Olen aina ollut ammattiliittoihminen ja mikäs on liittoon kuuluessa, kun se järjestää hienoja tapahtumia ja retkiä.
Tämän vuoden toinen tapahtuma oli nimeltään Kierros Pohjanmaalla ja se sisälsi käynnin Kyrö Distilleryssa. Siellä myös nautimme lounaan, sekä kiersimme valmistustilat ja saimme oppia miten viskejä tehdään ja maistellaan.
Maittavan lounaan jälkeen lähdettiin kierrokselle ja hauskaa tässä on että itsellä ensimmäinen kosketus tähän firmaan on tapahtunut vuonna 2013, jolloin oli kuuntelemassa poikien suunnitelmaa ruisviskin valmistamisen aloittamisesta. Silloin tiloissa ei vielä ollut laitteita, vaan valokuvissa havainnollistettiin laitteiden sijainnit maalarinteipeillä, joista oli tehty laitteiden figuurit seinille.
Tuo 2013 kuultu tarina sai todella paljon lihaa luiden ympärille, sillä oppaamme Iida oli kyllä aivan loistava tarinankertoja ja faktojen pudottelija. Iso kiitos hänelle kierroksesta, pelkkä hänen rempseä kerronta ja olemuksensa toi lisää sisältöä tarinaan. Mutta huikea on ollut poikien visio ja paljon on saanut olla kekseliäisyyttä ja uskallusta että tähän on päästy! Kierroksen jälkeen olikin tastingin vuoro.
Laseista siis löytyi Kyrö Malt, Kyrö Malt Oloroso, Kyrö Wood Smoke, Kyrö Peat Smoke ja Napue. Noista paras oli tuo Oloroso, joka oli kypsytetty Oloroso sherrytynnyrissä. Pahinta noista oli tuo Peat Smoke ja vaikka olen savuviskien ystävä, ei tuo uponnut ollenkaan. Kaikkia maisteltiin ja saimme heitellä ilmoille tuoksu- ja makupalettia, ennen kuin meille kerrottiin missä viski oli kypsytetty ja mitä siihen oli lisätty. Yhdessä viskissä oli koivua ja mesiangervoa.
Tuolta matka jatkui Vaasaan, jossa meillä oli majoitus ja illaksi varattuna illallinen ravintola Faroksesta. Lautaselle napsahti alkuun Skagen Toast ja pääruuaksi Ahvenhampurilainen. Alkuruuan tulo kesti lähes tunnin ja ravintola ei edes näyttänyt olevan täysi! Palvelussakaan ei ollut kehumista, esim. kertaakaan ei tultu kysymään ottaisiko joku juomaa lisää. Melkein lähdin kävelemään pois ennen alkuruuan saapumista. Kaiken lisäksi paikka ei ollut mistään edullisimmasta päästä, joten olettaisin että palvelun nopeus ja laatu olisi priimaa. Myös laskun saanti kesti, sitä piti erikseen käydä kassalta pyytämässä, jossa sillä hetkellä norkoili useampi tarjoilija. Eipä tarvitse toiste mennä tähän ravintolaan!
Jos jotain positiivista, niin ruoka oli erittäin maittavaa ja varsinkin tuo ahvenhamppari oli positiivinen yllätys, kun siellä ei ollutkaan jauhepihviä välissä, vaan kaksi ahvenfileettä! Tuon episodin jälkeen ei paljoa enää jaksanut kikkailla, terassille yksille ja siitä kattobaariin toisille ja nukkumaan.
Aamupalan jälkeen linjurin nokka kohti Tuuria ja siellä lounas sekä muutama tunti aikaa shoppailla. Paljoa ei tarttunut käteen. Eräälle pikkumiehelle ostin synttärilahjan ja itselle actionkameraan ranneteline. Muuten tuolla tuli vain pyörittyä turistina.
Reissu oli mukava ja varsinkin seura, kiitos kaikille jotka olitte messissä! Matkan parasta antia oli tietenkin tuo tislaamokierros, joka oli kyllä vertaansa vailla oleva info- ja tarinapaketti Suomalaisen ruisviskin synnystä ja sen taipaleesta maailmalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti