Loppuraportti Uuden-Seelannin matkasta + videot

 Mitä kertoisi matkasta, joka oli itselle niin iso, ettei vieläkään oikein tajua missä tuli käytyä Ja mitä siellä tuli tehtyä ja nähtyä! Saati että tajuaisi että sieltä on jo palattu. Laittelen tekstien väliin kuvia eri paikoista, yritän pitää ne kronologisessa järjestyksessä ja alla myös kartta missä kaikkialla tuli ajeltua sekä nyt vihdoin valmiiksi saadut videot.

Saarihan on paratiisi niin luonnoltaan kuin motoristin kannalta, jos haluat maailmanympärysmatkalle, mutta et halua reissata useita kuukausia, tule tänne. Täältä löysin aavikkoa ja savannia lukuun ottamatta kaikki luonnon elementit mitä tiedän. Myös motoristin kannalta maa on mahtava, sillä täältä löytyy kaikille kaikkea, on lujaa ajettavaa mutkatietä, on suoraakin tietä, on serpentiiniä, on vuoristotietä, on hiekkatietä ja kaikkea tuolta väliltä.

Itsellähän tämän suunnittelu alkoi pienenä haaveiluna n. 10 vuotta sitten. Silloin päätin että tämä olkoot minun 50-vuotis lahjani itselle ja niin alkoi säästäminen. Ensin mietin, josko tämän toteuttaisi itse ja hiukan säästäisi rahaa. Mutta kuitenkin ihan jo pelkästään turvallisuussyistä päätin lähteä valmismatkalle, jonka toteutti PeterPanBike. Matkan hintaan siis kuuluin lähes kaikki, pyörän vuokra, polttoaineet, majoitukset, aamupalat, illalliset, lauttamaksut ja maksut etukäteen sovittuihin tapahtumiin ja paikkoihin sekä tietenkin matkanjohtaja sekä valmiiksi suunniteltu reitti.

Halpaa lystiähän tämä ei ollut, mutta toisaalta pitää myös laskea mitä sillä saa, saatikka se henkinen pääoma ja kokemukset joita sai, niitä ei voi mitata rahassa. En ole edes laskenut paljonko tuonne meni mutta karkeasti voisin arvioida että n. 10000€, jos laskee ihan kaiken mitä tuolla teki, osti ja mitä maksoivat lennot ja matka.

Lennot kestävät tuonne 23 - 26 tuntia ja tuo on aika joka pitää istua koneessa, päälle vielä lentokentillä vietetty aika, mutta onneksi näissä koneissa on ns. viihdykettä eli tarjolla on elokuvia, musiikkia, sarjoja ja pelejä. Sekä tietenkin vertaansa vailla olevaa palvelua, siitä täytyy antaa erikseen pisteet niin Air New Zealandille kuin Singapore Airlinesille.

Aikaerohan tuolla on 11h plussaa Suomen aikaan, mutta yllättävän äkkiä pääsi vuorokausirytmiin kiinni. Matka siis alkoi Aucklandista, jonne saavuin muutamaa päivää ennen liikkeellelähtöä. Jo pelkästään maahan saapuminen oli elämys, kaikkialla oli vihreää ja siis tarkoitan että täällä vihreä on VIHREÄÄ!! Jopa Aucklandin kaltainen suurkaupunki on vihreä, hienosti ovat modernit talot ja rakennukset ympäröity puilla, nummilla ja muilla viheralueilla.

Kuva moottoritien varrelta

Sky Tower

Mount Eden on Aucklandin korkein vuori ja pyhä paikka

Albert Park

Albert Park

Tämä maa on kyllä fantastinen, sitä ei varmasti voi edes liikaa mainostaa. Hintatasokin on kukkarolle ystävällinen, melkein voisi sanoa että suuri osa palveluista yms. maksaa n. puolet vähemmän kuin Suomessa. Pihvin saa ravintolassa 20 - 25 eurolla, pint olutta n. 7 euroa, bensa n. 1.3€/l jne. jne. Myös turistikrääsä oli yllättävän edullista.

Matka siis kiersi pohjois- ja eteläsaaren parhaat palat. Ajopäiviä oli 12 ja vapaapäiviä 2 toki moni kuten itsekin olin saapunut maahan paria päivää ennen reissun alkua ja pidin yhden vapaapäivän, ennen kotiinlähtöä. Kilometrejä kertyi matkalla 4590 km, siis minun matkamittariin, joten tuosta voi laskea sen mitä keskimääräisesti päivässä ajettiin. Toki niissä oli vaihtelua, lyhimmän matkan ollessa n. 250 km ja pisimmän n. 500km. Joten kyllä ajaa sai sydämensä kyllyydestä, toki on todettava että ne pari vapaapäivää tulivat tarpeeseen.

On se niin vihreää

Tässä kohtaavat Tasmanian meri ja Tyyni valtameri

Cape Reinga

Piirakat on täällä kova sana ja niillä käytännössä tuli elettyä ajopäivien aikana

Kai se uskottava että tuolla tuli käytyä, kun on ihan kirjoitettukin

Maa toi aluksi mieleen Irlannin, siis pohjoissaari, ainut mikä puuttui, olivat linnat ja kivikirkot sekä Guinness. Muuten nummet olivat samaa luokkaa kuin Irlannissa. Yksi asia mikä yllätti myös, oli maisemien vaihtelevuus, ensin ajat nummien keskellä ja hupsista mäennyppylän tai mutkan jälkeen ajeletkin meren vieressä ja toisella puolella on palmuja, käsittämätöntä! Tai se että kävelet kaupungin pääkadulta 10 metriä sivuun ja olet keskellä sademetsää.

Tiet ovat pääsääntöisesti hyvässä kunnossa, tosin tietöitä oli paljon. Itselle erikoista oli myös se, että mutkiin oli merkitty niille suositeltava nopeus, tämä piti aika hyvin kutinsa, mopolla ajaessa, jos suositukseen lisäsi 10km/h oli mutka vielä mukava ajeltava. Pari lipsahdusta tuolla kävi eli vastaantulevan kaistalle ajauduttiin, kun nopeus oli liian kova ja ei uskaltanut enää enempää kallistaa, vaikka varmasti varaa olisi ollut.

Hobitin kolo!

Matkan aikana minulta kysyttiin miksi en hymyile kuvissa, kun muuten olen kokoajan hymy huulilla ja nauramassa tai muuten hyvällä tuulelle. Tähän on selitys, en osaa hymyillä ns. väkisin, jos yritän on se sellainen mielipuolen irvistys ettei kellään! Eli tässäkin kuvassa minä hymyilen!!...

...todisteeksi, katsokaa nyt tuota virnettä!!

Hobitin kolo sisäpuolelta

Jokainen kaupunki oli erilainen ja parhaiten niistä mieleen jäin luonnollisesti Auckland ja Christchurch, luonnollisesti senkin takia, että noissa oli aikaa kierrellä. Muut paikat, jotka tekivät vaikutuksen, olivat Rotorua, Dunedin ja Tekapo. Toki jokainen ns. turistipaikka/nähtävyys missä kävimme, olivat aivan mahtavia.

Maorikylä Te Pa Tu

Lähes kuin kaksi marjaa

Yksi suurimmista kokemuksista oli helikopterilento Mount Aspiringille. Olen aina haaveillut, että pääsisin vispilän kyytiin ja täällä sen sain toteutettua ja vieläpä missä maisemissa!!

Pohjois- ja Eteläsaari ovat kuin omat maailmansa, toki molemmissa on paljon yhteistä mutta ne eroavat kuitenkin maisemiltaan myös hyvin paljon. Eteläsaari on paljon vuoristoisempi kuin Pohjoissaari. 

Ihmiset olivat todella ystävällisiä ja innoissaan kun heille kertoi mistä on tullut ja miksi. Myös virkavallan kanssa pääsin juttelemaan, erittäin rento mies ja todella kiinnostunut siitä miten meidän reissumme oli sujunut. Laukaisi jopa vitsin lopuksi: Remember drive right side 😂 ja täällähän on vasemmanpuoleinen liikenne! Niin tuohon liikenteeseen tottui hämmästyttävän nopeasti, toki varmasti auttoi se että ajoimme ryhmässä jolloin muita seuraamalla automaattisesti ajoi oikein...tai väärin jos muu ryhmä ajoi väärin. Ainut mitä en oppinut, oli kävellessä se kumpaan suuntaa katsoa ennen tien ylitystä. Täällä muuten jalankulkijalla ei ole arvoa, jos ei ole valoja saa katsoa tosi tarkasti milloin tien ylittää, ettei jää alle. 

Pancake Rocks

Tämä paratiisi löytyi kylän päätien vierestä, kun käveli noin 5 metriä tieltä sivuun

Iloisen sekopäiset matkaajat!

Meille osui 4 sadepäivää ja niissäkin kävi tuuri, ettei satanut koko päivää, mutta kun täällä sataa se myös sataa. En ole ikinä ajanut niin voimakkaassa vesisateessa kuin täällä. Samoin sateen olomuoto vaihteli paljon, välillä tuli kaatamalla, sitten tihutti ja joskus sade oli vain sumua, joka kasteli. Oma sadeasu kohtasi loppunsa tällä reissulla ja se jäi päätekaupungin hotellin roskakoriin.

Kyllä, tässäkin hymyillään!! ja vahvasti.

Vuonoristeily Milford Soundissa

Tuli myös ajettua sellaisessa tuulessa että ei meinannut pystyssä pysyä, jotenkin jo tuo kaupungin nimi kertoo jotain eli Bluff, joka jo kuulostaakin siltä että täällä tuulee ja aina! Samalla reissulla, jo ennen tuota tuulitunnelia, tuli käytyä katsomassa Maailman nopein Intiaani-elokuvan pyörää, joka hauskasti löytyy sekatavarakaupasta, jossa on muutenkin näytillä kaikkea kivaa.

Tuulitunnelista kun selvisimme hengissä, jatkui matka Dunedinin kaupunkiin, joka itselle muistuttu vanhaa lännen kaupunkia.

Tuolta ajeltiin seuraavana päivänä katselemaan pyöretä kiviä. Nämä kivet ovat lähes täydellisen pyöreitä ja ne ovat muodostuneet merenpohjassa miljoonien vuosien aikana ja ajautuneet rantaan.

Hirviä työ oli pyörittää tuo kivi takasin paikoilleen :P

Matka jatkui tuolta kohti Mount Cookia, joka on Uuden-Seelannin korkein vuori, matka sinne oli kyllä sykähdyttävän hieno!

Matkan varrelle osui myös mukava kahvila, jossa tuli tietenkin syötyä piirakka

Siinä ne on, kaksi pöljää Petriä! 

Whakarewarewa ja tämä maskotti siirtyy Hondaan ensi kesäksi

Mount Cookista ajettiin ns. leirintäalueelle Tekapoon, joka osoittautuikin aivan upeaksi paikaksi, ihan niin kuin niitä upeita paikkoja ei olisi matkan varrella ollut! Mutta se veden väri, mikä siinä "takapihalla" oli uskomaton niin turkoosi, joka ei kyllä valokuvista välity. Niin ja tuli heitettyä talviturkki pois, harvoin voi sanoa että sen on tehnyt Marraskuun lopulla.

Katsokaa!! Saimaannorppa

Vaikka kyläpahanen oli varsin pieni, olisi tuonne voinut jäädä useammaksikin päiväksi vain ihastelemaan maisemia. Seuraavana aamuna matka jatkui Akaroan kautta Christchurchiin, joka olikin matkan päätepiste. Päivä oli helteisen kuuma ja nyt taisi tulla melkein hitaimmat serpentiinit mitä koko matkan aikana. Mutta olihan ne maisematkin jotain aivan uskomatonta. Ne toivottavasti näkyvät videolla, sillä Akarosta ei ole kuin nuo kaksi kuvaa ja matkan varrelta en tajunnut ottaa.

Pyörien ajo vuokraamolle, niiden tarkistus ja kamojen purkaminen takaisin matkalaukkuihin ja kohti hotellia. Illalla vielä yhteinen illallinen ja pikku kierros kaupungilla tai oikeastaan lähikadulla ja nukkumaan, seuraavana päivänä olisi sitten aikaa kierrellä ja tutkia paikkoja.

Väsynyt mutta onnellinen matkaaja

Tuo kaima ehdotti että menisimme ilmailumuseoon aamupalan jälkeen, kun jotain tekemistä piti koko päiväksi keksiä ja sehän vain passasi! Ja upea paikka tuo olikin, paljon oli esillä laitteita ja ne keskittyivät pääasiassa ilmavoimien esittelyyn ja sen historiaan.

Tuolta sitten suunta itse keskustaa ja sen tarjoamia palveluita. Uber kuljetti hienosti paikasta toiseen ja joka kerta kyyti on ollut sujuvaa ja ystävällistä. Christchurchin keskustassa kulkee vanhoja ratikoita, joiden kyydissä näkee ja kuulee kätevästi kaiken tarpeellisen kaupungista, sen historiasta ja nähtävyyksistä. 

Meidän kuskimme Mr Henricson osoittautui oivaksi kaveriksi ja miksipä ei kun kerta oli työskennellyt Ahvenanmaalla ja oli kova Suomi fani! Myös ns. suuntavaistottomille tuo ratikka tuo helpotusta, voit joko istua ratikassa tai jos haluat kävellä, niin seuraa raiteita, niin näet kaiken tarpeellisen.

Kaupunki on kaunis ja ei uskoisi että se on tuhoutunut lähes täysin 2011 maanjäristyksessä. Kaupunki on kyllä hienosti noussut jaloilleen massiivisen tuhon jälkeen.

Muraaleja oli paljon ja ne olivat todella upeita

Onnistuisikohan Suomessa...

...rakentaa pubia vanhaan kirkkoon? Upea paikka ja hyvää olutta!

Uskomaton matka kulki kohti vääjäämätöntä loppuaan ja seuraavana aamuna alkaisi pitkä kotimatka. Paluumatkan kesto olisi 25.5h, siis koneessa istuttava aika ja siihen odotukset lentokentillä, esim. Singaporessa 6h. 

Monta muistoa jäi mieleen ja painui sydämeen, elämäni suuri seikkailu oli päättymässä. Nyt muutaman viikon kun on ollut kotona, alkaa ehkä pikkuhiljaa tajuamaan mitä on tullut tehtyä ja koettua! 

Näin reissun jälkeen voi rehellisesti todeta että reissu oli itselle todella raskas, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ja pakko sanoa nyt heti alkuun että mikään ei siis ollut pielessä, kaikki toimi, niin järjestelyiden kuin muunkin osalta. Mutta matkapäivät olivat itselle fyysisesti todella raskaita ja pitkiä. Keskinopeus ei näillä teillä nouse korkeaksi ja siksi reipas 300km matkakin saattaa kestää taukoineen 6 tuntia. Ajopäivät olivat järjestään 6 -12 tuntisia, joka aiheutti sen, ettei määränpäässä ehtinyt oikein tutustua kaupunkeihin.

Meitä oli upea ja mahtava joukko joiden kanssa oli ilo matkata! Varsinkin itselleni toimiminen ja se että joudun täysin ventovieraiden ihmisten keskelle, ei ole aina helppoa! Iso ja sydämellinen kiitos teille kaikille!

Riitta, iso kiitos matkan johtamisesta! Rautainen ammattilainen, jonka hermo pysyi kasassa tilanteessa kuin tilanteessa! En edes voi kuvitella sitä työmäärää mikä kulisseissa tapahtuu joka ei näy meille matkalaisille!

Petri, ilman sinua tämä matka olisi ollut ihan jotain muuta, sinä olit minulle tukiverkko, voin sanoa, että löysin sielunveljen ja ystävän.

Anssi, Whakarewarewa 😂 Iso kiitos matkaseurasta ja vertaansa vailla olevasta huumorista. Kiitos myös hyvästä seurasta huonetoverina! Koen myös että sain sinusta ystävän.

Siru, meidän ilopilleri! Sinun positiivisuutesi ja naurusi pelasti, jos päivästä meinasi tulla "harmaa"! Ja kiitos kun lokkeilit, niin ei tullut ruokajätettä 😄

Hannu ja Marja, teitä oli ilo seurata, se toisesta huolehtiminen ja välittäminen sekä rauhallisuus, joka teistä huokui ja välittyi, oli jotain aivan mahtavaa! Teistä moni voisi ottaa mallia!

Jarmo, koin että olemme aika samankaltaisia ja kanssasi oli helppo jutella. Kiitos myös kävely- ja olutseurasta, kun sitä tarvitsin.

Kari, toinen rautainen ammattilainen, joka piti myös porukkaa kasassa! Suutari, ruokasuosittelija, matkaopas, mitä näitä ammattinimikkeitä nyt matkan varrella tuli.

Harri, keskustelun ylläpitäjä, tietopankki, myös hyvien vinkkien antaja minne mennä ja missä käydä. Uskomaton yleistieto! ja se innostus ottaa asioista selvää!

Reijo, ne keskustelut mitä kävimme olivat mielenkiintoisia ja sinusta jäi kuva maailmankansalaisena, joka on nähnyt paljon. 

Raimo, hyviä keskusteluja ja paljon tietoa asiasta kuin asiasta.

Nyt on aika päättää tämä saaga ja kirjoitella jatkossa jostain muusta ja voin luvata että ne kirjoitukset ovat paljon lähempää ja kotikotoisempaa kuin tämä!