejä tuli eri henkilöistä mm. hänen kirjastaan Karstuset sotatöissä. Itselle Suomen sotahistoria on kiinostova mutta kuitenkin ei niin hyvin tiedossa oleva aihe. Tarinoita miesten venymisissä ja siitä miten he pärjäsivät sotiemme tuulisimmilla paikoilla oli hieno kuunnella.
Toisena puhujana oli Juho Saari, joka taas kertoi nyky-yhteyskunnan sosiaalisista paineista ja muutoksista ja miten mies niissä pärjää ja kuinka tuulista välillä miehen elämä on. Mielenkiintoinen kanta oli myös se että nyky-yhteiskunta oli hänen mielestään muuttumassa perheyhteyskunnasta kaveriyhteiskuntaan ja voin allekirjoittaa tämän kyllä täysin. Enää ei sukuloida niin kuin ennen ja enää ei hädän hetkellä tukeuduta sukulaisiin kuten ennen. Miehen tukkiverkosto muodostuu kavereista, ei sukulaisista ja tämä taas aiheuttaa sen että auttaminen ja muu yhteystyö ei ole enää niin pyyteetöntä vaan enemmän vastavuoroista. Hemmetin hyvä puhe!
Viimeisenä puhujana oli piispa Matti Repo, joka taas puhui enemmän uskonnollisesta näkökulmasta miten mies kohtaa vaikeudet ja miten usko tähän vaikuttaa. Hienosti nosti esille myös alttaritaulun, jossa Jeesus siunaa Karstulalaisia, kukaan ei näe häntä mutta kaikki kuitenkin kuuntelevat.
Itse en ole millään muotoa uskonnollinen ihminen mutta silti nämä tilaisuudet on hienoja ja koskettavia ei uskonnollisella tavalla vaan nämä antaa aihetta pohtia miehen asemaa yhteiskunnassa ja kuin me täällä jaksamme... Miehinä tuulisella paikalla!
Nyt valitettavasti lauluina ei ollut kuin virsiä, mutta komealta se silti kuulostaa kun reilu 1000 miestä laulaa. Kylmät väreet siinä selkärankaa pitkin kulkee, oli kyse virsistä tai ei! Ehdottomasti ensi vuonna uudestaan ja haluankin rohkaista ikätovereitani ja nuorempi tulemaan paikalle, jos ei sen jälkeen kiinnosta niin paljoa siinä ei menetä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti