Kierros kotimaata ja vähän Ruotsiakin

 Loma alkoi ja sen myötä tai jo sitä ennen mietintä mihin sitä suuntaisi mopolla reissuun. Vaihtoehtoina tuttuakin tutumpi Viro, toisena ehdokkaana oli Ruotsi. Lopuksi päädyttiin nousemaan rannikkoa ylös Kalajoelle, siitä Tornioon ja piipahdus Haaparannassa, takaisintulomatkalla Hailuotoon ja Pietarsaareen.

Matkan alku

Liikkeelle lähdettiin la aamupäivällä, alkuun tylsää 4-tietä ja Viitasaaren jälkeen nokka kohti Kalajokea tien 775 kautta. Kalajoelta oli varattu yksi yö Rantakallasta. Sieltä oli varattu ns. rivitalohuoneisto ja joo olin kyllä tietoinen että majoitus on sieltä edullisimmasta päästä mutta silti odottaisin että petivaatteet ovat puhtaat ja huoneen ovissa ei ole reikiä...tai tässä tapauksessa nyrkiniskun jälkiä.

Eipä voi muutenkaan kehua siisteydestä tuota huonetta ja kun noista "pikku" vioista kerroin respassa, vastaus oli "tyylikäs" kiitos ilmoituksesta ja mitään ei tapahtunut. En nyt toki odottanut että ovi olisi vaihdettu, mutta ne petivaatteet olisi voinut hyvinkin käydä vaihtamassa. Onneksi oli omat mukana, niin sai nukkua puhtaissa. Eli jos majoitut Kalajoelle, ota kalliimpi huone tai majoitu jossain muualla kuin Rantakallassa.

Muutenhan Kalajoki on hieno paikka ja olen siellä ollut ennenkin, komea ranta, palvelut lähellä ja varsinkin nyt kelin antaessa parastaan on siellä vain hieno käyskennellä meren rannalla ja käydä välillä kahlaamassa meressä. Onhan tuonne saatu mahtumaan vesipuistoa, kylpylää, minigolfia yms. yms.

Nälkääkin piti siirtää, joten ravintolaan kävi matka. Paikaksi valikoitui itselle jo tuttu Irkkupubi Sandy Gelt. Nyt jotenkin aivoissa niksahti, oisko ollut helle joka se aiheutti, sillä lautaselle alkupalaksi päätyi kalaa ja vieläpä kylmäsavustetun hauen muodossa. 

Minähän kun en suuri kalan ystävä ole ja jos kalaa syön se pitää olla kypsää, ei raakaa eli kraavattua fisua ei suuhun mene! Mutta tämä annos oli kyllä hyvä ja maukas, maut olivat todella kohdillaan.

Pääruuaksi valitsin aika tylsästi hampparin, mutta hyvin upposi Biffos's Big Burger. Tosin on sanottava että kun tuon oli syönyt, oli aika ähky koska alkupala oli myös aika iso.

Tuolta pienen lenkin ja terassin kautta takaisin majapaikkaan ja nukkumaan, sillä matka jatkuisi aamulla kohti Torniota. Jos jotain positiivista voin tuosta hotellista sanoa, niin se on aamupala, joka oli perushyvä mutta ei toki kuulunut tuon huoneen hintaan, vaan siitä piti maksaa 15€ per nenä.

Torniosta oli tarkoitus ajaa Haaparannan puolelle, siihen kuuluisaan Candy Wordiin, jossa on kilometrikaupalla karkkia.

Olihan siellä ja jotenkin sain itseni kuitenkin pysymään housuissani ja karkkia lähti tuolta mukaan vaivaiset 800g. Toki osasyy oli varmasti siinä että olen varsin ronkeli irtokarkkien suhteen ja en osta niitä vain ostamisen ilosta, vaan niiden pitää olla myös hyviä.

Majapaikka meillä oli varattuna Hotelli Joentalosta. Talo on hiukan kaukana Tornion keskustasta, joten liikuimme pyörillä sen mitä liikkua piti. Hotelli on jonkinlainen opisto ja huoneet taitavat olla opiskelijahuoneita, mutta sieltä löytyy kaikki tarpeellinen ja ovat siistejä. Sekä hintaan kuuluu aamupala. 

Lohi ja Kiiski, rautaisia kulkijoita molemmat!

Niin ja tulihan sitä käytyä uimassakin Tornio joessa, vesi oli todella lämmintä. Ei tarvinnut kuin kahlata ja kastautua. Muuten Tornioon tutustuminen jäi hieman pintapuoliseksi, kun tuolta majapaikasta ei viitsinyt lähteä kävelemään keskustaan. Mutta onpahan syy käydä uudestaan.

Ruokapaikan etsinnästä meinasi tulla ongelma, kun kaikki paikat olivat su kiinni. Sama tilanne oli Haaparannan puolella, päädyimme lopputulemaan että Haaparannassa ja Torniossa ei syödä su ulkona. Onneksi kuitenkin löytyi Ravintola Golden Flower, joka oli auki ja saatiin mahatkin täyteen. Alkuun lihatäytteisiä nyyttejä ja pääruuaksi kanaa ja pähkinöitä.

Annokset olivat vähintäänkin riittäviä ja todella hyviä, eipä jäänyt tilaa jälkiruualle, vaikka sellainen kyllä olisi houkutellut. Tuon jälkeen olikin hyvä mennä hotellille, ottaa muutama olut ja käydä vatsan viereen nukkumaan.

Aamupalan jälkeen nokka kohti Hailuotoa, joka olikin matkan ainoa paikka, jossa olisimme kaksi yötä. Satamassa sai tovin odotella lauttaa, kun emme ensimmäiseen mahtuneet. Voin sanoa että kuuma oli, vielä kun ei syystä tai toisesta tuullut ollenkaan vaikka merenrannalla olimme.

Siltatyömaa on kovassa käynnissä ja sen tulisi valmistua vuoden 2026 aikana. Oma viehätyksensä noissa lautoissa toki on mutta itse kyllä olen tuon sillan kannalla, loppuupahan se jonottaminen ja miettiminen mahtuuko juuri siihen lauttaan, johon on yrittämässä.

Majapaikkana oli Pöllän Mökkimajoituksessa, sellainen leirintäaluemökki, jossa oli makuupaikat neljälle ja pieni keittolevy sekä jääkaappi. Rantasaunan käyttö kuului mökin vuokraan ja siellä olikin hyvin leppoisat löylyt.

Hienolla paikalla, toki hieman syrjässä oli tämä majapaikka ja sen verran pitää arvostella että vaikka mökki onkin vanha, ei sen kaikki kalusteet tarvitsisi olla. Sillä makuupaikat ja patjat on varmasti sieltä samalta 70 luvulta, kuin mökkikin.

Hailuoto on onneksi varsin kompakti lomakohde, kaikkialle on "lyhyt" matka. Ensimmäisenä iltana ajelimme Marjaniemeen syömään ja tutkimaan paikkoja. Kello oli sen verran paljon että pikkuputiikit olivat jo kiinni, joten tyydyimme pelkästään kävelemään ympäriinsä. 

Syödäkin pitää, joten kokeilimme onnea Ravintola Luovon suhteen. Jälleen yllätin itseni ja päädyin päivän kalaan, joka oli ahventa. Hieman hirvitti kun olen todella ruotokammoinen ihminen, mutta tarjoilija vakuutti että ruodot on kyllä pyritty nyppimään pois.

Järkyttävän hyvä annos! Tuohon kylkeen paikallisen panimon alkoholiton olut (koska motskareilla liikenteessä), niin avot! Jälkiruuaksi vielä paahtovanukas, niin oi oi!

Piti ihan erikseen pyytää välittämään kiitokset keittiöön, sillä en hetkeen ole noin hyvää ruokaa ravintolassa syönyt. 

Ensin oli tarkoitus että olisimme tehneet itse aamupalat mökissä, mutta laiskuus iski ja päädyimme ajelemaan molempina aamuina Hotelli Luovoon aamupalalle. Aamupala maksoi 15€ per lärvi ja oli hyvää perustasoa. 

Seuraavana aamuna aamupalan jälkeen pikku lepo ja kävely, jonka jälkeen matka suuntautui Hailuodon Panimon tiloihin. 

Hän on Hailuodon Ariel, jonka voi löytää netistä googlettamalla: Hailuodon Muru & Ariel.

Hailuodon panimon yhteydessä tai samassa pihapiirissä on kahvila, jossa on myynnissä paikallisia tuotteita ja käsitöitä, sekä mielenkiintoinen galleria Hailuodon villapaidasta sekä pieni valokuvanäyttely. Tuolla kannattaa tosiaan käydä.

Syödä piti tänäänkin ja kun olimme saaneet suosituksen Hailuodon Halstarin kalakeitosta, niin pitihän sitäkin maistaa ja näin kalateema ruuan suhteen jatkui. Kuvaa annoksesta en tajunnut ottaa mutta kehut eivät olleet turhia, lohikeitto vei kielen mennessään.

Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen kamat kasaan ja nokka kohti Pietarsaarta. Majapaikka oli varattuna Pietarsaaren Kaupunginhotellista, joka sijaitsee mukavasti aivan ytimessä. Pietarsaareen ajaessa, kannattaa poiketa hieman ennen Kokkolaa tielle 749, joka kulkee mukavasti meren rantaa myöten, yli siltojen kohti Pietarsaarta.

Molemmilla oli kova nälkä joten ensimmäisenä etsimään ruokapaikkaa, joka mukavasti löytyikin hotellin yhteydestä Ravintola Madisonissa tuli otettua kanapasta.

Hyvää oli ja nälkä lähti, toki tuota kastiketta olisi riittänyt vähempikin sillä lopuksi olisi lusikalle ollut tarvetta.

Jälkiruokaa ei otettu, sillä työkaverini oli suositellut Raatihuoneen torilla sijaitsevaa Liselunds Glasskioskia, joten jälkkärin toivossa suuntasimme sinne. Liikaa oli jälleen vaihtoehtoja joista valita. Päädyin omaan suosikkiin salmiakkiin ja työkaverin suosittelemaan omenakaneliin ja huhheijaa miten hyviä nää oli! Toki kaksi makua joita ei saisi sekoittaa ja siksi koitin syödä ensin vain toisen, etteivät maut sekoittuisi. Jos et mitään muuta Pietarsaaressa tee, niin käy tuolla jätskillä! Kiitos Meiju suosituksesta!

Minullahan ei ollut mitään tietoa että ko. kaupungissa oli samaan aikaa Jaakon päivät ja tapahtumia oli pitkin kylää.

Torilla oli autobingoa, kävelykadulla myyntikojuja, musiikkia kuului vähän sieltä sun täältä ja porukkaa oli liikenteessä paljon.

Pitihän se käydä vielä jälkiruokaviski ottamassa

Puusilmä

Kun joskus eksyy voi löytää jotain mielenkiintoista, kuten nytkin. Kauppaan olimme menossa ja vahingossa lähdin kulkemaan väärää katua, joten päädyimme After Eight musiikkikahvilaan, jossa nuoret pojat soittivat jazzia, olipas todella hienon kuuloista ja mahtavaa oli katsoa kuinka kaverit nauttivat työstään.

Tuosta vielä hotellin terassille, jossa parivaljakko soitti niin kansainvälisiä klassikoita kuin ruotsalaisia musiikkikipaleita.

Pietarsaari tarjosi kyllä hienon illan ohjelmineen, kyllä tänne voi hyvinkin tulla uudestaan. Ja paljon jäi vielä varmasti näkemättä, kuten tällä reissulla varmasti jokaisen kohteen kohdalla.

Enpä muista nähneeni missään hotellissa soittokelloa, joten kuvahan siitäkin piti ottaa ja vieläpä kokeilla miten se kilahtaa.

Aamupalan jälkeen nokka kohti kotia ja nytkin pienempiä teitä Alajärven ja Soinin kautta Petäjävedelle. 

Reissu oli onnistunut mutta raskas, koska kelit olivat enemmän kuin helteiset. Pyöräkamoissa jatkuvasti yli 30 paahteessa on väsyttävää touhua ja tästä syystä myös monissa paikoissa ei paljoa ylimääräistä jaksanut touhuta. Toinen syy oli minun, sillä en ollut tajunnut tarkistaa olisiko huoneissa ilmastointia, joten huoneet olivat pääsääntöisesti tukalan kuumia. 

Siitä huolimatta paljon tuli nähtyä ja taas ollaan monta kokemusta rikkaampia, kiitos jälleen isälle matkaseurasta!