Retki Suomalaisen ruisviskin lähteille

 Olen aina ollut ammattiliittoihminen ja mikäs on liittoon kuuluessa, kun se järjestää hienoja tapahtumia ja retkiä. 

Tämän vuoden toinen tapahtuma oli nimeltään Kierros Pohjanmaalla ja se sisälsi käynnin Kyrö Distilleryssa. Siellä myös nautimme lounaan, sekä kiersimme valmistustilat ja saimme oppia miten viskejä tehdään ja maistellaan.

Maittavan lounaan jälkeen lähdettiin kierrokselle ja hauskaa tässä on että itsellä ensimmäinen kosketus tähän firmaan on tapahtunut vuonna 2013, jolloin oli kuuntelemassa poikien suunnitelmaa ruisviskin valmistamisen aloittamisesta. Silloin tiloissa ei vielä ollut laitteita, vaan valokuvissa havainnollistettiin laitteiden sijainnit maalarinteipeillä, joista oli tehty laitteiden figuurit seinille.

Tuo 2013 kuultu tarina sai todella paljon lihaa luiden ympärille, sillä oppaamme Iida oli kyllä aivan loistava tarinankertoja ja faktojen pudottelija. Iso kiitos hänelle kierroksesta, pelkkä hänen rempseä kerronta ja olemuksensa toi lisää sisältöä tarinaan. Mutta huikea on ollut poikien visio ja paljon on saanut olla kekseliäisyyttä ja uskallusta että tähän on päästy! Kierroksen jälkeen olikin tastingin vuoro.

Laseista siis löytyi Kyrö Malt, Kyrö Malt Oloroso, Kyrö Wood Smoke, Kyrö Peat Smoke ja Napue. Noista paras oli tuo Oloroso, joka oli kypsytetty Oloroso sherrytynnyrissä. Pahinta noista oli tuo Peat Smoke ja vaikka olen savuviskien ystävä, ei tuo uponnut ollenkaan. Kaikkia maisteltiin ja saimme heitellä ilmoille tuoksu- ja makupalettia, ennen kuin meille kerrottiin missä viski oli kypsytetty ja mitä siihen oli lisätty. Yhdessä viskissä oli koivua ja mesiangervoa.

Tuolta matka jatkui Vaasaan, jossa meillä oli majoitus ja illaksi varattuna illallinen ravintola Faroksesta. Lautaselle napsahti alkuun Skagen Toast ja pääruuaksi Ahvenhampurilainen. Alkuruuan tulo kesti lähes tunnin ja ravintola ei edes näyttänyt olevan täysi! Palvelussakaan ei ollut kehumista, esim. kertaakaan ei tultu kysymään ottaisiko joku juomaa lisää. Melkein lähdin kävelemään pois ennen alkuruuan saapumista. Kaiken lisäksi paikka ei ollut mistään edullisimmasta päästä, joten olettaisin että palvelun nopeus ja laatu olisi priimaa. Myös laskun saanti kesti, sitä piti erikseen käydä kassalta pyytämässä, jossa sillä hetkellä norkoili useampi tarjoilija. Eipä tarvitse toiste mennä tähän ravintolaan!

Jos jotain positiivista, niin ruoka oli erittäin maittavaa ja varsinkin tuo ahvenhamppari oli positiivinen yllätys, kun siellä ei ollutkaan jauhepihviä välissä, vaan kaksi ahvenfileettä! Tuon episodin jälkeen ei paljoa enää jaksanut kikkailla, terassille yksille ja siitä kattobaariin toisille ja nukkumaan.

Aamupalan jälkeen linjurin nokka kohti Tuuria ja siellä lounas sekä muutama tunti aikaa shoppailla. Paljoa ei tarttunut käteen. Eräälle pikkumiehelle ostin synttärilahjan ja itselle actionkameraan ranneteline. Muuten tuolla tuli vain pyörittyä turistina.

Reissu oli mukava ja varsinkin seura, kiitos kaikille jotka olitte messissä! Matkan parasta antia oli tietenkin tuo tislaamokierros, joka oli kyllä vertaansa vailla oleva info- ja tarinapaketti Suomalaisen ruisviskin synnystä ja sen taipaleesta maailmalle!

Kierros kotimaassa

 Ultra Bran keikan jälkeen oli vielä lomaa jäljellä, joten suunnitelmissa oli tehdä kierros kotimaassa, mutta mitään valmista suunnitelmaa ei ollut, eli kelin mukaan mentiin.

Aamupalan jälkeen mietittiin mihin suuntaisi autonnokan ja päädyimme että menemme Lappeenrantaan, mutta sitä ennen pyörähdettiin Porvoossa ja Loviisassa.

Porvoohan on aivan mahtavan kaunis kaupunki ja nähtävää olisi useammaksikin päiväksi. Joten nyt kun aika oli rajallinen, niin kierrettiin vain pikkuputiikkeja ja käytiin kahvilassa vanhassa kaupungissa.

Tee- ja kahvihuone Helmi tarjosi hyvän pikkusuolaisen kuin makeankin.

Tuon pienen pyrähdyksen jälkeen suunta kohti Loviisaa, kaunis kaupunki sekin ja varsinkin nuo kadun mietelauseet osuivat omaan hermoon, hyvällä tavalla.

Homekirjoille uusiokäyttöä. Vanhan kirjaston huumeongelmaisista kirjoista oli tehty taideteos.

Loviisan jälkeen nokka kohti Lappeenrantaa. Lappeenrannassa olikin hieman raskaamman musiikin konsertti menossa kun satamaan asti päästiin. Itsellä oli idea että olisimme menneet risteilylle, mutta myöhästyimme laivasta, joten päädyimme istuskelemaan sataman terasseille ja nauttimaan musiikista....tai toinen meistä nautti 😁

Ruokaakin piti saada ja päädyimme hieman kauemmaksi rokki- tai oikeastaan örinähevilavasta, jotta saisimme ruokarauhan. Kuitenkin ihan sataman tuntumasta löytyi Kasinoterassi, joka oli viimeisiä päiviä auki. Listalta valikoitui 3 kappaleen setti takoja ja täytteeksi jättikatkarapuja sekä possua.

Hyvää oli ja maha tuli täyteen, eikä hintakaan ollut paha. Tosin en sitä nyt muista. Tuolta matka jatkui takaisin musiikin pariin. Mukava oli istuskella laivan terassilla ja viettää iltaa. Hieno keksintö oli myös miesten vessassa, siinä samalla voi pelata kun tekee tarpeensa.

Seuraavana aamuna kävelimme vielä takaisin satamaan ja katsomaan hiekkalinnaa, joka sinne oli rakennettu.

Hienoja veistoksia, se mitä ihmettelen on että millä nuo pysyy kasassa? 

Tuolta suunta jatkui kohti Savonlinnaa ja nyt neuvo, jos joskus etsitte majapaikkaa Savonlinnasta, niin elkää ainakaan menkö Wanhan aseman majataloon. Ei sinänsä kaikki oli ihan siistiä mutta kuitenkin vähän sinne päin tai keskeneräistä mm. tapetit repsotti, pyyhkeessä reikä ja petivaatteet niin kuluneita että kuviota ei erottanut enää, vaikka puhtaita olivatkin. Äänieristystä talossa ei ole lainkaan, vaan naapurihuoneen pierukin kuuluu toiseen huoneeseen. Ainut mistä annan varovaisen plussan, on aamupala!

Kun Savonlinnassa oltiin, niin pitihän se linna käydä katsomassa, mutta ennen sitä taas murua rinnan alle. Nyt ei paljoa arvottu vaan mentiin lähimpään hyvältä tuntuvaan ravintolaan eli Perlina di Castelloon. Lautaselle päätyi Lohipasta ja nyt pitää kehua, en ole ennen saanut lohipastaa, jossa olisi noin paljon lohta! Annos oli iso tosin omaan makuun ihan hitusen liian suolainen mutta muuten loistava.

Tuolta sitten linnalle ja paluumatkalla piti pysähtyä tietenkin olutkuppilaan ja nyt suositus. Olutravintola Sillansuu tarjosi passelia palvelua ja laatuoluita sekä vertaansa vailla olevaa lähiöpubitunnelmaa!

Niin se kääntyi tämäkin päivä iltaan ja vaikka se ei kauheasti houkutellut piti mennä takaisin majapaikkaan. Seuraavana aamuna nokka kohti kotia, mutta paluumatkalla piti pysähtyä välinäppäselle. Minnekäs muualle kuin Wehmaisin teehuoneelle, jossa pääsee tutustumaan teen ihmeelliseen maailmaan.

Suolainen ja makea skonssi tarjoiltiin eri täytteiden kera. Suolaisessa oli salaatti, savuteevoita ja haukimousse, kun taas makeassa oli sitruuna- ja mansikkahilloa sekä kermavaahtoa. Teesuosituksen pyysin tarjoilijalta, enkä nyt muista mikä se oli, mutta nappiin osui.

Tuolta matka jatkuikin kotiin lepäämään. Reissussa on aina kiva olla mutta kotiin on silti mahtava palata ja pakkohan se on, sillä uuteen reissuun ei voi lähteä jos ei välillä käy kotona.