Olutsatama

 Jälleen pääsi hyvän äärelle kun valehtelematta Suomen paras oluttapahtuma käynnistyi Jyväskylän satamassa, kysehän on siis jo seitsemännestä Olutsatamasta. Itsellä on jäänyt välistä vain yksi tapahtuma, vuoden 2022, jolloin olin koronan kourissa.

Olen miettinyt mikä tästä tapahtumasta tekee muita oluttapahtumia paremman ja päätynyt lopputulokseen, että se on paikka ja tapahtuman mutkattomuus. Järjestelyt ovat alusta asti toimineet hyvin, tapahtumassa ei mennä pikkurilli pystyssä, liian vakavalla otteella vaan tarkoitus on pitää hauskaa ja kuitenkin nauttia tosissaan hienoista panimotuotteista. Ja ehkä myös se että jos haluat vain tulla pitämään hauskaa, nauttia ohjelmasta, musiikista ja ns. "markkina vilinästä" sekin onnistuu.

Itselle olennaisena osana kuuluu etsiä uusia makuja ja panimoita, joita tänä vuonna löytyikin mukavasti ja uusilla panimoilla tarkoitan panimoita, joiden tuotteita en ole aikaisemmin maistanut. Samoin olutjooga on osa Olutsatamaa ja tänä vuonna oli itselle uutena ohjelmana myös olutakrobatia. 

Uutena asiana oli myös se että tarjolla oli kahdenkokoisia laseja, normaali 0.4l tuoppi ja pieni minituoppi joka oli 1dl kokoa! mikä oli mahtavaa, aina sai pienen annoksen. Pitihän se osallistua myös tuohon olutakrobatiaan, kun sellainen oli kerran tarjolla. Mahtavaa että löytyy myös yllytyshulluja kavereita, sillä tuo oli parin kanssa tehtävää hommaa. Kiitos Juho kun lähdit ja kiitos Jarno kun kuvasit!

Ihan ei olympiatason suorituksiin päästy mutta kyllä tuossa sellaista taikuusmaista vartalon liikkeen sulavuutta oli! Hauskaa mutta hikistä touhua ja pakko sanoa että se olutjooga on kyllä enemmän minun laji ja vielä enemmän se oluen juominen.

Kelihän suosi molempina päivinä, jopa oli liiankin kuuma. Aurinkoa riitti ja onneksi myös varjopaikkoja.

Koitin tällä kertaa maistella kaikkea "outoa" ja lasiin eksyin mm. Loimaan Panimon Kurkku-Lime, Mad Finn Brewingin Strawberry candy sour, Kanavan panimon Tyrni Gose, The Piggy Brewingin Shorba Rasberry Sour sekä CoolHead Brewin Tiger Dreams (Mango, appelsiini, salmiakki). Kaverin lasista maistoin myös Loimaan panimon Tyrnilonkeroa, josta on pakko sanoa että oli kuin olisi limsaa juonut! Itsehän olen enemmän Pils, Pale Ale, Helles miehiä kuin Sour tai Gose, joista löytyy kyllä aivan mahtavia makuelämyksiä mutta oluita ne eivät mielestäni ole.

Perjantai oli selvästi hiljaisempi päivä ja tiskeille pääsi ilman suurempaa jonottelua. Hintataso oli mielestäni maltillinen, tuo 1dl annos maksoi tuotteesta riippuen 2-4€. Varsinaisia ruokakojuja oli 3 (Hodarikoju, Kumisku Street Food ja Nordic Brasserie) sekä niiden lisäksi Jukolan juusto ja Kahvila Myllytupa. Livemusiikista piti huolen Moinsalmi Outlaws ja Big Beaver Boogie Band. 

Ruokapuolesta on mainittava että, verrattuna 2019 tapahtumaan ruokatarjonta oli heikompaa, varsinkin se Nordic Brasserie oli tasoa perusmättöä, jota saa mistä tahansa grillikioskilta ja vieläpä halvemmalla. Hodarit oli hyviä, niitä söin toisena päivänä mutta silti ruuan laatu oli aikaisempaa heikompaa. Toki Kumisku Street Food jäi kokonaan kokematta ja sen tuotteita monet kehuivat. La myös miesten pisuaarit täyttyivät niin, että asfaltti lainehti. Mutta nämä olivatkin ne ainoat "moitteet" joita voi antaa.

Lauantaina huomasi heti että porukkaa oli enemmän liikenteessä. Se ei haitannut, edelleen tuotteita sai ilman isompia jonottamisia. Nyt tuli osallistuttua joogaan, johon en tosin saanut enää mattoa, joten poistuin paikalta siinä vaiheessa kun olisi pitänyt ruveta makaamaan nurmikolla.

Siinä jo alkuillasta alkoi tuntumaan siltä että nahka palaa, tai lähinnä nenä. Joten meinasin mennä ostamaan rasvaa lähellä olevasta k-marketista. Mutta eipä tarvinnut kun tämäkin oli otettu huomioon järjestäjien puolesta ja Infossa oli myynnissä aurinkorasvaa. Pieni asia mutta juuri tässä tilanteessa iso merkitys! La päivän musiikista vastasi Plastic Trio ja IV-olut, molemmat saivat porukan hyvin mukaan ja varsinkin loppuillasta lavalla oli jopa ruuhkaa.

Tapahtuma oli jälleen erinomaisesti järjestetty ja panimokattaus vähintäänkin riittävä. Oheisohjelmaa oli hyvin ja monipuolisesti. Nyt kun kelitkin oli aivan mahtavat, ei voi kun olla tyytyväinen tapahtumaan ja kiittää järjestäjiä. Ensi vuonna tulen ehdottomasti uudestaan. Laitan loppuun vielä listan nautituista tuotteista.

Karvilan Panimo: Korven Kutsu Pale Ale

Mad Finn Brewing: Straberry Candy Sour Floss

Myrrys: Sorja Farmipils

Teerenpeli: Witbier Belg

Lapin Panimo: Dark Lager

Loimaan Panimo: Lime-Kurkku Sour Ale

Tired Uncle Brewing: Ruddu Uncle Red Neipa ja Kuka on rehtori

Lepola: Hoppy Cider

Keppo Bryggeri: SUmmer Ale

Mad Scientist: Tokyo Lemonade Yozu Witbier

Kanavan Panimo: Tyrni Gose

Aalto Panimo: Päijänne Pils

Tornion Panimo: Juhla Lager

Takatalo & Tompuri: Punainempa Pale Ale

Hiisi: Hölli Dry Pale Ale

The Piggy Brewing Company: Piggy Shorba Rasberry Sour

Beer Hunters: Mosaic Lager

Fat Lizard: Sauna Pale Ale

Nailo Brewing: Czechmate Pils

CoolHead Brewing: Tiger Dreams

Hangaround & Nobody: Onks Teillä Siiderii

Panimoyhtiö X: Port of Rey

Sori Brewing: Mosaic Pils

Iron Maiden The Future Past Tour

 Jälleen oli aika hyvän musiikin ja hyvän seuran, sillä rautainen Maidenfani Kari sai houkuteltua minut mukaan Tampereelle Nokia Areenalle, jossa Iron Maiden tekisi kaksi loppuunmyytyä keikkaa The Future Past Tourin tiimoilta. Tai no houkuteltua ja houkuteltua, eipä tuo paljoa vaatinut!

Tokihan siinä ensin piti ottaa voimajuomaa ja Karihan johdatteli minut Salhojankadun Pubiin, jossa otettiin yhdet neuvoa antavat, kyseinen paikka on perustettu 1969 ja tarjolla on jos jonkinnäköistä maittavaa ohratuotetta ja paljon muuta, käymisen arvoinen paikka, jossa pisuaaritkin taitaa olla vuodelta 69!

Nälkääkin pitää taltuttaa jossain vaiheessa ja meille oli suositeltu Old Mates Pubia, jossa myös tapaisimme Karin kaverin. Siellä jälleen yksi maistuva olut ja hampurilainen, hyvä oli hamppari ja plussaa siitä että lautaselle ei oltu tyrkätty kiloa ranskalaisia, vaan juuri oikea määrä nälän taltuttamiseksi tuon hampparin kanssa.

Siitä olikin aika suunnata kohti keikkapaikkaa Nokia Areenaa, jossa lämppärinä toiminut Lord Of The Lost oli jo aloittanut. Viereeni istui suorastaan riemastuttavalla vimmalla Maideniin suhtautuva kaveri, sitä heilumisen ja eläytymisen määrää on vaikea kuvailla mutta jos sanon, että välillä tuntui kuin kaverilla olisi ollut kuusi kättä joita se heilutti, niin saatte ehkä tunnelmasta kiinni. Laitetaan kuvakavalkadia keikasta ja lopuksi muutama videokin.

Voin sanoa että tuvassa oli tunnelmaa!

Olihan jälleen keikka! Itselle tämä oli ensimmäinen sisätilakeikka Maidenilta ja äänen toistollisesti tämä toimii paremmin kuin ulkokeikat mutta taas luonnollisesti rekvisiitan ja pyrojen määrää on jouduttu vähentämään. Sedät ovat kyllä iskussa ja jopa ehkä paremmassa kuin edellisellä kerralla. Musiikin tempo on hidastunut, joka nyt taas on ihan luonnollista kun bändin vanhin on jo 70. Videon alla on settilista, eli jos haluat pitää sen salaisuutena, niin elä katso.

Caught Somewhere in Time

Stranger in a Strange Land

The Writing on the Wall

Days of Future Past

The Time Machine

The Prisoner

Death of the Celts

Can I Play With Madness

Heaven Can Wait

Alexander the Great

Fear of the Dark

Iron Maiden

Encore:

Hell on Earth,

The Trooper

Wasted Years