Reissu kesti 10 päivää ja asuimme taloissa, jotka olimme vuokranneet yksityisiltä henkilöiltä. Lennothan osui kohdalle niin naurettavaan hintaan, ettei missään. Sillä meno-paluu KLM:n lennoilla käsimatkatavaroin oli vain 320 euroa per lärvi, tämähän sisälsi vielä sisäisen lennon Atlantasta Nashvilleen ja paluun Memphisistä Atlantaan. Jossain vaiheessa tosin tuli ilmoitus että tuo paluumatkan sisäinen lento on peruttu, päätimme että emme ota vaihtoehtoista lentoa vaan ajamme Memphisistä Atlantaan, jolloin myös näemme enemmän ja sattui tuolle paluureissulle yhden merkkihenkilön syntymäkaupunkikin, joka selviää myöhemmin.
Lennothan kestivät yhteensä 13 tuntia, joten onni että pitkällä lennolla on viihdykettä ihan firman puolesta! Tullimuodollisuudet sujuivat kuulema aivan liian helposti ja nopeasti mitä yleensä (siis matkaoppaana oli pari kokeneempaa Amerikan kävijää), yllätys sinänsä että meikän lentolipuissa oli se SSSS merkintä, joten taas pyyhittiin lapuilla matkatavarat, kengät ja ukko! Eikä luottamusta herättänyt myöskään sisäisen lennon yhteistyökumppani.
Nashvillehän on country-musiikin kehto, joka näkyy ja myös kuuluu kaupungissa. Mutta aloitetaas kaupasta, eli kun itse teemme aamupalamme ja osan kokkailuista muutenkin, olihan sitä käytävä kaupassa ja tiesinhän että Amerikassa kaikki on suurta mutta ihan tällaistä en osannut odottaa että lähimarkettiin verrattava Walmart olisi ollut automarkettia isompi! Tarjontaa oli jos jonkunlaista ja hyllymetrejä...sori siis kilometrejä riitti!
Musiikki ja iltaelämä sekä tietenkin turistikaupat keskittyvät Broadwaylle ja sen lähiympäristöön ja tarjontaa riitti muuten täälläkin, baareja on vieri vieressä joissa jokaisessa soi country ja vieläpä livenä, toki tämä aiheutti sen että katu kuulostaa sekametelisopalta kun jokainen koittaa saada ns. äänensä kuuluviin. Pelkästään kadulle musiikki kuului jo liian lujaa joten mitä se on sitten sisällä? Ihmisiä oli todella paljon, joten sai katsoa mihin astui. Outo kontrasti tuossa oli kun Brodwayn rakennukset olivat kuin lännenelokuvasta ja taas vieressä komeili lasi ja kromillaan kiilteleviä pilvenpiirtäjiä.
Jotenkin Nashvillen Broadwaystä jäi kaksijakoinen tunnelma, erittäin hyvää musaa, hienoja baareja ja liikkeitä, mutta silti hieman kaoottinen, sekava ja meluisa, ehkä sitä näin pieni ihminen pienessä maailmassa ei vain ole tuollaiseen tottunut!
Asuimme siis molemmissa kaupungeissa yksityisiltä
henkilöiltä vuokratuissa asunnoissa, Nashvillessä paritalon puolikas ja
Memphisissä kaksikerroksinen rivitalo. Molemmat asunnot vuokrattiin HomeAway –sivuston kautta. Hienoja oli
molemmat asunnot omat makuuhuoneet ja kylpyhuoneet sekä täysin varustellut
keittiöt ja olohuoneet. Näissä oli hyvä matkamiehen levätä!
Seuraavaksi olikin vuorossa hieman shoppailua ja markkinoita. Nokka kohti siis ensin RiverGate Mallia ja sen jälkeen suuntana Farmers Market. Eipä olisi taas uskonut miten voi olla ostoskeskuksella kokoa ja vaikka tämä oli vain yhdessä kerroksessa niin tallattavaa riitti! En siis ole mitenkään ostos ihminen mutta täällä meni aika jo ihan ihmetellessä. Ihan sitä innostui itsekin shoppailemaan, en tosin tästä ostoskeskuksesta mutta muista kaupoista, veikeetähän täällä on se että hinnat ovat verottomia, joka antaa hieman harhaanjohtavan kuvan tavaran hinnasta, tosin esim. vaatteet ja elektroniikka on siitä huolimatta reippaasti halvempia kuin Suomessa! Vero siis lisätään hintaan vasta kassalla.
Kyllä tuolla ostarilla käytäviä riitti ja askelmittari kiitti kulkijaa. Markkinat oli taasen loistava paikka nähdä miten paikalliset tuottajat ovat arvossaan, ainakin siltä se näytti. Paljon oli tarjolla satokauden tuotteita, sekä muuta "krääsää". Alueen vieressä oli myös puisto, jossa oli esillä USAn historiaa niin elämisen kuin sotahistorian kautta, samaisessa puistossa oli myös monumentti toisessa maailmansodassa palvelleiden kunniaksi. Muutenkin sitä huomasi miten sotilaat ja isänmaallisuus on jenkeille tärkeä asia, sillä sisäisellä lennolla ensin koneeseen otettiin veteraani- tai sotilaspassin omaavat henkilöt ja kun sellainen ilmestyi hänelle taputettiin ja häntä ylistettiin isämaan palvelemisesta ja siitä että suojelee maataan henkensä uhalla, vähän on toisenlainen arvostus meidän armeijan pojilla.
Uusi päivä jälleen ja nyt vuorossa oli BBQ-festivaalit, jotka järjestettiin pienessä Mount Pleasantin kylässä. Kylähän on pieni vain noin reilu 4600 asukasta, joten nyt oltiin ns. maalla, siitä huolimatta festarit oli näyttävät ja isot. Ohjelmaa oli laidasta laitaan unohtamatta kuitenkaan itse asiaa eli grillaamista ja savustamista! Enemmän sapuskoista voitte lukea erakoituneen viskisiepon puolelta.
Halloween on täällä ihan pikkasen näkyvämpi juttu kuin Suomessa, talojen pihat on koristeltu jos jonkinnäköisillä härpäkkeillä! Niin tuo vaaleanpunainen rakennus oli B&B paikka, kait tuosta voisi sanoa että rakkaudesta väriin kun auto ja moottoripyöräkin on samaa sävyä talon kanssa! Samoin löytyi hauska kauppa nimeltään Too Much Stuff, jossa olikin kyllä kaikkea vähän laidasta laitaan, oikein helmi kauppa käydä, jos nyt satutte seudulle eksymään.
Kun kerran huudeilla ns. ollaan, eihän sitä viskin ystävänä voi olla käymättä Jack Danielsin tislaamossa! Vaikka en suuri Jackin ystävä olekaan onhan tämä nähtävä ja pitää sanoa että kierroksen jälkeen arvostus kyseistä viskiä kohtaan kyllä nousi.
Kierrokseen siis sisältyi oppaan mukana kävely tehtaan alueella sekä itse valmistustiloissa (jossa ei saanut kuvata) sekä tasting. Enpä olisi uskonut että vielä tänä päivänä tekevät käsin sen hiilen jonka läpi tisleen suodattavat. Eli edelleen polttavat jumalattomia kasoja puuta, josta tekevät juuri oikeanlaista hiiltä tisleen suodattamaiseen, joka taas tapahtuu hemmetin isoissa puusiiloissa jonka läpi tisle tiputetaan (kestää noin 5 päivä kun tisle valuu hiilikerroksen läpi). Muutenkin kierroksella tuli hyvin tietoa Jack:n valmistuksesta ja kuinka perinteisillä menetelmillä sitä edelleen tehdää, toki teknologiaa hyödyntäen. Paljon tuli myös tietoa historiasta ja henkilöistä viskin ja tehtaan takana. Knoppitietona että itse Jack Daniel oli aika pykmiitti, eli erittäin lyhyt, yhdessä kuvassa opas kysyi että kuka heistä on Jack ja se selvisi sillä kun katsoi kuvasta sen ainoan henkilön joka seisoi.
Maisteltavana oli 5 eri laatua joista itselle mieluisin oli tuo Gentleman Jack, sekä tuo rukiinen versio! Hieno paikka käydä ja vieressä oleva Lynchburgin kylä, joka taitaa pysyä hengissä aika pitkälti tislaamon ja sen tuomien turistien varassa, mutta pirun nostalginen kylä, jos asfaltin ja autot ottaisi pois, voisi ihan hyvin kuvata vanhan lännenleffan tuossa kylässä!
Illaksi takaisin Nashvillen humuun ja kuuntelemaan countrya. Täällä tuntuu kyllä väkeä riittävän, oli vuorokauden aika mikä tahansa. Mutta mikäs tuolla on kierrellessä, välillä voi pysähtyä baariin kuuntelemaan musaa ja juomaan huurteisen!
Seuraavana päivänä olikin vuorossa Opry Mills Mall ja Gran Ole Opry, joka onkin country musiikin mekka, tänne kaikki countrya soittavat haluavat esiintymään. Jälleen askelmittari kiitti kun tallasi tuon ostoskeskuksen käytäviä, olihan muuten yksi liike ylitse muiden, ei tosin sinänsä itselle tarkoitettua tavaraa mutta Bass Pro Shopissa oli kyllä kaikkea mitä eräjormailuun vaan voi haluta! Toisesta saman liikeketjun kaupasta hieman jäljempänä.
Itse tuo country musiikin mekka on jo näkemisen arvoinen, vaikkei konsertissa siellä kävisikään, paljon on tavaraa nähtävillä ja ostettavissa. Sekä tietoa itse musiikin historiasta.
Niin liikenteestä sen verran että vuokra-autolla kuljettiin ja ainakin tämän kokemuksen perusteella jenkkilässä liikenne sujuu, tosin kaistojakin on välillä niin ettei tiedä millä niillä seikkailisi. Tosin myös sitä liikennettä on pirusti ja kun ruuhka syntyy se myös on ruuhka! silti liikenne sujui mielestäni hyvin. Mittariin kertyi reilu 1200 mailia eli reilu 1900 km. Tosin viimeisenä päivänä huomasimme että minun nimeni puuttui kokonaa vuokralapuista, joten oli 9 päivää suhannut tuolla ilman ajo-oikeutta! Onneksi ei poliisi pysäyttänyt tai mitään vahinkoa sattunut.
Niin oli aika jättää Nashville taakse ja siirtyä kohti Memphisiä, joka taas on rock ja blues musiikin kehto tietenkään unohtamatta itse kuningas Elvistä! Nashvillessä keskityimme enemmän kauppoihin ja hieman syrjemmässä oleviin tapahtumiin joten itse keskusta ja sen nähtävyydet jäivät käymättä lukuun ottamatta tuota Broadwayta, toisaalta hyvä niin itse ainakin pidin noita ostoskeskuksia ja ostosreissuja mukavina koska ei tuollaista pääse Suomessa kokemaan samoin maalaismarkkinat, Grand Ole Opry, bbq-festarit, Jack Danielsin tislaamo ja kaikki muu ns. lähiseuduille tehtävät retket olivat aivan loistavia! Näki miten paikalliset elää, kulkee ja kuluttaa. Näki siis paljon muutakin kuin sen turistille tarkoitetun hauskan.
Matkalla Memphisiin törmäsimme mainoksiin Loretta Lynn Ranchista, joka nyt ei minulle tietenkään kertonut mitään mutta kyseessähän on yksi suurimmista Countytähdistä jenkeissä. Komiat on tilukset tytöllä ja samalla pääsi näkemään palan hiilikaivos- ja alkuperäiskansan historiaa. Loretta on nimittäin neljännesintiaani. Alueella on leirintäalue sekä paljon muuta tekemistä sekä näkemistä.
Memphisin pääkohde oli tietenkin Graceland, itse kuningas Eliviksen koti ja sen ympärille rakennettu bisnes! joka oli muuten isollaan!
Elviksen ympärille on kyllä rakennettu valtava koneisto, alue on huikea ja näkemistä riittää, liput on hinnoiteltu sen mukaan mitä haluat nähdä, halvimmillaan pääset noin 40 dollarilla, jolloin näet vain Elviksen talon ja kalleimmillaan saat lipusta pulittaa melkein 170 dollaria mutta tuohon kuuluukin jo sitten kaikkea ylimääräistä kivaa! Itse en ihan tuohon kalleimpaan lähtenyt. Yllä siis kuvia Elviksen himasta! Salamaa ei saanut käyttää eikä kuvata videota sisätiloissa.
Huikea kierros kerrakseen, talolle mentiin bussilla ja jokainen sai kaulaansa ipadin, joka kertoi jokaisesta huoneesta yksityiskohtia ja muuta tietoa Elviksen elämästä. Talokierroksen jälkeen matka jatkui näyttelyalueelle, jossa oli herran autokokoelma, levyjä, elokuvajulisteita, armeija tavaraa yms. yms. Alue oli siis läpileikkaus herran elämästä niin kuvina, teksteinä kuin tavaroinakin.
 |
| Tässäpä resepti yhteen herran suurimmista herkuista! |
Pääsipä vierailemaan vielä herran yksityiskoneissakin ja kyllä kaikesta huomasi että rahaa oli ollut ja sitä käytettiin. Rahaa tehdään herralla vieläkin ja en edes lähde arvaamaan paljonko tuolla turisteja käy vuosittain mutta valtavasti! Niin koko alueen kiertämiseen ruokailuineen meni reilut viisi tuntia eli näkemistä riittää ja rahoille ainakin minun mielestä saa vastinetta!
Kämppämme oli aivan kävelymatkan päässä kuuluisalta Memphisin Beale Streetiltä sekä Sun studiolta, jossa Elvis levytti ensimmäisen singlensä. Beale Street on samanlainen keskittymä kuin Broadway Nashvillessä, sillä erotuksella että katu on suljettu autoilta. Muuten samaan tapaan katu on täynnä baareja sekä turistikauppoja. Baareissa soi livemusiikki, sillä erotuksella Nasvilleen että melu on paljon pienempi tai sitä ei ole ja kadulla viihtyy hyvin sekä baareihin viitsii mennä sisälle ilman kuulovaurion pelkoa!
Katu on täynnä musiikin historiaa tavalla tai toisella. Päädyimme baariin jossa musisoi bändi, joka oli imitoinut itseensä Jerry Lee Lewisin elkeet, aivan huikea show ja pianisti kyllä oli opetellut maneerinsa hyvin! Välillä lensi penkki pois alta ja hypättiin pianon päälle, välillä hypättiin ikkunasta ulos ja ovesta takaisin soittamaan, kunnon sähköjänis kuten esikuvansa! Pianoa ei sentään sytyttänyt tuleen.
Niin kämppämme lähellä oli myös pienpanimo High Cotton Brewing, jossa tuli käytyä. Paria eri olutta tuli maisteltua, siinä musiikkia kuunnellessa loistava löytö tämäkin.
Niin Sun studiohan on se studio jossa Elvis on ensimmäisen levytyksensä tehnyt, studiolla on myös pienimuotoinen näyttely joka on ilmainen ja museo joka on maksullinen. Paljon on nähtävää tässäkin pienessä studiossa!
Lupailin jo tuolla aikaisemmin kertoa lisää tuosta eräjormakaupasta, no miksikö? No siksi että tuli käytyä tiettävästi Amerikan suurimmassa sellaisessa, kyse siis tietääkseni isoimmasta Bass Pro kaupasta mitä tällä mantereella on. Sanat eivät riitä kuvailemaan tuota, mutta siis sisällä on oma pienoismaailma, toisin sanottuna metsä, vuoret, eräkämpät ja järvet...KYLLÄ järvet, joissa edelleen kalat uivat ja kelluipa siellä yhdessä järvessä täysikokoinen kalastusvene laiturissa ja nyt en puhu mistään soutuveneestä! Mitäpä tässä löpisemään, antaa kuvien puhua puolestaan. Tosin menin niin hämilleni että, en oikein osannut päättää mistä sitä mitäkin kuvaisi.
Niin lopuksihan oli tuon lennon peruuntumisen johdosta pikku ajomatka Memphisistä Atlantaan reilut 620 km mutta se onnenkantamoinen lennon peruuntumisessa oli se että matkan varrelle osui pieni kylä nimeltä Tupelo, joka nyt sattuu olemaan kylä jossa Elvis on syntynyt. Eli ei muuta kuin tien päälle ja nokka kohti Tupeloa! Pieni oli asunto jossa perhe oli asunut ja kyllähän tuonkin ympärille oli rakennettu näyttelyä, museota ja myymälää!
Kaikki hyvä loppuu aikanaan niin myös tämäkin loma, tässä pienen jet lagin saattelemana kun tätä kirjoittaa niin varmasti moni asia on jäänyt pois mutta nytkin tätä on kirjoitettu reipas 5 tuntia, joten annan itselleni sen anteeksi jos jotain on unohtunut! Lopuksi vielä suuri kiitos matkanjärjestäjille Sadulle ja Mikalle, ilman teitä tätä reissua ei olisi tehty eli suuri kiitos ja kumarrus teille! Lopuksi vielä pikkaisen liikkuvaa kuvaa reissusta. Yllätys yllätys että tutkittiinhan se ruumaankin menevä matkalaukku juurikin minulta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti